Outi Airola: Äiti Airolan parempi maailma

 

Outi Airola: Äiti Airolan parempi maailma. Into. 2025. Kansi: People's. 254 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Työttömyydestä, osattomuudesta, köyhyydestä ja syrjäytymisestä puhutaan paljon ja aika usein väärillä termeillä. Kukaan ihminen ei oikeasti päätä syrjäytyä tai ryhtyä osattomaksi. On toki ihmisiä, kovia luita, jotka haluavat elää erillään yhteiskunnasta. Heille kaikki kunnioitus, mutta he näyttelevät pikkiriikkistä osaa syrjässä olevien suuressa meressä. Suurin osa on ulkona tahtomattaan. Osattomaksi ei jäädä, osattomaksi jätetään. Elämän pelilaudalla on kaikenlaisia nappuloita, joita jaetaan vaihtelevien sääntöjen mukaan. Jos joku putoaa pelistä, hänet on pudotettu. Hän ei ole hypännyt pelistä vapaaehtoisesti."

Kun luet ylläolevan otteen, tiedät mistä tässä kirjassa puhutaan. On kysymys tärkeistä asioista ja on kysymys ihmisestä, joka on positiivisella elämänasenteellaan ja aktiivisella tarmollaan saanut paljon hyvää aikaiseksi. Hän on Outi Airola. 

Kirjan tapahtumapaikka on Kokkolan Ykspihlaja.  Ykspihlajan satama oli aikoinaan hyvin tärkeä paikka Kokkolalle. 1900-luvun alussa se oli Suomen suurin puutavaran vientisatama. Outi Airolan lapsuudenkoti sijaitsi Ykspihlajassa. Airola kuvaa kirjassa omaa elämäänsä: lapsuutta, nuoruutta, opiskeluaikoja, suhdetta omaan äitiin sekä hyvää avioliittoa Mikon kanssa. Työnväentalosta tuli Outille tärkeä turvapaikka lapsena. Siellä sai harrastaa, tavata ystäviä ja olla rauhassa. Outi Airola avaa lapsena kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä. Kilttinä tyttönä hän halusi auttaa perhettään taloudellisesti ja ryhtyi seitsemänvuotiaana siivoamaan naapuruston perheessä. Mies teki pienelle tytölle väkivaltaa. Piti riisua vaatteet ja mennä saunaan. Tätä jatkui kahdeksan vuotta.

Outi Airola palasi takaisin Ykspihlajaan opiskeluvuosiensa jälkeen miehensä kanssa 1980-luvulla. Hyvä avioliitto päättyi aivan liian varhain vuonna 2021, jolloin vain 54-vuotias Mikko kuoli sydänkohtaukseen. 

Ykspihlajan myötä päärooliin kirjassa nousevat yhteiskunnalliset teemat ja yhteisöllisyys. Ykspihlajan asukasyhdistyksen puheenjohtajana Outi Airola on ollut monella tavalla kehittämässä Ykspihlajaa ja ennen kaikkea auttamassa yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä. Outi Airolan aktiivinen toiminta Ykspihlajassa käynnistyi 2000-luvun alussa, kun  satama tuli sulkea WTC-iskujen jälkeen, eikä vanhoilla historiallisilla rakennuksilla ollut enää arvoa. Kaupungin suunnitelmiin kuului siirtää vanha historiallisesti arvokas pitsihuvila Ruteeni eli Otto Rodenin vanha satamakonttori tulevalle asuntomessualueelle. Asukkaat Outi Airolan johdolla päättivät, että upean rakennuksen paikka on edelleen Ykspihlajassa. Vaikuttaminen kannatti, Ruteeni sai jäädä Ykspihlajaan. Nykyisin Ruteeni toimii matkustajakoti Ykspihlajana. 

Airola puhuu lämmöllä työttömistä, yksinäisistä, mielenterveyskuntoutujista, kehitysvammaisista. Hän on ystävineen saanut paljon aikaiseksi ja auttanut monia osattomia, yhteiskunnan rattaista pois pudonneita. Ykspihlajan vanhalla koululla on laajamittaista työttömien toimintaa. Koulua on remontoitu laajasti työttömien remonttiryhmän toimesta. Koulussa toimii ruokala Saima ja iltakahvio. Ruokalassa jaetaan myös hävikkiruokaa. Airola toteaa viisaasti: "Olen huomannut, että ruuan ympärille kannattaa kehittää toimintaa. Ruoka yhdistää ihmisiä. Kaikki eivät pilki, kuuntele musiikkia tai käy lenkillä, mutta kaikki syövät."

Oli kiinnostavaa päästä seuraamaan Ykspihlajan kehitystä ja vanhojen talojen pelastamista. Kirja on hieno kuvaus yhteisöllisyyden voimasta ja yhden henkilön merkittävästä roolista yhteisöllisyyden rakentajana. Tämän viestin soisi menevän eteenpäin muillekin vapaaehtoistoimijoille ja poliitikoille. Kopin ottakoon tästä vaikkapa työministeri Matias Marttinen.  

Outi Airolalla on viisi lasta: näyttelijät Oona ja Anna Airola, toimittaja Laura Airola, sirkustaiteilija Sara Airola ja laulaja Aaro Airola eli Arppa.  

"Muistan nuoren miehen, joka lähetettiin meille työkokeiluun arvioitavaksi. Saimme vaivihkaisen toiveen kirjoittaa hänelle lausunnon, jossa arvioitaisiin, että hänestä ei ole työelämään. Siten hän voisi päästä eläkkeelle. Hänellä oli pientä fyysistä vajaakuntoisuutta ja masennusdiagnoosi. Koska hän pärjäsi hyvin, en kirjoittanut minkäänlaista eläkkeen puoltolausuntoa alle kolmekymppiselle miehelle. Ei hän itsekään sitä halunnut. Meiltä hän siirtyi parin vuoden päästä vapaille markkinoille töihin ja on samassa firmassa edelleen. Erinomainen työntekijä, kehuu pomo aina tavatessamme."