keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Astrid Swanin Viimeinen kirjani e-kirjana



Astrid Swan: Viimeinen kirjani. Kirjoituksia elämästä. Otava. 2019. E-kirja. Lukija Astrid Swan. Lainaus: Vaara-kirjastot.

Astrid Swan sai vuonna 2017 tiedon, että hän sairastaa parantumatonta rintasyöpää. Hän oli tuolloin 34-vuotias. Tällaisen tiedon vastaanottaminen on rankkaa ja tiedon hyväksyminen vieläkin rankempaa. Astrid Swan, pienen lapsen äiti, aviovaimo, muusikko, päätti kirjoittaa kirjan, viimeisen kirjan kuten nimikin sanoo, muistoksi lapselleen ja jälkipolville. 

Astrid Swan, oikealta nimeltään Eevi Joutseno, kertoo kirjassaan elämäntarinansa. Hän kertoo lapsuudestaan, nuoruudestaan, muusikon urastaan, avioliitostaan, suvustaan, lapsestaan ja syövästään. Lapsuuden kodin tunnelmaa oli ahdistanut alkoholisoitunut isä. Äiti ei uskaltanut lähteä perheestä. Astrid toivoi kasvavansa pian aikuiseksi, jotta pääsisi pois kodista. Sitä aikaa odotellessa Astrid kävi jättämässä taloyhtiön ilmoitustaululle lapun löytääkseen itselleen adoptioperheen.

Musiikki ja kirjallisuus

Swan aloitti musiikin harrastamisen jo kouluaikana. 19-vuotiaana hän pääsi irrottautumaan perheestään perustamalla oman perheen musiikkomiehen kanssa, joka oli häntä 16 vuotta vanhempi. Swan opiskeli Helsingin yliopistossa ja harrasti intohimoisesti musiikkia. Tie vei USA:han. Siellä Swan pyrki luomaan suhteita, jotta muusikon ura edistyisi, vaikka monesti tuntuikin, että hänen kauneutensa, vaaleat hiuksensa ja isot rintansa saivat enemmän huomiota kuin hänen musiikkinsa. Vaikka musiikki on Swanille hyvin rakasta, ovat kirjat olleet aina merkityksellisiä hänen elämässään. Hän mainitsee esikuvikseen mm Sylvia Plathin, Nora Ephronin ja Märta Tikkasen. Omaa taiteilijaidentiteettiään Swan pohtii peilaamalla uraansa suvussa vuosikymmeniä sitten eläneisiin taiteilijoihin, mutta joutuu pettymään, kun identiteettiyhteyttä ei löydykään.    

Ei se ainakaan syöpää ole, totesi lääkäri.

Suomeen palattuaan Swan ja miehensä N elivät hyvää elämää kaikkine arkipäiväisyyksineen ja juhlahetkineen. Sitten perheeseen tuli vauva. Vauva merkitsi suurta muutosta perhe-elämässä, vauva sekoitti Swanin elämän ja hän eli totaalisesti seuraavat kaksi vuotta vauvalle ja imetykselle. Mutta sitten tuli syöpä. Vuosi oli 2014, lapsi oli kaksivuotias. Todettiin aggressiivinen rintasyöpä, toinen rinta poistettiin, kainalon imusolmukkeet poistettiin, aloitettiin sytostaattihoidot. Swanin olo oli heikko ja väsynyt, mielialat vaihtelivat, ruoka ei maistunut.  Mutta elämä voitti. Tehtiin jopa rintakonstruktio, jolla luotiin uskoa tulevaisuuteen. Mutta taas uusi mutta, syöpä uusi, oli levinnyt maksaan, hoidot jatkuivat, olo oli yhä heikompi. 34-vuotiaana Swan saa tiedon, että hän sairastaa parantumatonta syöpää. Parannuskeinoja ei ole.  

Teosto-palkinto

Swan on julkaissut viisi studioalbumia ja yhden cover-levyn. Laulukielenä on englanti. Swan sai vuoden 2018 Teosto-palkinnon From the Bed and Beyond -levyn sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista. 

Oma syöpä avoimesti ja peittelemättä

Swanin kirja on enemmän kuin elämäntarina tai sairauskertomus. Kirja koostuu kirjoituksista, runoista, päiväkirjamerkinnöistä ja laulunsanoista. Ei tosin missään järjestyksessä, mutta kyllä se koko elämänkaari sieltä kuroutuu, vaikkakin luulen, että tarkempi rakenne olisi edesauttanut kirjan luettavuutta. Swanin kirjan arvosteluissa on nostettu esiin nimenomaisesti turvaton ja rankka lapsuus. Itse kuuntelin lapsuusosuutta ehkä hieman turtuneena, tuntui, että Swan sysäsi liikaa asioita rankan  lapsuuden kontolle. 

Sen sijaan kirjan vahvuus mielestäni on sairauden kuvaus. Se on paljon enemmän kuin normaalit syöpäkuvaukset. Swan menee todella syvälle sairauden syövereihin, kuvaa avoimesti kaikkia toimenpiteitä, niiden vaikutuksia, omia tunteitaan. Kuvaus on koskettavaa, vahvaa ja kaunistelematonta. Minulla itselläni on ollut rintasyöpä ja pystyn niin hyvin jakamaan samoja tunteita Swanin kanssa. Itse arvostan suuresti suomalaista terveydenhoitoa ja luotan hoitohenkilöstöön ja -menetelmiin. Niin tekee myös Swan ja heittää romukoppaan monet hänelle tarjotut poppakonstit. Uskon, että Swanin sairauden kuvaus toimii mitä parhaimpana vertaistukimateriaalina. Mielestäni Swan tekee suuren kasvuhypyn sairauden kanssa. Tuntuu, että hän kasvaa sairausvuosinaan enemmän kuin koskaan siihen astisen elämänsä varrella. Näin Swan kirjoittaa blogissaan suhtautumisestaan kuolemaan: 

"So here's what I think: The secret to living as a chronically (and at some point terminally) ill mother, is just to live like any other mother would."

Tällä hetkellä tilanne syövän kanssa on hyvä, ylläpitolääkitys riittää. Swan pysyy tiukasti mukana arkipäivässä, keikkailun ohella hän tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistolla.

Tämä on toinen äänikirja, jonka olen kuunnellut. Teen paljon töitä puutarhassa. Siksipä ostin hyvät kuulokkeet ja mikäs nyt on työskennellessä, kun voi samalla kuunnella kirjoja. Parasta tämän kirjan kuuntelemisessa oli se, että Swan itse luki kirjan - tunteella ja taidolla.





 

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvin kiinnostavalta kirjalta. Joillakin ihmisillä on jotain ihme-energiaa, he sairastavat, mutta elävät silti täydellä ja jopa enemmän <3
    Puutarhaterapia on minusta parasta mitä tiedän. Tykkään täällä saaressa kuunnella luontoääniä, lintujen liverrystä ja tuulen huminasta johtuvaa lehtien kahinaa. Hyvin terapeuttista. Kuuntelen äänikirjoja miehen kanssa pitkillä ajomatkoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä kirjaa. On todella koskettava. Olen samaa mieltä kanssasi, puutarhaterapia on sitä parasta. Ja nyt kun keksin e-kirjat, niin rikkaruohojen kitkeminen sujuu ihan itsestään.

      Poista
  2. Pistin varaukseen. Minuakin kiinnostaa sairauden kuvaus tässä.
    Huonoja lapsuuksia tuntuu olevan kaikilla, jotka lapsuuttaan muistelevat. Kun etääntyy lapsuudesta tarpeeksi kauas, niin muistelun sävy usein muuttuu ja muistojen päälle asettuu armeliaisuuden ja huumorin peitto.
    Tieto parantumattomasta sairaudesta saa tosiaan usein elämään täydemmin. Onhan meillä kaikilla takaraja, sitä ei vai tule tiedostaneeksi, kun rahjustaa suu mutrulla jostain pikkuasioista valittaen.

    Ihania puutarhapäiviä Anneli sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Marjatta. Kyllä, meillä kaikilla on oma takarajamme. Swan toi esille sen, ettei ole mitään syytä rueta valittelemaan hänen kohtaloaan, kun kuitenkin kaikki kuolee joskus. Puutarhatyöt jatkuvat edelleen, nyt vielä paremmalla mielellä kun voi samalla kuunnella kirjoja.

      Poista
  3. Taisi olla tämä sama henkilö jokin aika sitten Tastulan haastattelemana televisiossa (ehkä uusinta). Monet varmasti kaihtavat hänen avoimuuttaan sairauden kuvaamisessa, mutta ei se siitä salaamalla miksikään muutu eikä parane. Hienoa, että hänellä on myös musiikki voimavaranaan.
    Aurinkoa kesäpäiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että kyseessä on sama henkilö, vaikken ohjelmaa nähnytkään. Ymmärrän, että Swan on ollut hyvin avoin sairauden suhteen myös mediassa. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  4. Itse en ole yhtään äänikirjaa (aikuisten) koskaan kuunnellut. Syövästä olen kyllä lukenut, kun olen sen itsekin (rintasyövän) sairastanut. Täällä sataa nyt vettä, mutta iloitaan siitä että kasvit saavat vettä kantamatta :)

    VastaaPoista
  5. Minullakin e-kirjat ovat ihan uusi juttu. Saas nähdä, innostunko niistä. Ikävä kuulla, että sinäkin olet sairastanut tämän ikävän taudin.

    VastaaPoista
  6. En ole löytänyt vielä äänikirjoja, vaikka moni suosittelee niiden kuuntelua, kun tykkään touhuta käsilläni kaikkea.
    Tämä kirja tuntuu juuri nyt "liian rankalta" luettavaksi, kun Matti Vanhasen munuaissyöpä ja lasten munuaissairaudet nostivat oman munuaissyövän ja sekä viisi vuotta myöhemmin sairastamani kohtu-ja munasarjasyöpien "kauhun hetket" pintaan.
    Onneksi sinä ja minä kuulumme parantuneihin. Sinulla on ollut rintasyöpä ja pystyt jakamaan samoja tunteita Swanin kanssa. Minä varmasti alkaisin juuri nyt pelätä rintasyöpää. Minäkin arvostan suuresti suomalaista terveydenhoitoa ja hoitoalan henkilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Uskon kyllä, että pitäisit tästä Swanin kirjasta, siinä on niin hienosti käsitelty syöpää ja siihen suhtautumista. Aikamoisia kokemuksia sinullakin. Mukavaa viikonloppua!

      Poista