sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Risto Pakarinen: Jonain päivänä Jennifer



Risto Pakarinen. Jonain päivänä Jennifer. 2019. HarperCollins. Kannen suunnittelu: Michael Vrana. 378 sivua.

Omasta hyllystä


Minulla oli ilo haastatella Risto Pakarista Joensuun Suomalaisessa kirjakaupassa lauantaina 16.11.2019. Risto Pakarisen esikoiskirja Jonain päivänä Jennifer on saanut jo melkoisesti kansainvälistä näkyvyyttä, vaikka Suomeen se tekee tuloaan vasta nyt. Tällainen ei liene perin tavallista esikoiskirjan kohdalla. Pakarinen kertoo, että hän kirjoitti käsikirjoituksen englanniksi ja Englannista löydetyn agentin avulla käsikirjoitus saatiin kaupaksi HarperCollinsille Kanadaan. Sittemmin myös HarperCollins Nordic kiinnostui kirjasta. Nyt kirja on saatavilla englanniksi Some day Jennifer (2019) ja ruotsiksi En dag, Jennifer (2019). Saksankielisestäkin käännöksestä on jo sovittu. 

Suomenkielinen kirja on kirjailijan itsensä suomentama tai "pikemminkin suomeksi lokalisoitu", kuten hän sanoo. Kirjassa on tehty joitakin muutoksia, esimerkiksi joitakin amerikkalaisia biisejä on muutettu suomalaisiksi. Pakarinen asuu perheensä kanssa Tukholmassa ja toimii freelance-toimittajana. Jääkiekko on tuttu osa-alue, Pakarinen kirjoittaa mm. NHL-liigan verkkosivuille. 

Mutta nyt sitten itse kirjaan. Miten jääkiekkotoimittaja on innostunut kirjoittamaan romaanin, joka voidaan määritellä kuuluvaksi romanttisen viihteen genreen? Eräänä iltana palatessaan salilta kotiin Pakarinen kuunteli huippulistaansa The Only Playlist You’ll Ever Need ja sitten yhtäkkiä päähenkilö Peter alkoi jutella hänen kanssaan. Siitä se alkoi ja nyt kahden vuoden työ on päätöksessä.   


I still haven't found what I'm looking for

Kirjan päähenkilö on 46-vuotias Peter Eksell. Hän on asunut ja käynyt koulunsa Kumpunotkossa, opiskellut sen jälkeen Helsingin yliopistossa ja työskennellyt professorinsa perustamassa yrityksessä. YT-neuvottelujen myötä hänet irtisanottiin, jonka jälkeen hän teki töitä tälle yritykselle itsenäisenä yrittäjänä. Mutta sekin sopimus irtisanottiin.

Holding back the years

Peter on aika lailla tyhjän päällä. Ei ole työtä, ei perhettä, eikä oikein ystäviäkään. Eräänä päivänä postissa tulee hämmästyttävä kirje Hannalta, lukion äidinkielenopettajalta. Vuonna 1986 oppilaita oli pyydetty kirjoittamaan kirje itselleen tulevaisuuteen. Tämän itsensä kirjoittaman kirjeen Peter saa nyt luettavakseen. Kirjeestä muistuu mieleen 80-luku ja ennen kaikkea Jennifer Berg, tyttö joka istui hänen vieressään englannin tunnilla. Ei pelkkä vieruskaveri, vaan paljon enemmän. Ihana Jennifer! "Hyräilin Madonnan "Crazy for you:ta" koko matkan bussipysäkille, varmana siitä, että kaikki näkivät, että vasen poskeni oli kuin liekeissä. Olin sekaisin - onnesta. Olin pyörryksissä - kaikesta. Mutta yksi asia oli varma. Jennifer oli antanut minulle suukon." (s. 78)

Miten päästä takaisin Jenniferin luo? Ja löytyyhän se ratkaisu. Siihen tarvitaan useita oluita ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvan innoitus. Siis aikamatka 30 vuotta taaksepäin vuoteen 1986. Silloin Peter oli lukion toisella luokalla. Vanhojen tanssien frakin taskusta löytyi lippu Paluu tulevaisuuteen -elokuvan ensi-iltaan. Se onkin tarinan kulminaatiopiste. Ilman tätä loistavaa elokuvaa tätä kirjaa tuskin olisi, toteaa kirjailija.

