Laura Arikka: Synkeä juhannus. Kuolema Farlaxissa. Otava. 2026. Kannen suunnittelu Iiris Uusitalo. 447 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliselle Farlaxin saarelle jonnekin Lounais-Suomen saaristoon. On kunnalla suomenkielinenkin nimi, se on Vaarlahti, mutta kaikki, saaren kymmenentuhatta asukasta samoin kuin monilukuisat kesävieraat, puhuvat vain Farlaxista. Idyllinen saari on ihastuttava paikka viettää huolettomia kesäpäiviä ja juhlia juhannusta, kesän suurta juhlaa.
Tänä vuonna Farlaxin juhannuksesta on tulossa poikkeuksellinen. Herra Lahtinen oli aamukävelyllään löytänyt kahden nuoren ihmisen ruumiit. "Joten, huomattuaan nuo toisiinsa kietoutuneet vartalot alppiruusujen juurella ja yritettyään tuloksetta herätellä näitä melko kylmettyneiltä tuntuneita ihmisiä, herra Lahtinen oli lähtenyt rivakasti kulkemaan kohti kotia, jotta voisi ilmoittaa tästä varsin ikävästä löydöstään ensin rouva Lahtiselle ja soittaa sitten välittömästi sen jälkeen poliisille." Kuolleet nuoret ovat sisarukset Lumi ja Oliver Andersson. Lääkäri toteaa, että Oliver on kuollut päähän osuneesta iskusta, mutta ihmeellistä kyllä, Lumille ei ole tehty ulkoista väkivaltaa.
On selvää, että Farlaxin poliiseille tulee työntäyteinen juhannus. Saaren poliisilaitosta on jo suunniteltu lopetettavaksi. Siksi rikoskomisario Toomas Lehto haluaa näyttää, että juttu pystytään selvittämään omin voimin eikä apua mantereelta tarvita. Poliisilaitos on pieni, Toomasin lisäksi siellä työskentelevät Abbe ja Maija sekä siviilipalvelusta suorittava Liinus. Välittömästi Toomas pyytää tiimiinsä mukaan Sofie Andrellin, joka aiemminkin on toiminut tukihenkilönä uhrien perheille. Toomasilla on täysi luotto Sofieen. "Sinulla on Sofie ihmisten kanssa sellainen läsnäolemisen taito, jota juuri kenelläkään muulla ei ole. Ainakaan kenelläkään, kenet minä olen tavannut. Ikinä."
Sofie, entinen pappi, on kiinnostava nainen. Hänellä on omat synkeät muistonsa miehensä kuoleman johdosta. Miehensä kuoltua Sofie oli mukana lottoporukassa, joka onnistui voittamaan ison voiton. Sofie irtisanoutui papin tehtävästä ja siirtyi tekemään tutkimustyötä kotonaan ja rakennutti hienon talon, sellaisen mistä he miehensä kanssa olivat unelmoineet.
Lumin ja Oliverin kuolemien tutkimustyö on vielä kesken, kun tieto uudesta uhrista saavuttaa poliisin. Johtolankoja on vähän, mutta tarina ei jää vellomaan murhien selvitystyöhön, vaan välillä ennätetään juhlia juhannusta ja nauttia viinilasi tai kaksi rakastetun seurassa.
Minulla oli lukiessani mielessä monia epäiltyjä, mutta tällaista loppuratkaisua en kyllä pystynyt arvaamaan. Olen varma, että muidenkin lukijoiden ensimmäiset epäilyt heittävät häränpyllyä monta kertaa.
Synkeää juhannusta, joka on Arikan esikoisdekkari, oli miellyttävä lukea. Tähän cozy dekkariin oli sisällytetty mukavasti kaikkea muutakin rikosten ohella. Oli kiinnostavia ihmissuhteita ja miellyttäviä henkilöhahmoja, kuten vaikkapa Sofien lottoporukka. Sofie oli ehdoton suosikkini. Vaikka teksti olisi kaivannut hieman tiivistämistä, kokonaisuus jätti hyvän mielen. Toivottavasti saamme jatkaa matkaa Sofien seurassa sarjan seuraavassa osassa Petollinen joulu, joka ilmestyy ensi lokakuussa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti