Anna-Mari Kaskinen: Hyvin säilynyt. Aarteita vanhuuden varalle. Kirjapaja. 2025. Kansi Katja Kuittinen. 63 sivua.
Arvostelukappale kirjailijalta
Runoilija, kirjailija ja lauluntekijä Anna-Mari Kaskinen vieraili Raumalla 31.10.2025. Kansallisbibliografian tilastojen mukaan Kaskinen oli vuonna 2023 Suomen ylivoimaisesti tuotteliain runoilija. Kakkossijalla oli Jyrki Pellinen.Kaskinen kertoi vuosien varrella sattuneista tapahtumista, jotka olivat innostaneet häntä kirjoittamaan. Lapsena hän oli halunnut matkustella kaukaisiin maihin. Mutta kun siihen ei ollut mahdollisuutta, hän matkusti eri maihin mielikuvituksen siivin. Mielikuvitus on edelleen Kaskisen voimavara. Aktiivinen runojen kirjoittaminen alkoi 16-vuotiaana, kun Kaskinen sai stipendin ja lähti opiskelemaan Kanadaan kahdeksi vuodeksi. Siellä hän suoritti IB-tutkinnon.
Suomeen palattuaan Kaskinen aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa. Alivuokralaisasunto löytyi Aaro Hellaakosken lesken Lempi Hellaakosken luota. Lämmöllä Kaskinen muistelee Lempi Hellaakoskea. Yhteistyö Pekka Simojoen kanssa tarjosi mahdollisuuden uusille avauksille. He tekivät yhdessä mm. Afrikkalaisen gospelmessun sekä useita virsiä, joista ensimmäinen oli Herra, kädelläsi. Inspiraation lähteiksi kirjoittamisessa Kaskinen mainitsee hengellisyyden, luonnon ja ihmisten elämänvaiheet.
Mummi oli ollut Kaskiselle hyvin tärkeä henkilö. Mummi oli harras rukoilija ja opetti Kaskista laulamaan Siionin kannel -kirjasta. Hänellä oli taito löytää aina asioiden valoisat puolet. Rakkaalle mummille omistettuja lauluja ovat Pikkulintu riemuissaan ja Oi, katsohan lintua oksalla puun.Runokirja Hyvin säilynyt on juuri ilmestynyt runoteos. Runokirjan teemana on ikääntyminen. Ikääntyminen merkitsee väistämättä luopumista. Kun on luovuttava jostakin, jotakin kuitenkin säilyy. Takakannessa kysytään: Minkä toivomme pysyvän ja haluamme jakaa tuleville polville?
Kaskinen luki useita runoja kirjasta. Runot on ryhmitelty viiteen ryhmään: Emme tiedä mitä tulevaisuus tuottaa, Mitä vanhana on edessä, Poimin surun sirpaleita, Hyvin säilyvää ja Teidän vanhuuteenne asti olen sama. Yleisö herkistyi, päät nyökyttelivät, kyynel vierähti silmäkulmaan. Runot olivat niin totta ja niin omakohtaisia vanhemmalle yleisölle.
Sinulla on lahja, jota toinen ei voi jakaa.
Se on sinun elämäsi, varhainenkin vaihe.
Se on sinun aarteesi ja kertomuksen aihe.
Säveltäsi kukaan toinen kauniimmin ei soita.
Ilot sekä surut koit. Nyt laula niistä laulu.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti