Tommi Laiho: Kuolevaiset

Tommi Laiho: Kuolevaiset. Myllylahti. 2026. Kannen suunnittelu: Kimmo Kivilahti. 364 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pidän kirjoista, joissa on vauhdikas alku. Sellaisen alun tarjoaa Tommi Laiho uutuusdekkarissaan Kuolevaiset. Eikä alku ole pelkästään vauhdikas, se on niin yllätyksellinen ettei lukija voi muuta kuin haukkoa henkeään. Irina Mäkeläinen, 86-vuotias entinen matematiikanopettaa, ottaa taksin ja menee liivijengin luolalle Tattarisuolle. Paikalla on vain yksi henkilö, liivijengin johtaja Elias Järvinen, presidentiksi tituleerattu. Irina on tyytyväinen, näin pitikin olla, kaikki on tähän asti niin kuin pitää. Ilman sen suurempia small talkeja vanha rouva sujauttaa kätensä laukkuun. "Laukun sisällä kädet ovat irrottaneet kranaatista sokan. Hän osasi. Vanhus nostaa päänsä, katsoo miestä värähtämättä ja nyökkää." Käsikranaatti räjähtää, sekä Elias että Irina kuolevat. 

Rikostutkija Karita Haapakorpi, jonka muistamme edellisistä osista ammattitaitoisena ja vastuullisena poliisina, ryhtyy tutkimaan tapausta. Avukseen hän saa nuoremman tutkijan Maija Wilenin. Miksi Irina Mäkeläinen teki niin kuin teki? Kun sattuu toinenkin samantyyppinen henkirikos, Karita löytää samankaltaisuuksia henkirikosten välillä. Karita pyytää avuksi ystävänsä psykiatri Amina Rehmannin. Epävirallista tutkimustyötä tekee myös tilastotieteilijä Juha Huhtala, Aminan miesystävä. Ja tuleepa auttamiskuvioihin mukaan vielä Karitan poika Viljami. Hienosti kirjailija pitää lukijaa tiukassa jännityksessä kirjan loppuun saakka.

Tommi Laiho on sisällyttänyt rikosromaaniinsa monia eri teemoja. Työlleen omistautuneen Karitan kautta avautuu ammattitaitoisen rikostutkijan tehokkaat työskentelytavat. Valitettavasti Karitan työtä vaikeuttaa Murharyhmän uusi päällikkö Marko Jääskeläinen, joka ei pysty johtamaan poliisiryhmää eikä näin ollen saa poliisien luottamusta. 

Karitan, Aminan ja Juhon kautta Laiho avaa ystävyyssuhteiden tärkeän merkityksen Karitalle vastapainona vastuulliselle rikostutkijan työlle. Hieman irralliseksi kirjan juonesta jää Ultrat, äärioikeistolainen uuden aallon liike. Koukuttavan juonen rinnalla kirja johdattaa lukijansa kuoleman ja kuoleman kaipuun pohdintaan. Millaista on elämä, jos sairaus todetaan parantumattomaksi? Kuten aiemmissakin osissa, Laiho sujauttaa tarinaan mukaan yhteiskunnallisia teemoja. Siinä yksi syy, miksi pidän paljon tästä sarjasta. Laihon teksti on ammattimaista ja hiottua. Kerronta on sujuvaa ja ytimekästä. 

Kirjan voi lukea itsenäisenä osana, mutta suosittelen kuitenkin lukemaan sarjan osat järjestyksessä. Ensimmäinen sarjan osa Uhanalaiset ilmestyi viisi vuotta sitten ja seuraava osa Rikotut neljä vuotta sitten. Karita, Amina ja Juha ovat tuttuja jo edellisistä osista, ja on kiinnostavaa seurata, millaisia muutoksia päähenkilöiden elämässä on tapahtunut viiden vuoden aikana. Kuolevaiset on päätösosa rikostrilogialle. Mielelläni jatkaisin vielä matkaa Karitan, Aminan ja Juhan kanssa. 

Sarjan osien nimet ovat napakoita ja teemaan sopivia: Uhanalaiset, Rikotut ja Kuolevaiset. Sarjan osia yhdistää samantyyppinen, teemaan liittyvä kannen kuvio, kiitos tästä Kimmo Kiljuselle.