lauantai 2. toukokuuta 2020

Kalle Päätalon klassikko Ihmisiä telineillä


Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä. Kalle Päätalo 100 vuotta -juhlapainos. Gummerus. 2019. Ensimmäinen painos 1958. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 517 sivua.

Omasta hyllystä

"Työmaa elää voimakasta muotoutumisvaihetta. Muurarit huutavat tiiliä ja kuraa. Tiili sujahtaa toisen viereen ja päälle, ja seinää kasvaa nopeasti. Iida repsikkatovereineen huhtoo laastipaljujen kimpussa ja miehet saavat kuulla hänen karmeita sanavuodatuksiaan. Ääniin sekoittuvat koneiden rouskutukset ja työntekijöiden huudot saaden aikaan melun, joka on ominaista runkovaiheessa olevalle rakennukselle." (s. 151)

Viime syksyn Helsingin kirjamessuilla olin kuuntelemassa Gummeruksen Kalle Päätalo 100 vuotta -sessiota. Keskustelemassa olivat Antti Heikkinen, joka oli kirjoittanut juhlavuoden julkaisun Kallio-poika sekä Karolina Timonen, jonka kirja Kirjeitä Iijoelle nostaa esille Iijoki-sarjan naishahmoja. Haastattelijana toimi Esa Lilja.

Vasemmalta: Antti Heikkinen, Esa Lilja ja Karolina Timonen Helsingin kirjamessuilla 25.10.2019.

Pidin Antti Heikkisen Kallio-poika kirjasta. (linkkiHeikkisen kirjaa lukiessani mietin, että Ihmiset telineillä saattaisi olla minua kiinnostava kirja. Tästä kirjasta ilmestyi Kalle Päätalo 100 vuotta -juhlapainos vuonna 2019. Kirjassa on mukana kiinnostava kuvaliite, Päätalon pienoiselämänkerta ja katkelma alkuperäisestä käsikirjoituksesta. Kirjan tapahtumat ovat sidoksissa löyhästi Päätalon omaan elämään. 

Eletään sodan jälkeisiä 50-luvun jälleenrakentamisen vuosia. Suomi maksaa sotakorvauksia Neuvostoliitolle, asuntopulaan vastataan puolitoistakerroksisilla rintamamiestaloilla ja kaupunkeihin rakennetaan korkeita kerrostaloja kaupunkien väestömäärän kasvaessa voimakkaasti. 

Myös rakennusmestari Mauno Joensivu on osallisena uuden rakentamisessa. Hän on vastaavana mestarina Mammonalinnan kerrostalotyömaalla Tampereella. Joensivu on kolmekymppinen pohjoisesta Tampereelle muuttanut mies. Hän asuu vaimonsa Eilan kanssa Maunon rakentamassa omakotitalossa. Joensivu on käynyt teknisen koulun ja saanut hyvän työpaikan Rakennusliike Rantanen Oy:n palveluksessa. 

"Kesällä töitä teki maalari. Kesällä töitä teki muurari. Kesällä töitä teki hanslankari ja holvilla timpuri." (s. 151)

Kirjan pääroolissa on työ ja sen tekeminen. Joensivu viihtyy työssään Mammonalinnassa. Niin tekee lukijakin. Päätalo kuvaa elävästi kerrostalon rakentamista vaihe vaiheelta ja tutustuttaa lukijan rakennustyömaan työntekijöihin. Työmaalla on parhaimpina aikoina jopa parisataa työntekijää, joten on selvää, että ihmistyyppien kirjo on laaja. 

