Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo. 2018. Karisto. Lukija: Erja Manto. Kesto: 14 t 31 min.
Vaara-kirjastot
Eeva Lennonin nimi on meille suomalaisille tuttu. Hän oli Suomen ensimmäisiä naiskirjeenvaihtajia maailmalla. Lennonin raportointia Pariisista ja Lontoosta oli mielenkiintoista kuunnella, mutta Lennonin persoonasta ei tiedetty juuri mitään. Eikä ihme, hän ei todellakaan ole halunnut revitellä yksityiselämäänsä julkisuudessa. Ennen kirjan julkistamista hän on antanut uransa aikana vain kaksi haastattelua.
Lokakuussa 2018 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Eeva Lennon (s. 1936) avautuu ja antaa lukijoiden tutustua sekä yksityiselämäänsä että toimittajan työuraansa. Koin kirjan mielenkiintoisena ja erityisen kiinnostavana näyttäytyi Lennonin lapsuus ja nuoruus. Toimittajan ammattitaidolla Lennon sitoo taitavasti oman perheensä elämänkulun kulloiseenkin Suomen historialliseen tilanteeseen. Eeva Lennonin isä everstiluutnantti V. A. M. Karikoski toimi 1930-luvulla Pariisissa sotilasasiamiehenä. Suomen Pariisin-lähetystössä työskenteli samaan aikaan kanslia-apulaisena kaunis ja viehättävä Astrid Jäppinen, johon mm. Mika Waltari oli ollut ihastunut. Astridin mielestä paras kaikista oli Väinö. Niin he avioituivat ja muuttivat takaisin Suomeen. Ajan käytäntöjen mukaisesti Astridin piti luopua urastaan naimisiinmenon takia. Kun sota syttyi, Väinö Karikoski toimi päämajan ilmavoimatoimiston päällikkönä ja vuonna1944 Helsingin ilmasuojelupäällikkönä. Sodan päätyttyä Karikoski työskenteli kuolemaansa asti Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajana.
Lennonin äiti oli kotirouva, mutta ei viihtynyt roolissaan. Pelkkä kotona oleminen ja lisäksi Väinö Karikosken uskottomuus sodan aikana sairastuttivat hänet henkisesti.
Eeva pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Monet tämän koulun oppilaista ovat saaneet nimeä tavalla tai toisella suomalaisessa yhteiskuntaelämässä. Suunnilleen samoihin aikoihin Eevan kanssa ylioppilaiksi kirjoittivat mm. Aatos Erkko, Pentti Linkola, Risto Pelkonen ja Eevan paras ystävä Elina Salo. Eeva aloitti lakiopinnot Helsingin yliopistossa, mutta kyllästyttyään lakiopintoihin siirtyi sitten valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Eevan yhteiskunnallinen tietoisuus heräsi 60-luvun radikalisoitumisen ja uusien ystävyyssuhteiden myötä. Ylioppilaslehden Arvo Salo, Pentti Saarikoski ja Pekka Tarkka tulivat Eevalle tutuiksi ja innostivat häntä kirjoittamaan.
Eeva muutti Pariisiin ja avioitui irlantilaisen toimittajan Peterin kanssa, jonka hän oli tavannut jo aiemmin Pariisin matkallaan. Peter oli rakas aviomies sekä äärimmäisen hyvä seuramies. Perheen seuraelämä oli varsin vilkasta. Eeva ja Peter tutustuivat moniin mielenkiintoisiin henkilöihin, joista yksi kiinnostavimmista oli irlantilainen kirjailija Samuel Beckett. Lennonit saivat kaksi lasta, tytön ja pojan.
Pariisissa ollessaan Lennon työskenteli ensin Yleisradion freelance-kirjeenvaihtajana ja sittemmin Uuden Suomen kirjeenvaihtajana. Tuskin Eeva Lennon tiesi kirjeenvaihtajan tehtävää aloittaessaan, miten tapahtumarikasta Ranskan politiikka 1960-luvulla tulisi olemaan. Kirjeenvaihtajalla riitti todellakin raportoitavaa. 1960-luvun tärkeitä tapahtumia Ranskassa olivat Algerian itsenäistyminen sekä Euroopan hulluun vuoteen 1968 sijoittuvat Pariisin opiskelijamellakat ja laajat lakot.
"Eeva Lennon, Lontoo"
Pariisin jälkeen oli vuorossa Lontoo, jonne Lennonit siirtyivät vuonna 1970. Lennon oli Yleisradion palkkalistoilla. Lontoosta hän raportoi mm. IRA:n terrorista, kaivoslakosta, aina suomalaisia kiinnostavista kuninkaallisista ja luonnollisesti Rautarouva Margaret Thatcherin uudistuksista. Lennon ei kuulunut Thatcherin politiikan ihailijoihin, ja saikin siitä syystä kritiikkiä suomalaiselta oikeistolta. Ihmeteltiin, kuinka Lennon voi kritisoida toista naista..
