Milka Hakkarainen: Maa kauhein isien

     

Milka Hakkarainen: Maa kauhein isien. Myllylahti. 2022. Kansi: Kaisu Sandberg. 350 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Toisen polven ruotsinsuomalaiset muuttivat vanhempiensa kotimaahan vain harvoin. He vaalivat unelmaansa Suomesta turvallisesti lahden läntisellä puolella, minne todellisuus ei ylettynyt sitä puhkaisemaan. Jopa aikuisiällään Ruotsiin muuttaneet epäröivät usein kotiinpaluuta, koska järki kuiskaili asioiden muuttuneen vuosikymmenien aikana." (s. 289)

Milka Hakkarainen sai Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -tunnustuksen teoksellaan Ei verta rantaa rakkaampaa (Myllylahti 2021) (linkki). Maa kauhein isien -dekkarissa Hakkarainen jatkaa ruotsinsuomalaisten elämän kuvaamista. Pääosissa ovat edellisestä kirjasta tutut Jani Peranto ja Rosa Riemunen.

Jani Peranto on tukholmalainen poliisi, joka halusi tuoda suomalaisuutensa esille. Aiemmin käytössä ollut etunimi Jan sai uuden suomalaisen kaiun, kun siihen lisättiin i-kirjain. Sandran kanssa oli tullut ero, ja nyt Jani muuttaa uuteen asuntoon. Paras ystävä Jukka Pentikäinen on auttamassa. Jani oli suunnitellut Jukan kanssa baarikierrosta muuton jälkeen, mutta yllättäen Jukka lähtee vedoten omiin menoihinsa. Janin ilta muuttuu "rehellisiksi yhden miehen kalsarikänneiksi". (s. 14) Seuraavana päivänä Janin oli määrä lounastaa Jukan kanssa. Kaupungilla Jani näkee Jukan astelevan baariin mukanaan ruskea paketti. Ja aivan pian baarirakennus räjähtää.

Räjähdyksessä kuolee neljä ihmistä, joista yksi on Jukka. Jani loukkaantuu räjähdyksen voimasta. Mutta mistä räjähdyksessä oli kysymys? Ensimmäiseksi epäillään terroritekoa. Poliisi aloittaa tutkinnat välittömästi. Kaikkia epäillään, myös Jania. Kun Jani pääsee pois sairaalasta, hän voi vain todeta, että hänen uudessa kodissaan on tulipalo. Kuulustellassaan Jania turvallisuuspoliisi puhuu suomalaismafiasta ja viittaa Janin kansalliseen heräämiseen. Turvallisuuspoliisi Nilsson toteaa: "Omista juuristaan saa olla ylpeä, mutta olet kuulemma puolustanut suomalaisia ärhäkästi. Käytöksesi on toisinaan koettu jopa aggressiiviseksi." (s. 45) Nyt kun asunto on palanut, Janin ei auta muuta kuin palata Skutskäriin vanhaan kotiinsa.

"Ruotsinsuomalaisilla oli yhä hihassaan salaisuuksia." (s. 65)

Edellisessä osassa entinen rikostoimittaja Rosa Riemunen oli muuttanut Suomesta toimittajaksi Uutissuomi-lehteen. Nyt Rosasta on kehkeytynyt true crime -dekkaristi, jonka ensimmäinen dekkari on ollut suorastaan bestselleri. Nyt pitäisi löytää aihe toiselle kirjalle. Ruotsinsuomalaisuus kiinnostaa edelleen Rosaa. "Ruotsinsuomalaisuus oli aivan oma juttunsa, se ei ollut suomalaisuutta eikä ruotsalaisuutta, vaan kiehtova välimalli, joka oli saanut ainutlaatuisen muotonsa vuosikymmenten paineessa, kahden kulttuurin hankauksessa." (s. 65) Rosa asuu Hallmarin, komean ja rikkaan islantilaismiehen, kanssa.

"Kaikki ei toimi niin kuin elokuvissa." (s. 245)

Mitä oikein on tapahtunut? Mistä tässä kaikessa on kysymys? Onko kyse suomalaismafiasta vai onko kyse kansainvälisestä terrori-iskusta? Näihin kysymyksiin haluaa vastauksen poliisi, mutta myös sekä Rosa että Jani. Tapahtumat monimutkaistuvat ja uusia henkilöitä putkahtelee mukaan. Juoneen mahtuu paljon yllätyksellisyyttä, ja lukijaa pidetäänkin jännityksessä aivan kirjan viimeisille sivuille saakka. Kulissina rikollisten toimien harjoittamiseen toimii ruumisauto. Kukapa osaisi ruumisauton nähtyään epäillä, että sisällä voi olla muutakin kuin ruumis arkussa. Samaa ruumisauto-kulissia on käyttänyt myös Marko Kilpi Undertaker-dekkareissaan. 

Kirjaa oli mukava lukea. Aihe on kiinnostava ja kirjassa on selkeä rakenne. Pidän Hakkaraisen kirjoitustyylistä, se on sujuvaa ja kepeää. Eikä huumoriakaan ole unohdettu. Rosa on tässäkin kirjassa suosikkini, hän on elämänmyönteinen ja päättäväinen nuori nainen. Jani sen sijaan näyttäytyy tässäkin kirjassa  hieman säälittävänä, viinaa litkivänä suomalaistyyppinä, josta ei ainakaan mainetta ole ruotsinsuomalaisuudelle. Mutta kuten edellisessäkin kirjassa, Jani ihmeesti virkistyy tapahtumien edetessä.

On kiinnostavaa, että ruotsinsuomalaisuus pääsee esille myös dekkareissa. Kaunokirjallisuudessa aihetta on puitu jo pitkään, ja edelleen ilmestyy uusia, tätä aihetta käsitteleviä kirjoja. Mm. Antti Tuuri, Asko Sahlberg, Susanna Alakoski ja Kristian Borg ovat käsitelleet ruotsinsuomalaisuutta kirjoissaan.