Rakennustyömaan arki avautuu lukijalle. Työntekijät saapuvat naulareppujensa kanssa työmaalle ennen seitsemää, jolloin jaetaan päivän työt, sitten seitsemältä soi pimpparauta ja työ voi alkaa. Ammattimiesten apuna ovat repsikat ja lautapojat. Palkkapussit jaetaan perjantaisin. Irtisanomisaika on yksi päivä. Näin mennään päivä päivältä. Mutta on päiviä, jolloin kaikkien työntekijöiden työteho ei ole parhaimmillaan. Syy siihen on lähes aina sama: alkoholi. Joensivu tuntee huolta työntekijöistään, hän pyrkii ymmärtämään ja ohjeistamaan. Sementtimies Oskari Heinosesta Joensivu toteaa: "Lisäksi hän on rehellinen, eikä myöskään ole parempaa työmiestä kuin Heinonen juoppotuuriensa välisenä aikana". (s. 71) Mutta viina vie Heinosen. Liian monen työntekijän tilipussista viinaan kuluu melkoisen suuri markkamäärä. Luvan kanssa viinaa saa juoda harjannostajaisissa, joka on tärkeä tilaisuus sekä työnantajalle että työntekijöille.

Yhteiskunnan muutokset näkyvät myös rakennustyömaalla. Eräänä päivänä Joensivulle ilmoitetaan, että Mammonalinnan työmaalle on valittu luottamusmies. Ja edelleen Joensivulle tulee luottamusmies ilmoittamaan: "Olen tässä meidän työntekijöiden yhteisellä asialla. Oli tuolla ruokailuhuoneessa kokouksen tapainen ja päätimme esittää, että rappareille tuntia kohti maksettavaa urakan ennakkomaksua - ulosantia - olisi korotettava." (s. 377) Kun työnantaja ei suostu vaatimukseen, on seurauksena istumalakko.

Ymmärtäväinen toveruus

Maunon ja Eilan avioliitto kariutuu. Mauno on ollut uskoton, eikä Eila voi antaa sitä anteeksi. Haikein mielin Mauno muuttaa pois yhteisestä talosta. Murhe ja suru valtaavat mielen, näinkö yksinäisiä päivät ovat. Sitten elämään tulee Liisa. Ilomielin Mauno ottaa Eilan elämäänsä, vaikkei mitään roihuavaa rakkautta sytykään heidän välilleen. "Liisa Lahti ja Mauno Joensivu olivat vieraiden ihmisten taholta katseltuina kaksi päinvastaista luonnetta. Liisa oli iloinen ja jutteli mielellään vähemmän tutussakin seurassa. Hän oli myös reipas ja välitön, vailla sitä teeskentelyä, jolla rakkauskertomusten kirjoittajat kertovat naisten saavuttavan heille tarpeellisen salaperäisyyden ja  vaikeasti valloitettavuuden tunteen." (s. 472)

Mauno puolestaan on vaatimaton ja hieman syrjäänvetäytyvä perisuomalainen mies. Mauno arvostaa ennen kaikkea rehellistä työtä. Kiitoksen Joensivu antaa äidilleen: "Äiti, noiden vuosien keskeisin henkilö, oli opettanut hänelle, että köyhän mökin penikka ei voi saavuttaa kultaista omenaa eikä paratiisia, mutta sitkeä, rehellinen työ voi nostaa parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, kuin minkä vanhemmat ovat koskaan saavuttaneet." (s. 91)  

Pidin kirjasta. Pidin realistisesta 1950-luvun ajankuvasta, pidin siitä, että Päätalo ei saarnaa eikä paasaa. Ideologisten näkemysten sijaan Päätalolle on tärkeämpää kuvata ihmisiä, työtä ja ihmissuhteita. Henkilöhahmojen rikkaus sekä värikäs ja elävä kieli ovat Ihmisiä telineillä -kirjan vahvuuksia. 

Antti Heikkinen: "Päätalon vertaista ei ainuttakaan."

Päätalo on ollut ja on vieläkin yksi suosituimmista suomalaisista kirjailijoista, voidaan puhua jopa vertaansa vailla olevasta ilmiöstä. Monet Päätalon 44 teoksesta ovat olleet kautta vuosikymmenten myyntilistojen kärkipäässä. Monet, monet suomalaiset miehet saivat joka joulu odotetun joululahjan: Päätalon uusimman kirjan. Köyhistä oloista lähteneenä Päätalolla riitti ymmärrystä vaatimattomista oloista ponnistaville ihmisille. 
Osuvasti Heikkinen kirjoittaa Kallio-poika -kirjassaan, että Päätalo jätti meille perinnön. "Perinnön, jonka kautta voimme ymmärtää maatamme, historiaamme, itseämme ja muita ihmisiä."
Katkelma alkuperäisestä käsikirjoituksesta

15 kommenttia:

  1. Olen lukenut Päätalon teoksen, missä hän kirjoittaa kirjoittavansa Ihmisiä telineillä (Hyvästi Iijoki teos sis). Kiva kun bloggasit tästä. Karoliina oli kymmenisen vuotta sitten ahkera blogspot-kirjabloggari, ja mukavaa, että hän suuntautui myös Päätaloihin.

