Markku Aalto: Siipimies

 

Markku Aalto: Siipimies. Warelia. 2024. Kannet: Kari Jokinen. 223 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pete Kirronen tuntui menestyvän kaikessa mihin ryhtyi. Jo nuorena hän osoittautui ilmiömäisen taitavaksi jääkiekkoilijaksi. Ei ollut yllätys, että hänet varattiin NHL:ään. Pete, tämä supertalentti, pystyi nostamaan pudotuspeleissä vain kerran olleen Wankersit huimaan nousuun. Kaikki sujui kuin sadussa. Avioliitto Kirsin kanssa kukoisti. Perheen isossa talossa järjestettiin isoja ökyhuhlia. Mutta kaikki loppui aikanaan, nelikymppisenä Pete ei enää ollut parhaimmassa pelikunnossa. Kun asiat muutenkin sotkeutuivat, Pete muutti takaisin Suomeen.   

Elämä Suomessa alkaa remuamalla. Petestä tulee näkyvä hahmo Helsingin VIP-piireissä ja myös yksi 8 päivää -lehden nimihenkilöistä. Kyllä Pete ymmärtää, että näin ei elämä voi jatkua. Mutta mitä tehdä, kun ei ole muuta tehnyt kuin pelannut jääkiekkoa? Mieleen tulee viimeinen vaihtoehto: politiikka. "Politiikkaanpa hyvinkin! Mihin muuallekaan? vahvisti Pete silmää räpäyttämättä, aivan kuin kyse olisi ollut maailman luonnollisimmasta ja johdonmukaisimmasta asiasta." Eikä Pete miksikään rivinkansanedustajaksi halua, vaan suoraan pääministeriksi. Ja vieläpä omalla puolueella. "En minä lähde minkään homeisen perinneyhdistyksen keulakuvaksi. Minä perustan oman puolueeni."

Tuumasta toimeen, perustetaan puolue, jolle annetaan nimi Liike 1995, kerätään tarvittavat nimet ja laaditaan puolueen periaateohjelma. Eduskuntavaaleihin on vielä puolitoista vuotta. Politiikkaan pääsy onnistuu hyvin, onhan Pete sosiaalinen, vetovoimainen ja komea. Avustajaksi tulee luontevasti Peten pitkäaikainen ystävä Jussi, kirjan minä-kertoja. Jussin rooli on moninainen, hän toimii sovittelijana, järjestelijänä ja apupoikana. Vaalityö käynnistyy hyvin, vaalitentit sujuvat erinomaisesti. Vaalit käydään ja voitto tulee. Mutta mitä sitten tapahtuu, se onkin todella yllätyksellistä. 

Markku Aalto, Tammen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö, on julkaissut useita romaaneita ja runokirjoja. Minulle hän on uusi kirjailijatuttavuus. Siipimies-kirja oli kiinnostava lukukokemus. Toisaalta kirjan hervoton juoni saa hymyn huulille useammankin kerran, toisaalta taas kirjassa on paljon hyvin murheellisia tapahtumia. Peten politiikkavaihe tuo esiin ajankohtaisia teemoja politiikasta ja vaalikampanjoinnista. Onpa kirjassa myös dekkarinomaisia piirteitä, ruumiita tulee yllättäen ja yllättävän monta. Kirja on helppolukuinen, kirjallisuuden ammattilaisena Aalto osaa tuottaa sujuvaa tekstiä.  

Sekä Pete että Jussi ovat omalla tavalla sympaattisia henkilöhahmoja, joista ei voi olla pitämättä. Jussi on hieman ristiriitainen henkilö, välillä hän vaikuttaa aktiiviselta ja kaikkeen pystyvältä mieheltä. Välillä taas tuntuu, ettei hänellä ole lainkaan omaa elämää, niin Peten varjossa hän tuntuu elävän. Kirjan henkilöistä kaukaisimmaksi jää Kirsi, Peten vaimo, jonka uhrautuvaisuus tuntuu yliampuvalta. 

Kari Jokisen suunnittelema kansi on onnistunut.