tiistai 28. toukokuuta 2019

Lukupiirikirjana Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin


Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Otava. 2018. Kannen suunnittelu: Piia Aho. 440 s.

"Päässäni on liikaa tavaraa. Öisin ajateltavia naisia on liikaa." s. 405

Meitä oli 13 naistenpankkilaista kevään viimeisessä lukupiirissä jakamassa mielipiteitä Kankimäen kirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Kankimäki on meille tuttu jo entuudestaan. Olemme lukeneet lukupiirissämme Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava, 2013), josta pidimme paljon. 

Tämän uuden kirjan idea on erinomainen. Kankimäki miettii itselleen tärkeitä naisia, joita hän kutsuu yönaisiksi. Yönaisien valinta ei ole helppoa, vaihtoehtoja on paljon. Ensimmäiseksi kirjan yönaiseksi valikoituu Karen Blixen, jonka jalanjäljille Keniaan Kankimäki suuntaa ensimmäiseksi. Matka jatkuu, ja saamme tutustua myös poikkeuksellisen rohkeisiin tutkimusmatkailija- ja taiteilijanaisiin. 

Seija toimi tällä kertaa lukupiirin vetäjänä ja hän heittikin heti alkajaisiksi meille pohdittavaa: Kuvailkaa Kankimäen kirjaa kolmella sanalla. Ja tulihan niitä kuvauksia: hienosti rakennettu / kauniisti kirjoitettu / taitavasti  kirjoitettu / ärsyttävä / kirja vinkuu / kannessa yötaivas / monisäikeinen / ammattilaisen kirjoittama / monipuolinen / itselle henkilökohtainen / vaikuttava / rehellinen / feministinen. Kuten näistä lyhyistä kuvauksista käy ilmi, kirja oli hieno lukukokemus suurimmalle osalle, mutta ei kaikille.

Keskustelimme kirjaan valituista naisista. Melkoisen upean naiskavalkadin Kankimäki on valinnut. Valinnat ovat mielestämme onnistuneita. Kankimäki nostaa esille Karen Blixenin ohella rohkeita ja päättäväisiä naistaiteilijoita ja -tutkimusmatkailijoita, jotka ovat raivanneet tietä jälkipolville perinteisesti varsin miesvaltaisessa joukossa. Jotkut meistä pitivät naistaiteilijoiden osuutta mielenkiintoisimpana osiona, jotkut taas ihastuivat tutkimusmatkaajanaisiin ja osalle Karen Blixenin osuus oli kirjan helmi. Naistaiteilijoissa huomiota kiinnitti erityisesti se, että nämä historialliset naiset pystyivät 1500-1600 -luvuilla elättämään itsensä ja perheensä omalla taiteellaan. Tutkimusmatkaajanaisissa oli monia kiinnostavia, mm Alexandra David-Neel, ensimmäinen valkoinen nainen, joka kerjäläiseksi pukeutuneena pääsi Lhasan kiellettyyn kaupunkiin v. 1924 sekä Nellie Bly, joka matkusti maailman ympäri 72 päivässä mukanaan vain käsilaukullinen tavaraa. Tästä opimme, että kun elämä käy liian arkiseksi, kannattaa ottaa matkalaukku ja lähteä matkaan. 😊

"Lähde Afrikkaan."

Karen Blixenin osuus on laajin, peräti 150 sivua 440 sivusta. Karenin elämää avataan Karenin kirjeenvaihdon kautta. Siloitellut, tosiasioita kaunistelevat kirjeet lähetetään äidille Tanskaan ja totuudenmukaiset kirjeet veljelle. Kankimäki lähtee Karenin jäljille, ensin Tansaniaan, sieltä sitten Keniaan. Köyhyyttä on paljon, yhteiskunta ei toimi niin kuin valtion pitäisi. Kankimäki tapaa Maggien, tansanialaisen naisoppaan, jonka kanssa hän keskustelee mm tyttöjen koulutuksesta, Naisten Pankille niin tärkeästä teemasta. "Maggie on selvästi tulisieluinen ja reipas naisasianainen, ja hänen mielestään tansanialaisia tyttöjä pitäisi ylipäätään kouluttaa enemmän. Hän kertoo, että tyttöjen koulunkäynti on täällä usein katkonaista naiseuteen liittyvien perusasioiden vuoksi: tytöt ovat poissa koulusta keskimäärin viisi päivää kuussa kuukautisten vuoksi, sillä he eivät kehtaa mennä kouluun, kun heillä ei ole varaa hankkia kunnollisia terveyssiteitä (niiden sijaan käytetään maissinlehtiä ja kankaita) eikä peseytymään pääse. Vuodessa päiviä kertyy paljon, ja tytöt jäävät koko ajan jälkeen opetuksessa." (s. 70-71)