    VastaaPoista
  2. Onpa mielenkiintoista. Ehkä tartun tuohon Iijoki-sarjaan, sen verran hyvä lukukokemus tämä kirja oli.´

    VastaaPoista
  3. Veljeni oli nuorena innokas lukemaan Päätalon kirjoja. Äiti laittoi meille joka joulu lahjaksi kirjat ja veljelleni Päätalon kirjan. Yksi joulu kävi sitten niin, että kirjat olivat menneet sekaisin ja minä sain Päätalon kirjan. Joulupäivänä sain veljen vieraaksi ja hän tuli ruinaamaaan itselleen minun lahjakirjaa. Vihdoin sydämeni heltyi ja veljeni pääsi lukemaan joka jouluna odottamaansa huippuhetkeä. Luin muutaman Päätalon kirjan hänen kirjahyllystään, mutta ei napannut mukaansa.
    Äitini oli kotoisin Taivalkoskelta ja lapsuusajan kesämökki oli lähellä Saijaa, eli ajettiin aina Päätalon kotipaikan ohi, kun menimme mökille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljesi ei varmaan ollut ainoa, joka tiesi, minkä lahjan joulupukki tuo. Hyvin monille Päätalon uusin kirja oli todella odotettu lahja. Hyvä, kun annoit veljesi lukea kirjan! - Ilman Päätaloa Taivalkoskea ei juuri tunnettaisi.

      Poista
  4. Päätalo on isäni suosikki. Itse en ole lukenut ainuttakaan hänen teostaan. Pitäisi kyllä joskus lukea. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätalo on ollut monien isien suosikki. Jos mietit Päätalon lukemista, voin suositella tätä Ihmisiä telineillä. Hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  5. Ihmisiä telineillä on ainut Päätalon kirja, jonka olen lukenut. Yritin joskus lukea jotain Iijoki-sarjan kirjaa, mutta siitä ei tullut mitään, joten luovutin, vaikka yleensä en luovuta kirjojen suhteen. Ihmisiä telineillä oli mielestäni hyvä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin olet tykännyt tästä kirjasta. Minut tämä todella vei mukanaan.

      Poista
  6. Päätalo on kovasti tuttu nimeltään, mutta yhtään hänen kirjansa en ole lukenut. Tämä Ihmisiä telineillä kuulostaa sellaiselta, että siitä voisi aloittaa tutustumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätalo ei varmaankaan ole enää niin tuttu nuoremmille lukijoille. Antti Heikkinen kirjamessuilla totesi, että hän toivoisi, että nuoremmatkin löytäisivät Päätalon. Niin hyvin Päätalo kuvaa Suomen historiaa koko itsenäisyyden ajalta.

      Poista
  7. Nuorikkoa näyttämässä oli itselleni kirja, joka imaisi lukemaan koko Päätalon tuotannon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, onnea urakasta. Aika monta sivua olet lukenut!

      Poista
  8. Herätit kiinnostuksen tähän Ihmisiin telineillä, vaikkei Päätalo ole koskaan houkutellut. Ehkäpä joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Minut Ihmisiä telineillä innosti tutustumaan muuhunkin Päätalon tuotantoon.

      Poista
  9. Päätalolta olen tutustunut toistaiseksi vain tähän. Kuuntelin sen Kai Lehtisen lukemana mainiona äänikirjana. Tuli ainakin kerrostalorakentamisen kiemurat selviksi :D Pidin kirjasta kyllä ja olen iloinen, että sen tulin kuunnelleeksi, mutta se ei vielä vakuuttanut minua niin paljoa, että olisin lisää himoinnut. Ehkä vielä joskus?

    VastaaPoista