The only way is up

Aikamatkallaan Peter pyöräilee Kulkurillaan ympäri Kumpunotkoa ja ajaa päivittäin Atlas-elokuvateatterin ohi. Se ei ole enää elokuvateatteri, itse asiassa se on jo aika huonossa kunnossa ja peräti purku-uhan alaisena. Peter saa idean. Laitetaan elokuvateatteri kuntoon. Tuumasta toimeen. Neuvottelut käyntiin ja laaditaan lista siitä, mitä pitää tehdä.

1. Hanki Atlas
2. Kunnosta Atlas
3. Uuden Atlaksen ensi-ilta Paluu tulevaisuuteen
4. Kutsu Jennifer.

Isä lähtee juttuun mukaan, tehdään pitkiä päiviä ja ajatuksissa on koko ajan Jennifer. Onnistuuko ensi-ilta, löytyykö Jennifer, se jääköön tässä paljastamatta.  

Paluu tulevaisuuteen
Kirjaa on helppo lukea, se on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. Se on viihteellinen, huumoria on mukavasti mukana. 80-luvun elokuva ja musiikki kulkevat mukana läpi kirjan. "Pyyhin puhelinluurista hiet pois ennen kuin laitoin sen paikoilleen. Sitten hyppäsin riemusta ilmaan ja potkaisin jalan korkealle kuin Van Halenin David Lee Roth esittäessään "Jumpia". Sieluni silmin näin itseni korkealla kuin itse DLR, mutta todellisuudessa jalkani nousi hädin tuskin vyötäröni tasolle ja laskeuduin kipeälle nilkalleni. Olin jälleen kerran kuin Daniel LaRusso, nyt Karate Kidin kuuluisassa kurkipotkukohtauksessa." (s. 169)

Kirjassa on 44 lukua. Luvuilla on englanninkieliset otsikot, paitsi neljän luvun otsikot ovat suomeksi. Miksi näin? Pakarinen valaisee, että otsikot ovat kaikki 80-luvun biisien nimiä, kaikki englanninkieliset ovat olleet USA:n tai Englannin top two -listalla ja lisäksi joukkoon on kelpuutettu neljä suomalaista biisiä. 

Tänä päivänä puhutaan paljon autofiktiokirjallisuudesta. Pakarinen sanoo, että tämä kirja ei ole elämänkerrallinen. Tosin hän tunnustautuu Paluu tulevaisuuteen -elokuvan todelliseksi ihailijaksi, hän on nähnyt elokuvan lähes parikymmentä kertaa. Loistava elokuva, ehkä kaikkien aikojen paras, Pakarinen sanoo. Elokuvalla on kirjassa niin keskeinen asema, että minunkin täytyi vuosien jälkeen katsoa tämä elokuva uudelleen, jotta pääsisin mukaan kirjan tunnelmaan. Ja se kyllä kannatti. Elokuva oli vuoden 1985 rahallisesti menestynein elokuva. Suomen ensi-ilta oli vuonna 1986. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Hill Valleyyn, eli vähän niin kuin Kumpunotkoon. Kysymykseeni, löytyykö Kumpunotkolle vastinetta Suomessa, Pakarinen toteaa, että  Kumpunotkoa ei löydy kartalta, koska sitä ei oikeasti ole olemassa, mutta se on kuin mikä tahansa suomalainen pikkukaupunki. Hyvin Kumpunotko voisi olla vaikkapa Joensuu jo senkin tähden, että Pakarinen on asunut lukiovuosinaan Joensuussa.

Suosittelen Pakarisen kirjaa luettavaksi hetkiin, jolloin kaipaa viihdyttävää, hyvin kirjoitettua hyvänmielen kirjaa. Ja erityisesti niille, joiden mielestä Paluu tulevaisuuteen on kaikkien aikojen paras elokuva. Ja niille, jotka rakastavat aikamatkailua.
Risto Pakarinen Joensuun Suomalaisessa kirjakaupassa 16.11.2019


17 kommenttia:

  1. Onpa hauska idea tässä kirjassa! Myös kirjan tie ensin maailmalle ja vasta sieltä Suomeen on kiinnostava. Tämän voisi joskus lukea! Sitä elokuvaa en muista koskaan nähneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin tähän kirjan ideaan. Se kantoi hyvin läpi kirjan.

