Eugen Ruge: Hotelli Metropol

 

Eugen Ruge: Hotelli Metropol. Atena. 2022. Saksankielinen alkuteos Metropol. Suomentaneet Anne Mäkelä ja Veera Kaski. 405 sivua.

"Ikkunan takaa lumihiutaleet näyttävät nousevan ylöspäin, maailma on päälaellaan. Aivan kuin he syöksyisivät hotellihuoneen mukana syvyyksiin. Wilhelm alkaa kuorsata vaimeasti. Meille ei voi tapahtua mitään, sillä me emme ole tehneet mitään. Charlotte ei ole suunnitellut vastavallankumouksellisia iskuja, ei paljastanut salaisuuksia. Hänen erheensä ovat mitättömiä, epäolennaisia, ja ennen kaikkea: niitä ei voi todentaa. Vai voiko? Mitä kuulustelija voi tietää? Millaisia kysymyksiä hän voi esittää?"

Kirja kuvaa saksalaispariskunnan elämää kommunistisessa Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Nämä saksalaiset, Charlotte ja Wilhelm Germaine, ovat vakaita kommunisteja ja ovat päässeet työskentelemään huippusalaisissa tehtävissä OMS:ssa, Kominternin tiedustelupalvelussa.

Sitten eräänä päivänä vuonna 1936 heidät erotetaan työstään ja siirretään hotelli Metropoliin, joka on vuonna 1905 rakennettu legendaarinen luksushotelli Moskovan Punaisella torilla. Tämän hotellin huoneessa 479 pariskunta viettää 477 päivää. Täydessä epätietoisuudessa siitä, mitä he olivat tehneet, miksi heidät oli erotettu ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Epäilyjä luonnollisesti on. He pohtivat, oliko erottamisen syynä se, että he olivat tutustuneet julkisessa oikeudenkäynnissä kuolemaan tuomittuun mieheen ja teloituksen jälkeen hänen perheeseensä. Voitaisiinko heidät tämän takia vetää mukaan Stalinin suureen puhdistukseen? Välttyäkseen jatkotoimenpiteiltä Charlotte kirjoittaa esimiehelleen kirjeen, jossa hän vähättelee tuttavuussuhdetta ja vakuuttaa uskollisuuttaan kommunistiselle puolueelle. "...ja toiseksi, että minun tulee vielä vakavammin ja perusteellisemmin perehtyä bolsevistisen puolueen historiaan kohottaakseni luokkavalppauteni korkeammalle tasolle."

"Kansanvihollisia johtavien elinten johdossa."

Hotellissa asuvien ylläpitoon kuuluu päivittäinen lounas. Charlotte ja Wilhelm istuvat pääruokasalin perimmäisessä päässä ja tarkkailevat itsensä kaltaisia epäiltyjä miehiä ja naisia. Lähes päivittäin tulee uusia OMS:n tehtävistä erotettuja työntekijöitä ja yhtä usein jokunen poistuu joukosta. Yöllä ovelle koputetaan ja joku joutuu lähtemään, yksi kerrallaan. Pravdassa julkaistaan raportteja valtiolle vaarallisten henkilöiden teloituksista. Syytettyinä eivät ole pelkästään tavalliset kansalaiset, tavalliset puoluetyöntekijät, sodassa arvostusta saaneet upseerit, vaan myös korkeissa ja merkittävissä poliittisissa tehtävissä toimineet isänmaanystävät. Hallitseva järjestelmä leimaa eilen ihaillut halveksittaviksi rikollisiksi. Trotskilaisuudesta syytetään mm. Buharia, Jagodaa, Kirovia, Rykovia, Kamenevia ja Radikia. Heidät teloitetaan. Koskaan ei tiedä, kuka on vuorossa huomenna.

Ruge ei kuvaa pelkästään valtiolle vaarallisiksi luokiteltuja henkilöitä, joita mahdollisesti odottaa näytösoikeudenkäynti ja teloitus. Monesti kyseessä on teloitus ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Sijansa kirjassa saa myös samassa hotellissa, muutaman oven päässä Germainen pariskunnan huoneesta, asuva Vasili Vasiljevits Ulrich, mies, joka Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegion puheenjohtajana allekirjoitti yli 30 000 kuolemantuomiota, joista suurin osa ilman julkista oikeudenkäyntiä, monet jopa kuulematta syytettyjä.

Kirja kertoo Rugen omista isovanhemmista. Ruge on tehnyt laajaa tutkimustyötä ja vieraillut Neuvostoliitossa ja Venäjällä käyttäen runsaasti aikaa arkistojen penkomiseen. Tapahtumia kuvaillessaan Ruge yhdistää taitavasti faktaa ja fiktiota. Kirjassa on otteita autenttisista kirjeistä, anomuksista ja selvityksistä. Kirjassa esiintyvät nimet, peitenimet, puoluenimet ja oikeat nimet ovat kaikki todellisia. Rugen isovanhemmat olivat niitä harvoja Metropolin asukkaita, joita ei teloitettu. Miksi juuri heitä ei teloitettu? Ruge toteaa, että "syytä emme saa todennäköisesti koskaan selville."

Charlotte ja Wilhelm Germainen tarina on kiinnostava lisä Stalinin vainoja kuvaaviin materiaaleihin. Pariskunta erotetaan työstä ja pidätetään, mutta heitä ei tuomita eikä oikeudenkäyntiä järjestetä. Liki puolitoista vuotta he asuvat pelossa ja epävarmuudessa hotelli Metropolissa tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan. Hotelli Metropol olisi saattanut olla heille väliasema kuolemaan.