Colson Whitehead: Nickelin pojat

Colson Whitehead: Nickelin pojat. Otava. 2020. Englanninkielinen alkuteos The Nickel Boys. Suomentanut Markku Päkkilä. Lukija Markus Niemi. Kesto 6 t 48 min. Supla.

Tämä kirja kiinnosti minua jo siksi, että tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun USA:n kansalaisoikeustaistelujen vuosiin. Etelävaltioissa oli vielä voimassa sisällissodan jälkeisiltä ajoilta periytyvä rotuerottelulainsäädäntö. Valkoiset olivat ihan oma luokkansa. Mustilla ei ollut mitään asiaa valkoisten ravintoloihin eikä elokuvateattereihin. Julkiset käymälät olivat vain valkoisia varten. Bussissa oli erikseen paikat valkoisille ja mustille. Kaikki huoltoasemat eivät tarjonneet palvelujaan mustille. Ku Klux Klan piti tehokkaasti yllä eripuraa ja vihaa. Mieleen tulee Kathryn Stockettin erinomainen kirja Piiat (WSOY, 2010), joka kertoo värillisistä naisista, jotka piikoivat valkoisten kodeissa Mississippissa 1960-luvulla.  

Näistä rotuerottelun olosuhteista nousi kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King. Ensimmäinen Kingin voitto tuli vuonna 1955 Montgomeryssa. Silloin rohkea Rosa Parks rikkoi lakia kieltäytyessään luovuttamasta paikkaansa bussissa valkoihoiselle miehelle. Kingin johdolla aloitettiin bussiboikotti, jonka mustat voittivat. 

Nickelin poikien päähenkilö Elwood Curtis on lahjakas ja ahkera värillinen lukiolaispoika Tallahasseessa Floridassa. Hän menestyy koulussa sekä on pidetty ja ahkera työntekijä tupakkakaupassa. Martin Luther Kingin puheet rotusorrosta tekevät syvän vaikutuksen Elwoodiin. Elwood on saanut vuonna 1962 parhaan joululahjan ikinä. Kyseessä on äänilevy at Zion Hill, joka koostuu Martin Luther Kingin puheista. Tätä levyä Elwood ei koskaan poista levylautaselta. Lisäintoa Elwood saa uudelta historianopettajalta, joka avaa oppilailleen rotusorron historiallisia taustoja. 

Tallahassee, Florida

Elwood on onnekas, hän saa opiskelupaikan värillisten collegesta. Hän lähtee innokkaana kouluun ja liftaa vihreään Plymouthiin. Liftausmatka muuttaa koko Elwoodin elämän. Poliisi pysäyttää Plymouthin, toteaa että auto on varastettu ja laittaa kuskin ja Elwoodin vankilaan. Oikeus tuomitsee Elwoodin Nickelin "ammattikouluun". 

Mutta Nickel ei ole koulu, se on pikemminkin rangaistuslaitos nuorille pojille, sekä valkoisille että värillisille. Täällä ei opiskella mitään oppiaineita. Täällä opiskellaan elämää, sitä millaista elämä on jatkuvan väkivallan uhan alaisena. Alueella on Valkoiseksi taloksi nimetty vaja, jossa uudet tulokkaat saavat kasteensa. Henkilökunta ottaa tulokkailta luulot pois ruoskimalla poikia nahkaremmillä. Ison tuulettimen meluisan äänen on tarkoitus peittää alleen poikien tuskan huudot. Lisäksi henkilökunta rankaisee poikia potkimalla, hakkaamalla ja eristyksellä, useimmiten ilman mitään syytä. Opiskelun sijaan pojilla teetetään työtä. Joulumyyjäiset ovat merkittävä tulonlähde Nickelille. Myyjäisten valmisteluun käytetään runsaasti aikaa. Rangaistuslaitoksen henkilökunta tietää hyvin, miten tärkeää on pitää yllä hyviä suhteita johtokunnan jäseniin. Sen vuoksi pojat tekevät heidän talojensa kunnostus- ja pihatyöt. 

Valkoiset ja mustat pojat pidetään enimmäkseen erillään. Nyrkkeilyottelut ovat poikkeus. Whitehead kuvaa intensiivisesti nyrkkeilyotteluiden tiivistä tunnelmaa ja tulenarkojen jännitteiden purkautumista. Mustien Griff voittaa ottelun. Mutta millaisin seurauksin? Ottelua seuraavana yönä Griff katoaa totaalisesti.

Kaikesta väkivaltaisuudesta huolimatta Elwood jaksaa uskoa oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että vääryydet ja väkivalta loppuvat, jos niistä tiedetään ylemmillä tahoilla. Mutta ei se niin mene, Elwood joutuu tappolistalle. Sitten ei ole muuta mahdollisuutta kuin pako.

Tämä on erinomainen kirja. Minulle kirja oli vaikuttava ja vahva lukukokemus. Pidin Whiteheadin kirjoitustyylistä. Sen sijaan että kirjailija mässäilisi väkivallalla ja alleviivaisi sortoa, hän jättää tilaa lukijan ajatuksille. Kirjan rakenne on kiinnostava ja perinteisestä poikkeava. Kontrastia rangaistuslaitoksen raakuuteen tuo Martin Luther Kingin sanoma väkivallattomasta vastarinnasta. Näin puhui Martin Luther King Washingtonissa vuonna 1963: "Minulla on unelma, että jonain päivänä Georgian punaisilla kukkuloilla voivat entisten orjien lapset ja entisten orjanomistajien lapset istua yhteiseen veljeyden pöytään. Minulla on unelma..."

Kirja toimi hyvin myös äänikirjana. Pidän Markus Niemen luennasta.

Kirjan painoarvoa lisää vielä se, että kirjan tapahtumat pohjautuvat todellisiin tapahtumiin. Nickelin rangaistuslaitoksella on esikuvansa. Se on Dozierin koulukoti, joka oli tunnettu äärimmäisistä raakuuksista. Koulukodin toiminta päättyi vasta vuonna 2011.  

Kirja on luettu mm. seuraavissa blogeissa: 
Annelin lukuvinkit,
Kirjaluotsi,
Mummo matkalla,
Donna mobilen kirjat.