Deborah Levy: Mies joka näki kaiken

 

Deborah  Levy: Mies joka näki kaiken. S & S. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Man Who Saw Everything. Suomentanut Sari Karhulahti. Kansi Elina Warsta. 262 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Katsoin peiliin ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen. Haista paska minä vihaan sinua, sanoin keski-ikäiselle miehelle, joka vastasi tuijotukseeni. Miehen pää oli ajeltu kaljuksi. Hän oli pelkkä kallo. Silmät erottuivat hätkähdyttävän sinisinä hänen kalpeista kasvoistaan. Poskipäät olivat korkeat. Poskessa ja huulessa oli haava. Kulmakarvat olivat harmaantueet. Minne olet mennyt, Saul? Kauneutesi on hajonnut sirpaleiksi. Kuka olit? Mitä kieliä puhut? Oletko poika, veli, isä? Oletko taidehankinta?"

Mikä ihastuttava tapahtumapaikka tällä kirjalla onkaan. Lontoon kuuluisa Abbey Road, paikka, missä The Beatlesin jäsenet ylittivät suojatien EMI-studion edustalla. Kuvasta tuli Abbey Road -albumin ikoninen kansi. Saman suojatien ylityksen tekee Lontoossa asuva 28-vuotias Saul Adler vuoden 1988 lopulla. The Beatlesit kuvasi Ian MacMillan ja Saulin kuvasi hänen tyttöystävänsä Jennifer Moreau. Ennen kuvan ottamista Saul joutuu auton tönäisemäksi ylittäessään katua. Mitään pahempaa onnettomuudessa ei satu, paitsi että Saulin matka ja ehkä koko hänen elämänsä saavat uuden suunnan. Niin myös The Beatles-yhtyeelle Abbey Road merkitsi muutosta, koska yhtye oli jo tuolloin vuonna 1969 hajoamispisteessä.

Saul on lähdössä DDR:ään. Hän menee Humboldt-yliopistoon tutkimaan "miten sivistyneistö oli vastustanut kansallissosialismin nousua 1930-luvulla". Saulin isä, fanaattinen sosialisti ja kommunismin suuri puolustaja, oli juuri kuollut. Isä oli paasannut: "DDR:ssä ei ollut asunnottomia, kaikilla oli katto pään päällä eikä kukaan nähnyt nälkää. Siksi maan rajaa oli pakko suojella." Saulin tulkiksi DDR:ssä on valittu Walter Müller, jonka perheen luona Saul saa asua. Walterin sisko Luna on The Beatlesin innokas ihailija, ja Lunalle Saul haluaa viedä tuliaiseksi Abbey Road -valokuvan. 

DDR:ssä Saulista tulee vainoharhainen Stasin suhteen. Hän etsii salakuuntelulaitteita, koputtelee seiniä ja epäilee kaikkea. Saul rakastuu tulkkiinsa Walteriin, vaikkakin epäilee tämän tarkkailevan häntä Stasin ilmiantajana. Myöhemmin Saul pettää Walterin rakastelemalla tämän siskon Lunan kanssa. Lähtiessään Berliinistä Saul huomaa Alexanderplatzilla  kypäräpäistä astronauttia esittävän korkokuvan, jonka nimenä on "Ihminen voittaa ajan ja avaruuden". Tämä voisi toimia tunnuslauseena tälle kirjalle. Onko tällainen voittaminen ylipäätään mahdollista?

Tähän asti kirja on edennyt melko suoraviivaisesti. Lukijalle on avautunut aika tavanomainen kuva narsistisesta nuoresta miehestä, joka pohtii rakkaussuhteitaan sekä Englannissa että DDR:ssä. Ja sitten, tasan romaanin puolivälissä, kaikki muuttuu. Tapahtumat sijoittuvat Englantiin vuonna 2016, Brexit-äänestyksen kesään. Saul joutuu jälleen auto-onnettomuuteen Abbey Roadin suojatiella ja sen seurauksena ensihoitajat vievät Saulin Euston Roadin sairaalaan. "Yöt kuluivat aaveiden kanssa Yhdysvalloissa. Päivisin olin yleensä DDR:ssä, vaikka makasin selälläni sairaalassa Euston Roadilla." Eri hahmot vierailevat Saulin luona sairaalassa tai sitten Saulin aivoissa; lukija ei voi olla koskaan aivan varma. Tapahtumissa on konkreettisen realismin ja unelmien sekoitusta, eikä koskaan voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Romaanissa pohditaan jakoa idän ja lännen, menneisyyden ja tulevaisuuden, tosiasioiden ja fiktion sekä elämän ja kuoleman välillä. Lukija ei pääse helpolla, on pysyttävä mukana takaumissa ja tulevaisuuden kuvailuissa. Mietin, miten kirja toimisi lukupiirikirjana. Ainakin tulisi keskustelua ja erilaisia tulkintoja kirjan tapahtumista. 

Vaikka kirjan tapahtumat välillä hämmensivät, syntyi lukukokemuksesta ehyt kokonaisuus. Luin kirjaa todella mielelläni ja kirja onkin yksi kesän kiinnostavimmista lukukokemuksista. 

Kirja on luettu useissa blogeissa, mm. Kulttuuri kukoistaa, Lumiomena ja Tuijata.Kulttuuripohdintoja.