 "Ole aivan saamarin reipas."

Tässä muutamia lukijoittemme huomioita kirjasta:
* Kankimäki on itseään kohtaan itseironinen ja hyvin rehellinen. 
 *Kirjan feministinen ote lisääntyy kirjan loppua kohti. 
* Kirjassa on paljon sellaista hauskuutta, jota ei yleensä tietokirjoista löydy, mm lukujen loput Kankimäen ohjeistaessa lukijoita feministisin neuvoin. 
* Kirjasta löytyy Mian opiskeluajoilta yhtymäkohta Pohjois-Karjalaankin. 
* Kirja tuo mieleen Juha Hurmeen Niemen.
* Kirja tuo mieleen Saara Turusen Sivuhenkilön.
* Isona plussana kirjan valokuvat ja laaja lähdeluettelo.

Olimme saaneet etukäteistehtävän liittyen tähän lukupiiritapaamiseen. Meitä oli pyydetty valitsemaan kolme meidän omaa yönaistamme eli naisia, joita arvostamme syystä tai toisesta. Listaan yönaisemme tähän ilman mitään selityksiä: Aino Kallas, Sophie Mannerheim, Minna Canth (5), Ellen Johnson Sirleaf, Tarja Halonen (3), Leymah Gbowee, Helene Schjerfbeck, Irja Askola (2),  Hertta Kuusinen, Maria Jotuni, Johanna Korhonen, Michelle Obama, Agner Varda, isotäti Anni, Rosa Barks, Jane Austen. 

Annamme arvion lukemillemme kirjoille asteikolla 1-5. Tämä kirja sai meiltä arvioksi 4,20. Tällaiseen lukukokemukseen oli hyvä lopettaa kevään kirjatapaamiset. Jatkamme jälleen elokuussa, jolloin vuorossa on Soili Pohjalaisen Pohjois-Karjalaan sijoittuva Valuvika.


15 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirja, jota en itse ole lukenut. Pitäisi varmaan. Oli kiva lukea siitä teidän lukupiirinne näkökulmasta, kun tuli monia erilaisia kommentteja. Myös lista teidän yönaisistanne on mielenkiintoinen, vaikka kaikista en tiedä paljoa (ja joistakin en mitään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä. On mielenkiintoinen, todella tutustumisen arvoinen. Lukupiiriin mahtuu aina niin monenlaisia ihmisiä, että omien yönaisten skaala on hyvin laaja.

      Poista
  2. Jännä, että tekin listasitte lukupiirissä omia yönaisia. Minäkin tein sitä.
    Rakastin tätä kirjaa. Enkä vähiten siksi, että olen itsekin reissunainen.
    Tämä auttoi minua vähentämään reissaamisesta aiheutuvaa "ympäristösyllisyyttä."
    Minä annoin tälle pisteitä 4,5 ja mieskin 4.
    Hyvää tiistaita Anneli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinäkin pidit tästä. Kaikki reissunaiset varmasti rakastavat tätä kirjaa. Hyvin toteat, että kirja vähentää ympäristösyyllisyyttäsi. Minä annoin täyden vitosen.

      Poista
  3. Minua kiinnostavat aina eriävät mielipiteet: miksi jonkun mielestä kirja oli ärsyttävä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ärsytti Karen Blixenin kuvauksessa se, että Kankimäki arvio hänen metsästämisharrastustaan nyky-ajan asentein. Hän puhui myös siirtomaahengestä. No, mitä muuta silloin oli?
      Keräilin tästä omaan blogiini kirjoittaessani toisten bloggareiden huomioita. Joku oli katsonut, ettei nykyaikana ole niin erityisen rohkeaa lähteä matkustelemaan, ja joku toinen ei pitänyt hyvänä kirjoittamisen mmystifioimista, miten se muka vaatii kaiken muun poissulkemista elämästä. Suomessa suuri osa kirjoista kirjoitetaan työn ja perheen ohella iltaisin ja öisin ilman mitään erityistä työhuonetta. Sitä ohjetta, että pitäisi lähteä reissuun lääkkeenä heti kun kyllästyttää pidettiin kestämättömänä. Oli muutakin, mutta nämä ovat jääneet mieleen.

      Omien "yönaisten" listaaminen onkin kiva tehtävä. Minä en muuten pidä yhtään tuosta termistä yönainen, voihan heitä päivälläkin ajatella...:D

      Poista
    2. Ärsyttävyyttä tunsi eräs lukijamme kirjan kirjoitustyylistä. Enemmän kirjoitustyyli oli häirinnyt häntä Kankimäen ensimmäisessä kirjassa, mutta haittasi lukemista tässäkin.- Marjatta tuossa ylhäällä tuo montakin ärsyttävää seikkaa esille.

      Poista
    3. Kiitos Marjatta kommenteista. Mielenkiintoisia huomioita. Kiva tapa kerätä muiden kommentteja ja verrata niitä sitten omiin lukukokemuksiin. Olen hyvin samaa mieltä kanssasi monistakin noista seikoista, mutta en vaan kiinnittänyt niihin niin huomiota, kun luin tätä kirjaa aikamoisessa flow-tilassa, varsinkin Karen Blixenin osuutta. Olen käynyt noilla Karen Blixenin seuduilla ja ollut Keniassa safarilla ja nähnyt Nairobin slummit, joten se osuus kiinnosti minua erityisesti sen tähden.

      Poista
  4. Joissakin blogikirjoituksissa on mainittu miinuspuolena toisteisuus. En nyt oikein muista, miten se olisi ilmennyt.

    Lukupiirit on kiva tapa keskustella kirjoista, kun on hyvä ryhmä. Olen kerran ollut yhdessä piirissä vähän aikaa mukana. Kyllästyin, kun siellä oli sellainen kaikkitietävä moottoriturpa, joka dominoi eikä antanut muille tilaa. Vetäjän pitäisi katsoa, ettei keskustelu muutu monologiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiiri voi olla mukava kohtaamispaikka mielipiteiden jakamiseen, mutta jos mukana on sellaisia, jotka eivät jaksa tai halua kuunnella muiden mielipiteitä vaan haluavat itse olla äänessä koko ajan, niin se ei todellakaan ole kiva eikä se ole lukupiirin tarkoitus. Olen itsekin vuosia sitten ollut mukana lukupiirissä, jossa yksi halusi olla äänessä koko ajan. Erosinkin siitä aika pian. Tässä meidän Naisten Pankin lukupiirissä on ihan huippuporukka.

      Poista
  5. Pidin kovasti Kankimäen ensimmäisestä kirjasta ja tämä houkuttaa minua suuresti. Kiitos kiinnostavasta kirjoituksestasi, joka houkuttaa minua kirjan pariin nyt vielä enemmän! Voi olla, että tämä pitää ihan omaksi ostaa, niin ei tarvitse hoppuilla lukemisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta Elegia, koska olet lukenut ja pitänyt Kankimäen ensimmäisestäkin kirjasta. Ne ovat aika samantyyppisiä, erityisesti kerronnan suhteen.

      Poista
  6. Tämä kirja kiinnostaa, mutta taidan ensin lukea Kankimäen aiemman teoksen. En tiedä koska se "ensin" koittaa, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät näistä molemmista kirjoista. Ehkä se ensimmäinen kannattaa lukea ensiksi.

      Poista
  7. Pidin Kankimäen esikoisesta aavistuksen enemmän, toki tämäkin ihana oli. Mutta Japani-hurma heräsi sen ekan myötä. Kaunista kesäkuuta Anneli.

    VastaaPoista