Keisarinvihreä on Eija Laineen esikoisdekkari, joka vie lukijan maalaismaisemiin yhdessä Kaislan kanssa. Helsingissä asuva Kaisla saa tiedon, että hänen rakas Kaarin-tätinsä on kuollut äkillisesti. Kaisla on juuri päättänyt suhteen naimisissa olevaan Mikaan, joka ei lupauksistaan huolimatta suostunut eroamaan vaimostaan. Muistot ovat vielä kivuliaina mielessä. Eikä Kaisla koskaan pysty toipumaan traumaattisesta auto-onnettomuudesta, jossa Kaislan äiti kuoli.
Nyt on hyvä aika jättää kaikki taakseen ja muuttaa pikkukylään aloittamaan uutta elämää Kaarinin tyhjäksi jääneeseen taloon. Työpaikan saantikaan ei ole ongelma. Erikoissairaanhoitajan koulutuksella Kaislalle järjestyy helposti työ kotisairaanhoidossa.
Mutta asettautuminen uuteen kotiin ja sopeutuminen uudelle paikkakunnalle ei valitettavasti onnistu ongelmitta. Kaislasta tuntuu, että hän on tarkkailun kohteena Kaarinin talossa. Työpaikalla hän joutuu epäilyksen kohteeksi. Kaikkialla täytyy olla varuillaan, vai onko mahdollista, että hän on vain vainoharhainen, joutuu Kaisla miettimään.
Käy ilmi, että Kaarinin kuolema ei ollutkaan luonnollinen. Kuoleman oli aiheuttanut elimistöön joutunut arseeni. Miten arseeni oli joutunut Kaarinin elimistöön? Monia asioita joudutaan selvittämään. Sisältääkö Kaarinin talon kaivovesi arseenia? Entä ovatko talon seinällä riippuvat yrtit myrkyllisiä? Vai oliko joku tarkoituksella myrkyttänyt Kaarinin? Kun vielä Kaarinin Meirami-koirakin saa iho-oireita, ymmärtää Kaisla, että jotakin on vialla Kaarinin talossa. Lisämausteen juoneen tuo vielä salaisuus pienen tytön katoamisesta vuosia sitten.
Laineen lupaava esikoisdekkari oli mieluinen lukukokemus (kuuntelu). Henkilöhahmot, erityisesti Kaisla, oli taitavasti rakennettu. Juoni kantoi loppuun asti. Kirjailija oli tuonut juoneen mukaan myös vanhustenhoidon ajankohtaisia haasteita liittyen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ja kotisairaanhoitajien minuuttiaikatauluun. Ville Laihosen suunnittelema kansi on onnistunut, samoin kuin kirjan nimi. Toivottavasti saamme jatkoa Kaislan tarinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti