Kiinnostava elämäkerta Kaija Koosta

 

Jouni K. Kemppainen: Kaija Koo - Taipumaton. WSOY. 2021. Kuvatoimitus: Nina Tuittu. Etukannen kuva: AJ Savolainen. 363 sivua.

"Sen jälkeen alkoi levyntekotauko. Kuumeisimmassa vaiheessa Markku saattoi soittaa Kaijalle puolen tunnin välein ja kysyä mielipidettä riimin toimivuudesta. Kaija kertoi levyn teon paineista Hymy-lehden haastattelussa: "Nyt olen päässyt ensipaniikin yli, mutta ensimmäiset ajat studiossa olivat hirvittäviä. Olen vaativa työni suhteen ja epäonnistumisen pelko aiheutti minulle melkein hyperventilaatiokohtauksia." (s. 166)

Hieman epäillen tartuin Kaija Koosta eli Kaija Kokkolasta (s. 1962) kertovaan elämäkertaan. Yllätyin myönteisesti, kun tarina vei mukanaan heti ensisivuista asti. Osaltaan siihen vaikutti se, että kirja on ammattitaitoisesti kirjoitettu. Kirjailija on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen, joka kyllä taitaa mukaansatempaavan kirjoitustyylin. Ja kyllä kirjan kohteella on ainakin yhtä merkittävä rooli siinä, että kirjasta tulee kiinnostava. Suomalaisille tuttu artisti Kaija Koo on yksi maamme arvostetuimmista ja rakastetuimmista naislaulajista.

"Bändi soittaa funkia, ja laulukieli on englanti." (s. 44)

Pidin kirjan rakenteesta. Selkeä kronologinen tapahtumien kulku teki kirjasta helposti seurattavan. Tapahtumat alkavat Kaijan lapsuudesta. Lapsuudenkodistaan Kaija muistaa kiivaan ja helposti itsehilläntänsä menettävän isän ja alistuneen äidin, joiden riitoja Kaija ja hänen vanhempi sisarensa Ritva joutuivat todistamaan. Lapsuudenkodissa ei istuttu vanhempien sylissä eikä leikitty vanhempien kanssa. Tunteita ei juuri näytetty eikä niistä puhuttu. Kaijan innostus musiikkiin heräsi jo kouluvuosina. Kaijan onneksi isä huomasi tytön kiinnostuksen musiikkiin ja hän ostikin tytöille pianon ja myöhemmin Kaijalle kitaran. Artistin ura lähti lukiovuosina alkuun Steel City-yhtyessä.  

"Kaijan apeus ei hellittänyt." (s. 98)

Ensimmäinen Kaijan sooloalbumi Kun savukkeet on loppuneet  julkaistiin vuonna 1986. Samana vuonna Kaijan isä kuoli riippuliitimellä tapahtuneen onnettomuuden seurauksena. Kaijan suru oli suunnaton. Isän kuoleman seurauksena Kaija sairastui vakavaan masennukseen, joka johti monen vuoden terapiakierteeseen ja pitkään taukoon musiikin tekemisessä. 

"Kuka keksi rakkauden -kappaleesta tuli välittömästi hitti." (s. 133)

Kaija kuntoutui ja halusi jatkaa laulajan uraa. Siihen tulikin pitkäjänteisyyttä ja kunnianhimoa, kun lahjakas Markku Impiö löytyi Kaijan laulujen sanoittajaksi ja säveltäjäksi. Aika alkoikin olla kypsä: artisti Kaija Koo oli valmis valloittamaan suomalaisten sydämet unohtumattomilla hiteillään, joista tässä muutama esimerkki: Tuulikello, Unihiekkamyrsky, Mikään ei riitä, Kaunis rietas onnellinen, Kuka keksi rakkauden, Kylmä ilman sua ja Taipumaton. Musiikki vei Kaijan. Samalla syttyi rakkaus lauluntekijään. Markku Impiö ja Kaija Koo avioituivat ja lapsi, joka sai nimekseen Olli, syntyi vuonna 1991. Avioliitto kesti lähes parikymmentä vuotta aina vuoteen 2006, jolloin Kaija jätti eropaperit Markun liiallisen alkoholin käytön vuoksi. 

Kaija Uunisaaressa vuonna 2012. (kirjan kuvitusta)

"Kaija Koo on voittajatyyppiä." (s. 93)

Kaija Koon elämässä musiikki on ollut koko ajan läsnä. Omien levyjen tekeminen on ollut tärkeää. Lukija saakin hämmästyä, kuinka paljon työtä mahtuu yhden levyn tekemiseen. Samalla lukijalla on mahdollisuus seurata, miten musiikkiteollisuus kehittyy Suomessa. Jokainen Kaijan keikalla ollut voi aistia, että keikkailu on Kaijan juttu. "Keikkailu on aina ollut Kaijalle se peruskallio, ydin ja Graalin malja, jonka varaan hän on voinut uransa laskea." (s. 357) Omien levyjen ja keikkailun ohella Kaija on ollut Euroviisuissa taustalaulajana Kirkan Hengaillaan-biisissä sekä Sonja Lumpeen Eläköön elämä -biisissä. Kaija on ollut mukana myös Syksyn sävel -kilpailussa ja kahdesti Vain elämää -televisiosarjassa. 

Kaija Koon albumeita on myyty yli puoli miljoonaa. Hän on voittanut kolme kertaa Vuoden naissolistille myönnettävän Emma-palkinnon. Kaija Koo on varmasti yksi lehtien haastatelluimmista naisartisteista. Hän on yleensä aina valmis haastatteluun ja pyrkii olemaan toimittajille avoin. Liekö se syynä siihen, että lehdistö kirjoittaa Kaija Koosta niin myönteisesti? Rehellinen sekä suorapuheinen hän on ollut myös Kemppaiselle, tämän kirjan kirjoittajalle. Siinä lienee suurin syy, miksi kirja on niin kiinnostavaa luettavaa. Lukijalle avautuvat Kaijan uran huippuhetket kuin myös laskukaudet.

Kirjan tekstiä täydentää laaja kuvaliite.

Sä sanoit: meistä vahvimmatkin

 joskus kyynelillä pesty on 

Ne minut uudeksi huuhtoo 

kunnes oon taipumaton

Taipumaton