Sarah Helm: Naisten keskitysleiri

 

Sarah Helm: Naisten keskitysleiri. Into. 2025. Englanninkielinen alkuteos If This is a Woman: Inside Ravensbrück: Hitler's Concentration Camp for Women. Suomentanut Mikko Keinänen. Kansi Tiia Javanainen / Purotie Design. 687 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Natsi-Saksan SS-johtaja Heinrich Himmler oli vastuussa keskitysleirien organisoimisesta. Jo 1930-luvulla perustettiin keskitysleirejä, joista yksi oli toukokuussa vuonna 1939 perustettu Ravensbrückin leiri. Leirillä oli hyvä sijainti, matkaa Berliiniin oli noin 90 km. Kauniissa järvimaisemassa sijaitseva leiri oli sopivasti syrjässä katseilta. Leiri oli poikkeuksellinen saksalaisten keskitys- ja tuhoamisleirien joukossa: se oli natsien ainoa naisia varten rakennettu keskitysleiri. Aluksi vankeina oli kommunisteja, Jehovan todistajia, prostituoituja, rikollisia, syrjäytyneitä ja romaneja. Vain noin 10 % vangeista oli juutalaisia.

Ensimmäisinä vuosina vankimäärä Ravensbrückissä oli alle 2000. Vuosi vuodelta määrä kasvoi, suurimmillaan määrä oli noin 45 000. On arvioitu, että leirin kautta kulki noin 130 000 naista, joista noin 30 000 - 50 000 sai surmansa. Naiset kuolivat nälkiinnyttämiseen, raskaaseen orjatyöhön, julmuuksiin, sairauksiin tai he paleltuivat kuoliaaksi. Vuonna 1941 siirryttiin suoriin teloituksiin. 

Ravensbrückin henkilökunta oli myös naisia ylimpiä johtajia lukuunottamatta. Kapo-järjestelmä oli käytössä myös Ravensbrückissä, kuten kaikilla keskitysleireillä. Kapojen tehtävänä ei ollut vankien tarpeiden huomioiminen, vaan ainoastaan SS-joukkojen käskyjen totteleminen. Tällaisia ohjeita uusi kapo sai kollegaltaan: "Tulet olemaan SS:n käsikassara. Ja sinun on aina oltava samaa mieltä SS:n kanssa. Ja jos jotakuta hakataan kuoliaaksi silmiesi edessä, sinun on kysyttävä hakatulta: miksi sinä teit niin?" Kapot saattoivat joutua epäinhimillisiin tilanteisiin mm. kun leirin komentaja Max Koegel antoi kapoille tehtäväksi laatia listan naisista, jotka olivat sairaita tai eivät kyenneet tekemään työtä. Listoille joutuminen tiesi varmaa kuolemaa. "Hän (Koegel) nyökkäsi bunkkerin suuntaan ja sanoi: "Jos ette tee tätä, joudutte tuonne, ja te tiedätte, mitä se tarkoittaa."

Ravensbrückissäkään ei vältytty natsien lääketieteellisiltä kokeilta. Naisille tehtiin julmia ja äärettömän kivuliaita kaasukuolio- ja sulfonamidikokeita sekä myös sterilointikokeita. Naisilta katkottiin luita ja katsottiin, kasvoivatko ne takaisin yhteen. Kaikkia näitä toimenpiteitä kuvataan kirjassa vankien näkökulmasta. 

Marraskuussa 1944 Himmler oli lopettanut kaasutukset Auschwitzissä, jonka johdosta tuhansia juutalaisnaisia lapsineen siirrettiin Ravensbrückiin. Se merkitsi, että tuli käynnistää uusi ja  tehokas tuhoamisohjelma. Kaasukammion suunnittelussa olivat apuna Auschwitzin komendantti Rudolf Höss ja muutama Auschwitzin lääkäri. Nyt joukkotuhonta voitiin aloittaa. 

Huhtikuun alussa 1945 SS aloitti leirin nopean siivoamisen: asiakirjoja hävitettiin, kaasukammio purettiin ja kaikki todisteet hävitettiin. SS:n paettua leiriltä sieltä poistuivat myös hyväkuntoiset vangit, mutta lähes 3000 huonokuntoista ja sairasta vankia joutui jäämään leirille. Huhtikuun 30. päivä 1945 tulivat vapauttajat. Puna-armeijaa tervehdittiin ilolla. "Ja me piiritimme heidät ja tuijotimme heitä ja itkimme. Siinä he olivat aivan pölyisinä, mutta meille he olivat maailman kallisarvoisimpia olentoja". Kunnes alkoi raiskaaminen, todellinen seksuaalinen riehunta. Neuvostoliittolaisten raiskausten uhreiksi kelpasivat kaikki naiset, vanhat, nuoret, lapset, sairaat, langanlaihat kuolemaa tekevät, raskaana olevat, vastasynnyttäneet. 

Brittiläinen toimittaja ja kirjailija Sarah Helm on tehnyt uskomattoman työn kartoittaessaan Ravensbrückin keskitysleirin historiaa ja jäljittäessään vankeja ja heidän taustojaan eri puolilta maailmaa. Hän on myös haastatellut entisiä vankeja, joista osa oli haastatteluhetkellä jo lähes satavuotiaita. 

Leirin tapahtumia kuvataan kirjassa yksityiskohtaisesti, ja vankien henkilökohtaisia tarinoita on runsaasti. Teos on mittava – 687 sivua – ja sitä olisi voinut tiivistää, mutta juuri yksilökuvaukset ja tapahtumien tarkastelu vankien näkökulmasta tekevät kirjasta elävän ja inhimillisen. Helm antaa Ravensbrückin naisille elämän ja äänen: naiset heräävät eloon lukijan silmien edessä, tukevat toisiaan, auttavat selviytymään ja kuljettavat salaa viestejä ulkomaailmaan. 

Kyseessä on poikkeuksellisen tärkeä ja arvokas teos, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan englanninkielinen nimi If This Is a Woman on oivaltava viittaus Primo Levin teokseen, jossa Levi kuvaa omaa vankeuttaan Auschwitzissä.

Lopetin kirjan kyyneliin. Mieleeni jäivät natsien käsittämätön julmuus sekä naisten hämmästyttävä kyky kestää ja selviytyä epäinhimillisissä olosuhteissa. Unohtamatta vapauttamaan tulleen Puna-armeijan raakoja raiskauksia.