Lennon on aina ollut ahkera ja vastuullinen työntekijä. Hän ei kersku saavutuksillaan, eikä ole tarvettakaan, koska teksti puhuu puolestaan. Kirja on erinomainen katsaus Ranskan ja Englannin poliittiseen lähihistoriaan. Kirjaa kuunnellessa muistelin mielelläni omia kokemuksiani Euroopan hullusta vuodesta ja Thatcherin toimenpiteistä. Mielenkiintoisesti Lennon kertoo uutistapahtumien taustoista ja kietoo tosiasioita taitavasti yhteen.
Kirja oli minulla kuuntelukirjana. Hyvin sujui joulusiivous tätä mielenkiintoista kirjaa kuunnellessa, ja koska kirjan pituus oli yli 14 tuntia, niin aika hyvin talo tuli siivotuksi. Mietin, että Lennonin elämänkerta on mielestäni yksi parhaimmista itse kirjoitetuista elämänkerroista. Miksipä hän ei itse kirjoittaisi elämänkertaansa, onhan hän oman identiteettinsä paras asiantuntija ja lisäksi äärimmäisen sujuva kirjoittaja. Kirjan kuuntelun mielenkiintoa lisäsi se, että lukijana on erinomainen Erja Manto.
Lennonin äiti oli kotirouva, mutta ei viihtynyt roolissaan. Pelkkä kotona oleminen ja lisäksi Väinö Karikosken uskottomuus sodan aikana sairastuttivat hänet henkisesti.
Eeva pääsi ylioppilaaksi Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Monet tämän koulun oppilaista ovat saaneet nimeä tavalla tai toisella suomalaisessa yhteiskuntaelämässä. Suunnilleen samoihin aikoihin Eevan kanssa ylioppilaiksi kirjoittivat mm. Aatos Erkko, Pentti Linkola, Risto Pelkonen ja Eevan paras ystävä Elina Salo. Eeva aloitti lakiopinnot Helsingin yliopistossa, mutta kyllästyttyään lakiopintoihin siirtyi sitten valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Eevan yhteiskunnallinen tietoisuus heräsi 60-luvun radikalisoitumisen ja uusien ystävyyssuhteiden myötä. Ylioppilaslehden Arvo Salo, Pentti Saarikoski ja Pekka Tarkka tulivat Eevalle tutuiksi ja innostivat häntä kirjoittamaan.
Eeva muutti Pariisiin ja avioitui irlantilaisen toimittajan Peterin kanssa, jonka hän oli tavannut jo aiemmin Pariisin matkallaan. Peter oli rakas aviomies sekä äärimmäisen hyvä seuramies. Perheen seuraelämä oli varsin vilkasta. Eeva ja Peter tutustuivat moniin mielenkiintoisiin henkilöihin, joista yksi kiinnostavimmista oli irlantilainen kirjailija Samuel Beckett. Lennonit saivat kaksi lasta, tytön ja pojan.
Pariisissa ollessaan Lennon työskenteli ensin Yleisradion freelance-kirjeenvaihtajana ja sittemmin Uuden Suomen kirjeenvaihtajana. Tuskin Eeva Lennon tiesi kirjeenvaihtajan tehtävää aloittaessaan, miten tapahtumarikasta Ranskan politiikka 1960-luvulla tulisi olemaan. Kirjeenvaihtajalla riitti todellakin raportoitavaa. 1960-luvun tärkeitä tapahtumia Ranskassa olivat Algerian itsenäistyminen sekä Euroopan hulluun vuoteen 1968 sijoittuvat Pariisin opiskelijamellakat ja laajat lakot.
"Eeva Lennon, Lontoo"
Pariisin jälkeen oli vuorossa Lontoo, jonne Lennonit siirtyivät vuonna 1970. Lennon oli Yleisradion palkkalistoilla. Lontoosta hän raportoi mm. IRA:n terrorista, kaivoslakosta, aina suomalaisia kiinnostavista kuninkaallisista ja luonnollisesti Rautarouva Margaret Thatcherin uudistuksista. Lennon ei kuulunut Thatcherin politiikan ihailijoihin, ja saikin siitä syystä kritiikkiä suomalaiselta oikeistolta. Ihmeteltiin, kuinka Lennon voi kritisoida toista naista..
Lennon on aina ollut ahkera ja vastuullinen työntekijä. Hän ei kersku saavutuksillaan, eikä ole tarvettakaan, koska teksti puhuu puolestaan. Kirja on erinomainen katsaus Ranskan ja Englannin poliittiseen lähihistoriaan. Kirjaa kuunnellessa muistelin mielelläni omia kokemuksiani Euroopan hullusta vuodesta ja Thatcherin toimenpiteistä. Mielenkiintoisesti Lennon kertoo uutistapahtumien taustoista ja kietoo tosiasioita taitavasti yhteen.
Kirja oli minulla kuuntelukirjana. Hyvin sujui joulusiivous tätä mielenkiintoista kirjaa kuunnellessa, ja koska kirjan pituus oli yli 14 tuntia, niin aika hyvin talo tuli siivotuksi. Mietin, että Lennonin elämänkerta on mielestäni yksi parhaimmista itse kirjoitetuista elämänkerroista. Miksipä hän ei itse kirjoittaisi elämänkertaansa, onhan hän oman identiteettinsä paras asiantuntija ja lisäksi äärimmäisen sujuva kirjoittaja. Kirjan kuuntelun mielenkiintoa lisäsi se, että lukijana on erinomainen Erja Manto.
Mulla on odottanut tämä kirja lukuvuoroaan ilmestymisestään saakka. Toimittajana toki kiinnostaa tällainen kollegoiden työn kuvaus, mutta myös lähihistoria puhuttelee. Olen todella laiska lukemaan elämäkertoja, joten täytyy varmaan suosiolla lisätä tämä kuunneltavien kirjojen jonoon. Erja Manto on aivan loistava lukija, joten veikkaan, että kuuntelemalla saan tästä kirjasta enemmän irti kuin itse lukemalla.
VastaaPoistaSuosittelen kirjan kuuntelemista. Kuunnellessa ei ennätä jäädä tavaamaan jotakin tiettyä kohtaa, huomasin nimittäin joitakin asiavirheitä kirjassa, mutta kuunnellessa vain totesi, että siinä oli virhe, kun taas lukiessa olisi todennäköisesti ruennut selvittämään, miten se juttu oikeasti meni. Hyvä lukija on iso plussa, ja Erja Manto on todellakin aivan loistava lukija.
VastaaPoistaLuin tämän alkuvuodesta, ostin kirjan muistaakseni töistä joululahjaksi saamallani Elisa Kirjan lahjakortilla (oli kerrankin tosi mieluisa joululahja). Olin ostokseeni tyytyväinen. :) Lennonilla on ollut mielenkiintoinen ura ja huomasin kirjaa lukiessani, etten oikeastaan tiennyt yhtään mitään tutusta ruutukasvosta. Politiikkaa oli välillä kirjassa vähän liikaa minun makuuni, mutta pidin kovasti kirjan välittämästä ajankuvasta ja aikakauden ilmapiirin kuvuaksesta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että kirja oli mieluista luettavaa sinullekin. Minusta kaikki toimi kirjassa aika hyvin, lapsuuden ja nuoruuden kuvaus oli mielenkiintoista ja sitten kun siirryttiin Pariisiin ja Lontooseen, Lennon sitoi kaikki politiikan osaset niin hienosti yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja äänikirjassa lukijana Erja Manto, se kruunasi kuunteluelämyksen.
PoistaTämä oli mielenkiintoinen kirja! Luin sen kesälomalla, Eeva oli aamiaisseuralaiseni ja olisin mielelläni lukenut pidempäänkin hänen tarinointiaan. Mitä kaikkea hän on ehtinytkään kokea! Hieman petyin siihen ammattireportterin ääneen, joka kuultaa kirjasta. Olisin odottanut enemmän henkilökohtaista otetta kun on kuitenkin elämäkerrasta kyse. Tai taisihan hän siinä tosiaan selitellä, että ei mielellään puhu yksityiselämästään. /Mari
VastaaPoistaKiva kun kirja on sinullekin tuttu. Mieluista kuunneltavaa, mukavasti sujui siivoaminen. Minulle Lennonin yksityiselämä oli täysin tuntematonta, joten ainakin ripauksia tämä kirja avasi.
PoistaEn ole tätä lukenut, mutta näin Lennonin TV-haastattelun (olisiko ollut Tastulan?) ja kiinnostuin kovasti. Kiehtova elämä ja kiinnostava myös siinäkin mielessä, että naisena hän on tehnyt hienon ja poikkeuksellisen uran aikana, jolloin naiselta on vaatinut erityistä ponnistelua tulla vakavasti otetuksi.
VastaaPoistaKiitos kommentista Amma. Uskon, että kirja olisi sinulle mieluista luettavaa, eli suosittelen.
Poista