keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista



Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista. 2019. Atena Kustannus Oy. Englanninkielinen alkuteos The Anna Karenina Fix. Life Lessons from Russian Literature. Suomentanut Heli Naski. Päällyksen suunnittelu: gray318. 299 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjalla on todella kaunis kansi. Ihailen kirjan kantta ja mietin, onko tässä Anna Karenina uudelleen kirjoitettuna (vrt. kirjan nimi). Käy ilmi, että on kirjassa toki käsitelty Anna Kareninaakin, mutta lisäksi kymmentä muuta venäläistä klassikkoteosta. Groskop määrittelee takakannessa näin: "Mestariteokset saavat pohtimaan elämän monimuotoisuutta sekä muun muassa sitä, miksi nauris on mehevämpi toisen kädessä." Kirjan kirjoittaja Viv Groskop on englantilainen venäjän kielen maisteri, joka on asunut Venäjällä ja lukenut klassikot myös alkukielellä. Groskopilla on moninainen suhde Venäjään, hän osaa hyvin kieltä, tuntee maan historiaa ja tätä päivää sekä tuntee maan kulttuuria. Groskop on pohtinut erikoista sukunimeään ja on jopa elätellyt toivoa, että nimi johdattelisi suvun juuret Venäjälle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Groskop-sukunimi viittaa puolanjuutalaisiin. 

Kirjassa on mukana kymmenen venäläistä klassikkoa, joista Leo Tolstoi on mukana kahdella kirjalla. Tolstoin lisäksi mukaan ovat päässeet Boris Pasternak, Anna Ahmatova, Ivan Turgenev, Aleksandr Puškin, Fjodor Dostojevski, Anton Tšehov, Aleksand Solženitsyn, Mihail Bulgakov ja Nikolai Gogol.

Groskop analysoi kirjoja juoneen ja kirjoitustyyliin perustuen. Hyvin hän on läksynsä lukenut, niin hyviä näkökulmia ja myös elämänohjeita hän on poiminut kirjoista. Oivallisesti hän linkittää omia kokemuksiaan klassikkokirjojen juonikuvauksiin. Ystävänsä itsemurhan jälkeen Groskopille toi lohtua Leo Tolstoin Anna Karenina ja kärsiessään yksipuolisesta rakkaudesta Groskop löysi Ivan Turgenevin klassikon Kuukausi maalla

Kirja on Groskopin rakkaudentunnustus venäläisklassikoille. Itse olen lukenut näistä yhdestätoista klassikosta kahdeksan, mutta tällaisiin analyyseihin kirjojen sisällöistä en olisi koskaan pystynyt, vaikkakin monia näistä teoksista olen itsekin rakastanut. Minua on kirjoissa ihastuttanut juonen lisäksi se, että olen oppinut niiden kautta paljon venäläisistä elämäntavoista ja kulttuurista. Anna Kareninan olen lukenut kahdesti ja se on edelleen yksi maailmankirjallisuuden suosikkikirjoistani. Anna Karenina on itse asiassa ainoa kirja, jota varten olen joutunut laittamaan kellon soimaan aamulla klo 5, jotta ennätän lukea muutaman kymmenen sivua ennen töihin menoa. Ensimmäisellä kerralla Anna Kareninaa lukiessani mietin useamman kerran, milloin se tärkeä päähenkilö tulee esiin. Kyllähän hän sieltä tuli, mutta voi, niin vaivihkaa ja lyhyesti. Tämän ymmärtää, se on Tolstoita. "Antaa hahmon astua jostain taustasta esiin. Tekemättä siitä numeroa." (s. 42) 

Nostan esille myös Fjodor Dostojevskin Sodan ja rauhan. Groskop kehottaa tarttumaan tähän klassikkoon, vaikka se sellainen tiiliskivi onkin. "Se tuntuu ylivoimaiselta, kuten elämäkin joskus. Joskus se tuntuu turhalta. Ja aina välillä siinä ei ole kerrassaan mitään järkeä. Ja silti, jos maltat olla kärsivällinen ja ystävällinen itsellesi, se avautuu hitaasti." (s. 266) Näin tapahtui minunkin kohdallani, se avautui hitaasti ja osoittautui sitten mahtavaksi lukukokemukseksi.

Groskop on kirjoittanut hyväntuulisen ja samalla nerokkaan kirjan venäläisistä klassikoista. Kirjassa on terävää ja tarkkaa analyysiä näistä teoksista. Kirjaa on miellyttävä lukea, koska Groskop kirjoittaa kepeästi ja kirjassa on paljon huumoria. On varmaa, että kirja madaltaa kynnystä tarttua venäläisiin klassikoihin, ja se varmasti on kirjan tarkoituskin. Groskop toteaa venäläisestä kirjallisuudesta: "Se on kuulunut liian pitkään hyvin älykkäille ihmisille, jotka tahtovat omia sen. Ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa, että lukeakseen venäläisiä klassikoita on oltava jonkinlaisen asiaan vihkiytyneiden salaseuran jäsen." (s. 12) 

Kirjan takakansi mainostaa kirjaa elämäntaito-oppaana. Minulle kirja näyttäytyi pikemminkin hienona aikamatkana venäläisiin klassikoihin ja yhtälailla kirjailijoihin. Käy ilmi, miten suuri merkitys näillä kirjoilla on ja on ollut Groskopin elämässä, ja miksi ei olisi, niin merkittäviä aikakautensa teoksia ne ovat. Vielä kerran ihastukseni kirjan upealle kannelle. Kirjan nimi vierastuttaa, englanninkielinen nimi on huomattavasti kuvaavampi. 
Viv Groskop. Kuva: Steve Ullathorne

5 kommenttia:

  1. Tämän lukeminen saattaa johtaa siihen, että on luettava muistin virkistykseksi, uudelleen jo kauan sitten luetut klassikot. Osaisiko sitä poimia vain ne elämänopit. Olen samaa mieltä kanssasi. Kirjan kansi on hurmaava.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on varmaan sama tilanne kuin minulla, klassikot on luettu vuosia sitten. Olisi kyllä aika mielenkiintoista tarttua uudelleen vaikkapa Sotaan ja Rauhaan ja katsoa, miten se kantaa. Ja löytyisikö sieltä niitä elämänoppeja, joita ei kyllä nuorena lukiessa ymmärtänyt etsiä.

    VastaaPoista
  3. Minä olen lukenut hävettävän vähän venäläisiä klassikoita, mutta joskus kunhan vain olisin tarpeeksi voimissani, haluaisin kyllä tutustua niihinkin. Juuri nyt olen liian väsynyt lukemaan mitään kovin paksuja opuksia, varsinkin jos ne ovat vielä syvällisiä ja raskassoutuisia :) Ainakin Dostojevskista (eli ainoasta lukemastani) minulla on sellainen muistikuva.

    Tämä kirja kuulostaa kyllä kiinnostavalta, ja tuo kansi on todella ihanan pirteä ja houkutteleva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että venäläiset klassikot edellyttävät tiettyä mielentilaa. Pitää olla aikaa ja halua syventyä kunnolla kirjaan. Paljon niistä sitten saa.

      Poista
  4. Tämä on kyllä mainio kirja! Olen lukenut Groskopin käsittelemistä klassikoista vain pari, mutta silti kirjasta sai kyllä paljon irti. Ja Groskop onnistui myös herättämään kiinnostusta käsittelemiään kirjoja kohtaan.

    VastaaPoista