Virpi Hämeen-Anttila: Kultaiset vuodet

 

Virpi Hämeen-Anttila: Kultaiset vuodet. Synnyinmaa, osa 3. Otava. 2025. Kannen suunnittelu Piia Aho. 301 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Synnyinmaa-sarja on edennyt kolmanteen osaan. Nyt eletään vuotta 1877. Siitä lähtien, kun kuusitoistavuotias Erik Roslund köyhänä maalaispoikana tuli Helsingforssiin, on tapahtunut paljon. Vuodet ovat kohdelleet Erikiä hyvin, nyttemmin hän on varakas mies ja hänellä on ihana perhe. Mariannella ja Erikillä on neljä lasta: Magnus, Henrik, Amanda ja Anna. Erik tuntee, että perhe on tullut hänelle entistä rakkaammaksi sen jälkeen, kun he olivat menettäneet pikku Allanin. 

Erikin omistamat kaksi vapriikkia, tiili- ja keramiikkivapriikki sekä rautaruukki, pitävät hänet kiireisenä. Mutta Allanin kuolema vaikutti siihen, että Erik pyrkii välttämään pitkiä työpäiviä saadakseen viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Erik on rakennuttanut kesähuvilan Porvooseen. Kun perhe siirtyy viettämään kesäkuukausia huvilalle, Erik siirtää työnsä Porvooseen lähelle vapriikkejaan. Onneksi Helsingforssista Porvooseen on helppo matkustaa. Junaliikenne Porvooseen oli alkanut vuonna 1875, ja toki edelleen Porvooseen pääsee höyrylaivalla.

Vaikka Erik ei olekaan vielä mikään vanhus, hän miettii jo jatkajaa itselleen. Kolmetoistavuotiaassa Henrikissä näyttäisi olevan ainesta siihen tehtävään. Yhden vaatimuksen Erik asettaa Henrikille: hänen tulee oppia suomen kieli. "Se (suomi) oli ollut nuorena Erikin äidinkieli eikä hän halunnut, että Henrik alkaisi pitää sitä alempiarvoisena kuin ruotsin kieltä. On lisäksi tärkeää, ettei kieli erottaisi tulevaisuudessa Henrikiä niistä, jotka tekivät hänelle töitä."

Briitta Mickelsson hoitaa miehensä Jussin kanssa Iso-Osolan tilaa Päivät-Hämeessä. Perheeseen kuuluu kolme lasta: Johan Mikael, Antti ja Elias. Lisäksi heillä on kaksi adoptiolasta. Yllättäen eräs salaperäinen mies, joka sanoo nimekseen Schimmerling, nähdään usein vieraana Iso-Osolassa. Häntä ei ole sinne kutsuttu, mutta hän sanoo tulleensa neuvottelemaan metsäkaupoista. Kun kauppoja ei synny Briitan ja Jussin kanssa, Schimmerling uhkailee palstojen rajojen tarkastamisella. 

Iso-Osolan tila on usein Erikin mielessä. Niin paljon muistoja liittyy Briittaan ja Johan Mikaeliin. Kun Erik saa kuulla Schimmerlingin toimista, hän paneutuu perusteellisesti selvittämään miehen taustoja ja hänen tavoitteitaan. 

Hämeen-Anttila kuvaa 1800-luvun sääty-yhteiskuntaa elävästi ja uskottavasti. Sekä maalla että kaupungissa arkeen kuuluu sairasteluja, kuolemiakin, nuorten ihastumisia, mutta ennen kaikkea kovaa työntekoa niin Iso-Osolan tilalla kuin Erikin vapriikeissakin. Välillä otetaan rennosti ja juhlitaan, kuten vaikkapa juhannuksena.

"Iso-Osolan tilalla oli katovuosien jälkeen juhlittu juhannusta erityisen iloisin mielin. Kaikille piioille ja rengeille, torppareille ja mäkitupalaisille tarjottiin runsas ateria, omasta ja lähimmistä pitäjistä tuotettiin paikalle viuluniekkoja ja haitarinsoittaja, piha lakaistiin ja koristeltiin koivunoksilla ja siellä ja viereisellä nurmikolla tanssittiin polkkaa ja masurkkaa ja sitä mitä kukin osasi ja kehtasi tanssia."

Helsinki herää eloon. Paikoilla on nimensä, kaduilla on merkityksensä. Pieteetillä kuvattu ajankuva, kiinnostavat henkilöhahmot, elävä miljöö sekä sujuva teksti takaavat sen, että kirjasta tulee jälleen viihdyttävä ja mukanaan vievä lukukokemus. Jälkisanoissa Hämeen-Anttila kuvaa 1800-luvun lopun tilannetta, jolloin nuorienkin piti lukea runoja alkukielillä: ranskaksi tai englanniksi, koska ruotsin- tai suomenkielisiä käännöksiä ei ollut olemassa.

Mielenkiinnolla odotan sarjan jatko-osaa.