Antony Beevor: Rasputin ja Romanovien tuho

Antony Beevor: Rasputin ja Romanovien tuho. WSOY. 2026. Englanninkielinen alkuteos: Rasputin: And the Downfall of the Romanovs. Suomentanut Jouni Avelin. 382 sivua.

Grigori Rasputin (1869-1916) oli iso ja vahva mies, jonka silmissä loisti liekehtivä hehku. Vaikka tiedämmekin, mitä Rasputinille tapahtui, Beevorin kirja pitää lukijan otteessaan ensisivuista alkaen. Näin siitäkin huolimatta, ettei Beevor tuo mitään uusia paljastuksia tästä talonpoikaisesta musikasta. Kirjassa heijastuvat Beevorin uskomattoman laaja tietämys Venäjästä ja Venäjän historiasta sekä hänen perusteellinen taustatyönsä. Hän on seulonut hovipäiväkirjoja, lehdistötiedotteita, Ohranan kuulustelupöytäkirjoja ja keisarinnan kirjeenvaihtoa. Näistä kaikista lähteistä hän on koostanut uskottavan tarinan tsaariperheen, erityisesti keisarinnan, luottomiehestä, joka lopuksi "murskasi Romanovien hauraan itsevallan".

Johdantosanoissaan Beevor toteaa, ettei Rasputinia voi ymmärtää järjellä. Näin Beevor kuvaa Rasputinia: "Hänessä yhtyivät hengellinen viattomuus ja hillitön himo, kiihkeä uskonnollinen vakaumus ja kyyninen opportunismi, rehentely ja vainoharhaisuus, luontainen anteliaisuus ja ahneus, itsetuntemus ja fantasia. Hän uskotteli itselleen rakastavansa naisia aivan aidosti, vaikka olikin joskus valmis jopa raiskaamaan. Kaikki hänen luonteensa paradoksit, samoin kuin hänen hämmästyttävä elämänsä ja kuolemansa, uhmaavat tavanomaista logiikkaa."

Tsaari Nikolai II:n ja keisarinna Aleksandra Fjodorovnan suuri toive oli saada poika. Neljän tyttären jälkeen toive toteutui. Vuonna 1904 syntyi Aleksei, mutta valitettavan pian kävi ilmi, että lapsi ei ollut terve. Lääkäreiden tulkinnan mukaan kyse oli perinnöllisestä hemofiliasta eli verenvuototaudista. Kruununperillisen ollessa kolmevuotias hän kaatui ja loukkasi jalkansa. Lääkärit olivat neuvottomia, mutta keisarinnan kutsusta paikalle saapunut Rasputin paransi pojan. Kuume katosi ja turvotus laski. Eikä tämä Rasputinin ihmeparantaminen jäänyt yhteen kertaan. 

Parantamiskykynsä ansiosta Rasputin sai keisarinnan luottamuksen. Rasputin ei kaihtanut käyttää luottamusta hyväkseen, hän ohjaili keisarinnaa poliittisissa päätöksissä, mm. ministerivalinnoissa, erityisesti silloin, kun Nikolai II oli sotarintamalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Keisarinna vaihdatutti ministereitä siihen tahtiin, että lehdistö puhui jo "ministeritason tuolileikistä." Moni ymmärsi, että keisarinnan päätösten taustalla oli Rasputin. 

Rasputinin vastustajat pohtivat, että Venäjän keisarillinen hovi ja maine voitaisiin pelastaa, jos keisarinna saataisiin pois Rasputinin vaikutuspiiristä. Tehtiin Rasputinin murhasuunnitelma, ja se toteutettiin Jusupovin palatsissa Pietarissa 30.12.1916. Rasputin ammuttiin ja ruumis heitettiin Nevajokeen.

Beevor tuo hyvin esille sen, miten suuren vallan Rasputin sai valtiollisessa päätöksenteossa, siinä päätöksenteossa, joka olisi kuulunut Nikolai II:lle. Tsaari oli syvästi uskonnollinen ja piti itsevaltiutta jumalallisena tehtävänä. Hän vastusti uudistuksia ja oli hallitsijana heikko ja kykenemätön vastaamaan venäläisen yhteiskunnan uusiin haasteisiin, kuten nouseviin levottomuuksiin ja talouskriiseihin. Voidaankin sanoa, että Grigori Rasputinin vaikutus vuoden 1917 vallankumouksen puhkeamiseen oli epäsuora, mutta merkittävä. Mystikon ja keisariperheen läheiset välit romahduttivat kansan ja ylimystön luottamuksen Romanovin hallitsijasukuun. Kerenski onkin todennut: "Without Rasputin there would have not been Lenin." 

Brittiläinen sotahistorioitsija Sir Antony Beevor on arvostettu ja palkittu tietokirjailija. Hän on minun suosikkihistorioitsijani, joka osaa kirjoittaa vetävästi raskaistakin aiheista. Beevorin teoksissa, kuten myös Rasputin-kirjassa, yhdistyvät kattava arkistotutkimus ja elokuvamainen tarinankerronta. Valokuvaliite täydentää kiinnostavasti tekstiä. 

Antony Beevor oli yksi Helsinki Lit -käännöskirjallisuusfestivaalin kirjailijoista. Kirjailijaa haastatteli Sirpa Kähkönen.

Antony Beevor signeeraa.