keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta


Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta. 2019. Myllylahti. Kansi: Karin Niemi. 352 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Within perheeseen kuuluvat Nokialla johtajatason tehtävissä työskentelevä Mikko-isä 37 v., peruskoulunopettaja Tiina-äiti 36 v. sekä lapset Valtteri 11 v., Venla 9 v. ja Elsa eli Peltsi 3 v. Perhe elää normaalia lapsiperheen elämää: käydään töissä, kuljetetaan lapsia harrastuksiin, omistetaan omakotitalo ja kaksi autoa,  joskus syödään ulkona ja joskus tehdään ulkomaanmatkoja. Kaikki on kunnossa. Kunnes elämään tulee muutos. On vuosi 2008.

Iso S

Tiina hakeutuu lääkäriin löydettyään pienen muhkuran vasemmasta rinnastaan. Tällainen on tutkimuksen tulos: "Teillä on rintasyöpä. Leikkaus on viikon kuluttua, nyt kannattaa valmistautua siihen ja nauttia elämästä." (s. 19) Gradus 3:n rintasyöpä edellyttää rinnanpoistoa ja kainaloimusolmukkeiden tyhjennystä. Leikkaus onnistuu hyvin, ja perheessä ennätetään jo iloita, kunnes tulee lisää ikäviä uutisia. Tiinalta löydetään munasarjasyöpä. Se operoidaan myös v. 2008.

Tiinan hoidot aloitetaan heti. Ensimmäisenä vuorossa ovat raskaat sytostaattihoidot. Mikko pyörittää perhettä, antaa aikaansa lapsille, jotta arki jatkuisi mahdollisimman tavallisena. "Lapset pysyivät satasella kiinni normiarjessa - ja me sitten siinä perässä. Tiinan sairauden aikana oli hyvin vähän yhteenottoja lasten kanssa. Monta kertaa keskustelimme kuinka hyvin lapset tilanteen ottivat ja samalla vähän kehuimme itseämme onnistuneesta kasvatustyöstä." (s. 62-63)  

Vaikka syöpä oli täydellinen yllätys Tiinalle, hän suhtautuu ihailtavasti sairauteen. "Mutta miksi minä -kysymystä en ole esittänyt. Joka kolmas ihminen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään. Miksi en siis minä?" (s. 48)  Sitä Tiina kuitenkin kysyy, miksi nyt eikä 50 vuoden päästä.

Tiina löytää huumoriakin sairastumisestaan. Hänelle määrätään 24 päivän sädehoitokuuri. "Tämä on kertakaikkisen kiva puolipäiväjobi, jossa työmatkoihin kuluu tuplasti enemmän aikaa kuin itse "työhön", joka sekään ei ole rankimmasta päästä." (s. 125) Sädehoitojen jälkeen tilanne näyttää hyvältä, hoidot ovat tehonneet. Sitä juhlitaan Italian matkalla. Tiina palaa opetustyöhön. Tiina miettii, josko se olisi nyt tässä. 

S uusiutuu

Mutta jatkoa on tulossa: vuonna 2013 syöpä uusiutuu pikkulantiossa. Kaikesta sairastamisesta ja lääkityksestä huolimatta Tiina jaksaa elää. Hän saa voimaa perheestään, laajasta tukiverkostostaan ja uskostaan Jumalaan. Hän harrastaa liikuntaa, hän jaksaa jakaa aikaansa lapsille, saa Mikon järjestämään jonkun matkankin.  Mutta uusia oireita tulee ja vointi heikkenee.

Kesällä 2016 tulee hyvästien aika. Tiina sulkee silmänsä Limingan saattokodissa 26.8.2016. 

Tästä kaikesta Mikko With kertoo kirjassaan. Tiina aloitti vasenrintanijamuutasairasta-blogin kirjoittamisen sairastumisen alkuvaiheessa ja Mikko itse piti Ahistus-päiväkirjaa. Kirja syntyi yhdistämällä ja muokkaamalla Mikon päiväkirjamerkintöjä ja Tiinan blogitekstejä - Tiinan luvalla luonnollisesti. Kirja on eheä kokonaisuus, jota täydentävät lääkärinlausunnot Tiinan sairauden eri vaiheista. Kaikkea lääketieteellistä tekstiä lukija ei ymmärrä, mutta siitä huolimatta epikriisit täydentävät luontevasti sairauden kuvausta.

Kiitos Mikko With upeasta kirjasta. Vaikka tämä on kirja syövästä, sairaudella ei mälläillä, sairauden kuvaus ei ole säälipisteiden keräilyä, kirja ei ole surukirja, vaan se on vahvaa, kaunistelematonta ja leikittelevääkin kuvausta Within perheen arjesta, jossa syöpä on läsnä kahdeksan vuoden ajan. Kokonaisuudesta tulee koskettava tarina. Kyyneleet silmissä luin kesän 2016 kuvausta, jolloin Tiinan olo heikkeni. Lukiessa kuvausta Tiinan sairastamisesta ei voi muuta kuin ihailla suomalaista tasokasta erikoissairaanhoitoa ja ammattitaitoista henkilökuntaa.

