Anu Patrakka: Sydänvaras. Nelson Monteiro -sarja. Otava. 2026. Päällys Mika Tuominen. 272 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Sydänvaras, neljäs osa Nelson Monteiro -sarjassa, vie lukijan Porton kapeille kujille Atlantin rannalle, maisemiin, jotka ovat tulleet Patrakalle hyvin tutuiksi yli kymmenen Portugalissa vietetyn vuoden aikana.
Heti kirjan ensisivuilla löytyy ensimmäinen ruumis. Vajaa viisikymppinen arkkitehti löytyy kuolleena kotoaan. Vihjeitä on vain yksi, murskattu suklaasydän. Pahat aavistukset käyvät Monteiron mielessä. "Oli selvää, että he kaikki pelkäsivät samaa: sitä että murhaaja tulisi iskemään uudestaan. Kysymys oli vain milloin ja missä. Ja kuka olisi uhri." Ja totta, Monteiro on oikeassa, arkkitehti ei jää ainoaksi uhriksi. Suklaakonvehti on edelleen ainoa yhteinen vihje, mutta sillä ei pitkälle päästä. Kollega Ana Torresin mieleen pälkähtää, että murhaaja saattaa etsiä sopivia uhreja deittisovelluksesta. Siitä Ana saa idean! "- Ettäkö minä menisin deittisivustolle, Monteiro murahti."
Kirjan tiheätunnelmainen juoni on taitavasti ja ovelasti rakennettu. Tällaista yllätyksellistä loppuratkaisua en kyllä osannut aavistaa.
Nelson Monteiron seuraan oli kiva palata. Hän on ammattitaitoinen rikosetsivä, jonka elämään mahtuu muutakin kuin vain rikosten selvittäminen. Monteiro on huolissaan isänsä etenevästä muistisairaudesta, ja sen tähden hän ei voi ajatellakaan asuvansa muualla kuin isänsä kanssa. Naisystäväkin on löytynyt, viehättävä suomalainen Emilia, joka olisi halukas muuttamaan yhteen Monteiron kanssa, mutta Monteiro epäröi.
Kirjan ehdoton plussa on portugalilaisuus. Se näkyy ja kuuluu kirjassa. Porton kauniit maisemat, vanhat historialliset rakennukset, hyvät viinit ja tietysti maukas ruoka ovat oleellinen osa kirjaa. Mukavasti kirjailija ripottelee portugalinkielisiä ilmaisuja sinne tänne. "Veljeni oli uma boa pessoa, hyvä ihminen, hän ei koskaan tehnyt pahaa kenellekään, vai mitä amor?" Vaikka kirja ei pyrikään toimimaan Porton matkailumainoksena, niin siitä huolimatta kirja herättää halun matkustaa Portugaliin.
Heti kirjan ensisivuilla löytyy ensimmäinen ruumis. Vajaa viisikymppinen arkkitehti löytyy kuolleena kotoaan. Vihjeitä on vain yksi, murskattu suklaasydän. Pahat aavistukset käyvät Monteiron mielessä. "Oli selvää, että he kaikki pelkäsivät samaa: sitä että murhaaja tulisi iskemään uudestaan. Kysymys oli vain milloin ja missä. Ja kuka olisi uhri." Ja totta, Monteiro on oikeassa, arkkitehti ei jää ainoaksi uhriksi. Suklaakonvehti on edelleen ainoa yhteinen vihje, mutta sillä ei pitkälle päästä. Kollega Ana Torresin mieleen pälkähtää, että murhaaja saattaa etsiä sopivia uhreja deittisovelluksesta. Siitä Ana saa idean! "- Ettäkö minä menisin deittisivustolle, Monteiro murahti."
Kirjan tiheätunnelmainen juoni on taitavasti ja ovelasti rakennettu. Tällaista yllätyksellistä loppuratkaisua en kyllä osannut aavistaa.
Nelson Monteiron seuraan oli kiva palata. Hän on ammattitaitoinen rikosetsivä, jonka elämään mahtuu muutakin kuin vain rikosten selvittäminen. Monteiro on huolissaan isänsä etenevästä muistisairaudesta, ja sen tähden hän ei voi ajatellakaan asuvansa muualla kuin isänsä kanssa. Naisystäväkin on löytynyt, viehättävä suomalainen Emilia, joka olisi halukas muuttamaan yhteen Monteiron kanssa, mutta Monteiro epäröi.
Kirjan ehdoton plussa on portugalilaisuus. Se näkyy ja kuuluu kirjassa. Porton kauniit maisemat, vanhat historialliset rakennukset, hyvät viinit ja tietysti maukas ruoka ovat oleellinen osa kirjaa. Mukavasti kirjailija ripottelee portugalinkielisiä ilmaisuja sinne tänne. "Veljeni oli uma boa pessoa, hyvä ihminen, hän ei koskaan tehnyt pahaa kenellekään, vai mitä amor?" Vaikka kirja ei pyrikään toimimaan Porton matkailumainoksena, niin siitä huolimatta kirja herättää halun matkustaa Portugaliin.
Kaikissa sarjan kirjoissa on Mika Tuomisen erinomaiset, portugalilaista tunnelmaa välittävät kannet. Pidän Nelson Monteiro -sarjan lyhyistä, napakoista nimistä: Arvoton (2023), Kiusaaja (2024) ja Ihailija (2025). Vaikka kirjat voi lukea myös itsenäisinä teoksina, suosittelen lukemaan osat järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti