Aimo Salonen: Ilmajuuriset

 

Aimo Salonen: Ilmajuuriset. Kirjokansi. 2026. 233 sivua.

Olli on Toropaisen evakkoperheen kolmesta lapsesta nuorimmainen. Evakkomatka oli kuljettanut perheen Suistamolta Savoon. Isä Juho oli anonut maatilkkua Maatalousministeriön asutusasiainosastolta ja saikin sen, mutta lämpäre ei näyttänyt kutsuvalta. "Perkele!" Katkerana kajahti miehen kirous kesäiseen alkuiltaan, kun kapeaa polkua ptkin taivaltanut pariskunta oli päässyt heille myönnetyn maan laitaan. Masentavalta näytti. Metsää, osin kitukasvuista. Kumisaappaat lätskähtelivät vetiseen sammaleeseen tontin soistuneimmalla lämpäreellä." Juho teki pitkää päivää pelloilla ja ottipa vielä sivutöitäkin, koska pieni tila yksin ei turvannut perheen elantoa. 

Juholle oli selvää, että perhe elää kuten paikkakuntalaiset. Ryssittelyä hän ei halunnut kuulla. Lastensa parasta hän ajatteli, kun päätti, että uskonnosta ei puhuttu eikä karjalan kieltä käytetty kuin muiden karjalaisten kanssa. Kantaväestöön isän liitti jouhevasti SMP, Suomen Maaseudun Puolue. Tämän aatteen suojissa Ollikin kasvaa.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen omaa polkua ei tahdo löytyä. Viisi vuotta Olli työskentelee sahalla ja asuu kotona. Elämälle löytyy suunta, kun hän pääsee tekemään juttuja Ylä-Savo -lehteen. Sitä kautta Tampereelle lukemaan tiedotusoppia ja sitten jälleen Itä-Suomeen, tällä kertaa toimittajaksi maakuntalehteen ja sittemmin kaupunkilehden päätoimittajaksi. 

Kirjan loppuosa tarjoaa lukijalle kiinnostavia ja koskettaviakin kohtaamisia. Naisten henkilöhahmot jäävät kirjassa melko ohuiksi lukuunottamatta Anastasiaa, Ollin kouluaikaista ihastuksen kohdetta. Anastasia on kiinnostava, paljon nähnyt ja kokenut maailmannainen. Anastasian taidokkaasti rakennettu henkilökuva onkin yksi kirjan vahvuuksista. Koulukaveri Teron kohtalon kuvaus nostattaa koskettavuudellaan kyyneleet silmiini. Loppuosassa Ollikin avautuu, kertoo perheestään ja karjalaisuudesta. Tuohtuneena hän puhuu median digitalisoitumisesta ja sitä myötä printtilehtien alasajosta. Ollin naissuhteet ovat olleet lyhyitä ja melko hengettömiä, mutta eläkeiän myötä siihenkin tulee muutos. 

Aimo Salonen kuvaa kirjassaan Ollin elämää pienestä karjalaisesta pojasta virkeäksi eläkeläiseksi. Kirjailija toteaa, että kyse ei ole autofiktiosta, vaikka paljon omasta, suvun ja ystävien elämistä on päässyt mukaan kirjan tapahtumiin. Ollin elämän vaiheiden mukana kulkee ympäröivä yhteiskunta, politiikka, SMP, urheilu ja tietysti karjalaisuus. Salosen tekstiä on ilo lukea, kirja on kirjoitettu toimittajan vahvalla ammattitaidolla. 

Aimo Salonen, kiitos mahdollisuudesta tutustua kirjaan jo käsikirjoitusvaiheessa.