Tämän kirjan kirjoittaminen on varmasti ollut Mikolle todellinen voimain ponnistus. Ihailen ja arvostan sitä, että hän pystyi siihen. Ehkä surun jakaminen lukijoiden kanssa on ollut osa Mikon surutyötä, ehkä se on hieman helpottanut surua. Uskon, että kirja tuo lohtua samassa tilanteessa eläville. Entiseen elämään ei ole paluuta, entistä elämää ei enää ole. On uusi, erilainen elämänvaihe. Ikävä on ainainen.

Puutarhatyöt olivat yksi Tiinan harrastuksista.


17 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus vakavasta ja vaikeasta kirjasta. En varmaan olisi tätä itse vielä valmis lukemaan, sillä menetin oman anoppini syövälle vain muutama vuosi sitten ja aihe on edelleen jotenkin arka enkä halua sitä muistella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia. Ehkä voit tarttua tähän kirjaan muutaman vuoden päästä, kun aikaa on kulunut riittävästi anoppisi menehtymisestä. Kirjan avulla on hyvä peilata sairauteen liittyviä muistoja.

      Poista
  2. Varmasti koskettava tarina. Viime aikoina erilaisia syöpätapauksia on ollut runsaasti minunkin lähipiirissäni. Useimmat ovat toipuneet hyvin, mutta ikäviäkin kohtaloita joukkoon mahtuu. Vaikka jokainen syöpä on omanlaisensa, toisten tarinoista ja kokemuksista löytää vertaistukea. Niistä löytää myös voimaa ja uskoa siihen, että elämä kantaa tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, hyvin sanoit Between: Kirjoista voi löytää voimaa ja uskoa siihen, että elämä kantaa tavalla tai toisella. Elämä voi kantaa myös silloin, kun läheinen menehtyy syöpään.

      Poista
  3. Kirjoitat niin koskettavasti tästä kirjasta, että haluan lukea tämän, vaikka joskus päätin, etten lue syövästä kertovia kirjoja, kun en halua muistella omia syöpiäni.
    Kiitos Anneli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsti, minäkin päätin jossakin vaiheessa, että syöpäkirjat omalta osaltani on jo luettu, sen verran ikäviä tapahtumia oli ollut lähipiirissäni. Mutta niin vain tartuin tähän kirjaan. Ja onneksi tartuin, oli niin koskettava lukukokemus.

      Poista
  4. Kuulostaa koskettavalta kirjalta. Voi olla, että kyyneleet vuotaisivat solkenaan, kun lukisin tätä kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kirja on todellakin koskettava. Tulee niin lähelle, niin iholle. Mutta ei siinä mitään, antaa kyyneleiden tulla.

      Poista
  5. Luin tämän jokin aika sitten, postaus jäi kirjoittamatta jonkin kiireen vuoksi.
    Hyvä vertaistukikirja, ja paljon muuta. Minusta jopa jännittävä.
    Olen aina lukenut mielelläni sairauksista ja niiden hoidosta. Aika paljon nykyään pystytään tekemään, mutta syöpä on joskus niin ovela, että kun se saadaan pois yhdestä elimestä, niin se löytää uuden asuinpaikan. Nuoremmissa ihmisissä se on vielä monesti ärhäkämpi kuin vanhoissa, mikä on hyvin epäreilua.

    Withien perheen äidin kuolema tuntuu kohtuuttomalta. Jos Mikko With luet tämän, niin paljon voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta kommentistasi. Mikko varmaan huomasikin tämän toivotuksesi, koska on käynyt täällä kommentoimassa. - Olen samaa mieltä, kirja toimii hyvänä vertaistukikirjana ja muistutuksena siitä, että arki on hyvin monimuotoista, myös sairauden aikana.

      Poista
  6. Kiitos Anneli kun luit kirjani ja bloggasit siitä! Olihan tuo voimain ponnistus tehdä, mutta nyt kun tätä palautetta tulee, niin vahvasti tuntuu, että kyllä kannatti tähän voimia ja aikaa käyttää. Ensin kului voimia kirjoittamiseen, nyt saa voimia lukuisista palautteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla Mikko, että olet tyytyväinen päätökseesi kirjoittaa tämä kirja. Ainakin lukijan kannalta päätöksesi oli juuri se oikea.

      Poista
  7. Kirjoitit tästä kirjasta niin hienosti. Mikko Within kirja piti otteessaan, elämänmakuinen teos suuresta menetyksestä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kyllä, kauniisti sanot, elämänmakuinen teos suuresta menetyksestä.

      Poista
  8. Hieno postaus sinulta ja varmasti hieno kirja. Tämän haluan kyllä lukea jossain vaiheessa, niin surullista kuin onkin, että syöpä vie noin nuoren ihmisen... Voimia Mikolle ja lapsille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarakkautta. Hieno ja koskettava kirja tämä on. Myös minä toivotan Mikolle ja lapsille kaikkea hyvää!

      Poista
  9. Kiitos tästä kirjasta, vaikka en ole vielä lukenutkaan. Olen menettänyt isäni sekä veljeni syövälle, samoin kummatkin sisareni sairastuivat syöpään, toinen pelastui toinen sairastui vanhempana uudelleen ja menehtyi. Yksikään tälläinen itse kerrottu tarina ei ole liikaa näissä epätoivon kuiluissa joissa välillä käymme.

    VastaaPoista