Marja Hiltunen: Kristiina Vehnätukka

Marja Hiltunen: Kristiina Vehnätukka. Atrain & Nord. 2022. Kannet: Sara Kalajanniska. 309 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Vaikka olet tytär, osasi on ollut palvelijan. Isä ei ollut noussut vaimoaan vastaan, ei ollut pannut kuriin, vaikka hänellä olisi ollut valta siihen. Ei, hän vaan oli luovinut välillämme koettaen miellyttää molempia, mutta loppujen lopuksi aina enemmän Margarethaa."

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Eurajoelle 1300- ja 1400-lukujen taitteeseen. Kristiinan isä Joosef Simeoninpoika Euralainen on varakas kauppamies ja Juuselan talon isäntä. Joosefin vaimo Margaretha, joka on Kristiinan äitipuoli, ei pidä tytärpuolestaan.  Eipä Kristiinakaan kovin arvosta äitipuoltaan, joka Kristiinan mukaan rakastaa vain hienostelua, kauneutta ja laiskuutta. Perheyhteisöön kuuluvat myös Margarethan poika Tuomas, tämän vaimo Brita ja heidän Taneli-poikansa, aviopari Paulus ja Kirsti sekä Kristiinan veli Jaakob, jolle etsitään morsianta. Tällaisessa perheessä 22-vuotias Kristiina asuu. Kristiina rakastaa isäänsä, joka oli antanut hänen turvakseen ihanista ihanimman Hurtta-koiran.

 "Pelkkä klenkku vanhapiika. Ikäloppu."

Mutta Kristiina tuntee itsensä ylimääräiseksi kotonaan ja kokee, että hänen tulevaisuutensa isänsä talossa on vain toimia palvelijan roolissa. Mitäpä muutakaan vanhapiikatytär voisi tehdä. Kaiken lisäksi Kristiina ontuu vasenta jalkaansa. Onpa Kristiinalla pieni salaisuus, josta hän ei hiisku kenellekään. Hänellä on musta avain, jonka hän kääntää piiloon vyön sisäpuolelle. Usein hän tunnustelee vyötään varmistuen, että avain on tallessa.

Kristiina kerää mielellään kasveja ja yrtteja. Hänestä onkin kehittynyt jo aikamoinen yrttien tuntija. Margaretha valittaa virtsavaivojaan ja laittaa Kristiinan hakemaan vaivoihinsa nokkosia. Kristiina lähtee ja ottaa Hurtan mukaansa, mutta tuntee, että Hurtta on kovin levoton ja epätavallisen hyökkäävä. Syy selviää pian, paikalle laukkaa naamioitujen ratsastajien joukko. Ja mitä he tekevätkään? Hurttaa isketään nuijalla päähän ja Kristiina tempaistaan mukaan ja nostetaan hevosen selkään. Pian Kristiina ymmärtää, että hänet on ryöstetty rosvoporukan mukaan. 

"Minua punnittiin ja mittailtiin kuin juhlapaistia."

Kristiina ei tunnista paikkaa, mihin hänet viedään, mutta arvelee, että he ovat jossakin Euran ja Lapin välimaastossa. Pian käy selväksi, että rosvoilla ei ole aikomustakaan päästää Kristiinaa vapaaksi eikä mitään pakomahdollisuutta ole. Kristiina saa kuulla, että ryöstön syynä oli se, että hänet oli tarkoitus myydä Novgorodin Mustalle. Mutta Kristiina osoittautuu vialliseksi kauppatavaraksi, koska hän ontuu. Rosvot tuntuvat tietävän lähes kaiken Kristiinan kotitalon asioista ja äitipuolen tavoista, mutta Kristiinan ontumisesta he eivät ole tienneet. 

Pikkuhiljaa rosvojoukko tulee Kristiinalle tutuksi ja hän oppii tulemaan toimeen heidän kanssaan. Talvikki, joka huolehtii porukan ruokinnasta, on aluksi tyly ja epäluuloinen Kristiinaa kohtaan, mutta aikaa myöten, kun naiset yhdessä huolehtivat ruoan laitosta ja pyykin pesusta, molemminpuolinen luottamus kasvaa. Kristiinan vastuulle lankeaa rosvojoukon lääkintä. Jos Talvikki on paikan sydän, niin Olavi eli Punainen on paikan järki. Olavi johtaa joukon toimintaa, suunnittelee rosvoretket ja määrää aikataulut. Sitten on Svante Maaton, Pärttyli Susi ja kaksoset Junni ja Penni. 

Juonen edetessä tapahtumiin tulee jopa dekkarinomaista jännitystä, kun Kristiinan kaappauksen yllättävät syyt ja taustat selviävät ja kun Kristiina joutuu tekemään vaikean valinnan. 

"Anoin Mielikiltä lohtua, rohkeutta ja viisautta."

Ajan tavan mukaan yrtteja ja kasveja kerättiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tämä kaikki oli kiinnostavaa luettavaa, ja uskon, että kuvaukset ovat tuttuja monelle yrttien harrastajalle. Kiinnostavaa oli myös aikakauden ruokien kuvailut. Syötiin hirveä ja lammasta. Sienet eivät kuuluneet tuon ajan ruokapöytään. Kun Kristiina löysi isoja, paksujalkaisia ja ruskealakkisia tatteja, joita hän piti Mielikin lahjoina, muu joukko hymähteli, että madonlakkeja ei voi syödä edes äärimmäisessä nälänhädässä. Pahan paikan tullessa Kristiina anoi apua Mielikiltä tai Birgitalta."Pyhä Birgitta, ohjaa minua, näytä elämän tie."

Kristiina Vehnätukka on sujuvasanaisesti kirjoitettu historiallinen viihderomaani, jota voin suositella vaikkapa viihdyttäväksi kesäkirjaksi. Kronologisesti etenevää juonta on helppo seurata. Mielenkiintoani lisäsi se, että tapahtumat sijoittuvat Eurajoelle, nykyisen asuinpaikkamme Rauman lähistölle. 

Sara Kalajanniskalle kiitos kauniista kannesta.

Kristiina Vehnätukka on Hiltusen neljäs romaani ja on jatkoa Juusela-sarjalle.