      Poista
  2. Elokuvaa en ole nähnyt.
    Tämä vaikuttaa kirjalta, jonka haluaisin luettaa ensin kanssani samanlaisen kirjamaun omaavalla tyttärelläni :D
    Jos hän tykkäisi ................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan lukeminen ei luonnollisesti edellytä elokuvan tuntemista, mutta itse koin kyllä saavani siitä pienen lisämausteen. Kerrohan sitten, millaiseksi koitte kirjan.

      Poista
  3. Tästä kirjasta olen kuullutkin, mutta pitääpä lisätä se lukulistalle, itsekin kun lukioni kävin 80-luvulla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, tämä on ihan sinun juttusi, kun olet käynyt lukion 80-luvulla. Varmasti löydät vaikka mitä tuttua, mm musiikin.

      Poista
  4. Tätä kirjaa olen odotellutkin hetken aikaa. Voitin kirjan HarperCollins Nordicin Instagram kisasta, mutta jonkin mystisen ongelman takia viestini heille ei mennyt koskaan perille. Kirjan olisi siis pitänyt tulla heti ilmestyttyään, mutta onneksi asia hoitui ja odottelen kirjaa saapuvaksi, kunhan Postin työntekijöiden aiheelinen lakko päättyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miten kiva kuulla, että kirja on lukulistallasi. Eli toivotaan, että lakko loppuu pian jotta pääset mukaan aikamatkalle.

      Poista
  5. Kopio päivityksestäsi: "Suosittelen Pakarisen kirjaa luettavaksi hetkiin, jolloin kaipaa viihdyttävää, hyvin kirjoitettua hyvänmielen kirjaa". Kiitos vinkistä, juuri tällaista kaipaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Tuija, jos natsasi. Joskus tällaiset kirjat ovat niin paikallaan.

      Poista
  6. Auts, olen kaikkea muuta kuin Paluu tulevaisuuteen leffojen fani, enpä siis usko että päätyy minun lukulistalleni vaikka minäkin olen lukioni 80-luvulla käynyt... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane kommentista. Tartu tähän kirjaan, jos sinusta vanhemmiten tulee Paluu tulevaisuuteen -fani! 😊😊😊

      Poista
  7. Tämä kuulostaa kyllä hauskalta! Luen harvoin mitään kovin viihteellistä, koska olen yleensä pettynyt, jos olen kokeillut. Saat tämän kirjan kuulostamaan kuitenkin lupaavalta, voisin ehkä kokeilla! Hyvänmielenkirjoja juuri kaipaankin! :)

    Tuo muuten ihana ajatus, että oppilaat ovat kirjoittaneet kirjeen tulevalle minälleen. Olen törmännyt lempikirjailijani L. M. Montgomeryn tuotannossa ja päiväkirjoissakin samaan ajatukseen, että kirjoitetaan itselleen kirje esim. viiden tai kymmenen vuoden päähän. Olen haaveillut tekeväni itse joskus saman, mutta jostain syystä en ole vielä tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mukavaa luettavaa. Hyvä idea, hyvin kehitelty juoni, hyvin kirjoitettu.

      Poista
  8. Vau, kuulostaapa kiinnostavalta, jo syntyhistoriansa puolesta ja muutenkin. ja Paluu tulevaisuuteen -yhteys on ehdotonta plussaa. Harmittaa, kun elokuvat katosivat Netflixistä juuri kun sain lapset ylipuhuttua niiden katsomiseen. Muistan, että minuun elokuva teki mielettömän vaikutuksen 90-luvun alussa tv:stä sitä katsoessani, tiedä sitten, miten toimii tänä päivänä. Pitääpä ehdottomasti laittaa tämä muistilistalle, nyt kaipaisin vähän keveyttä ja viihdettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota vaan tämä lukuohjelmaasi, varmasti tykkäät. Eilisessä Karjalaisessa oli iso juttu kirjailijasta.

      Poista
  9. Monet ovat suomalaistenkin kirjojen tiet. Jossakin muistan tästä kirjasta lukeneeni, mutta kirja ei ole muuten osunut vastaan. Ehkeinsittenkään ole minun kirjani, koska Paluu tulevaisuuteen ei ole ykkössuosikkini.

    VastaaPoista