Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo. Otava. 2025. Alkuteos Hjortronmyren. Suomentanut Kristiina Vuori. Lukija Sanna Majuri. 12T 16 M. Storytel.
Seitsemäntoistavuotiaan Sivin toive on opiskella kansakoulunopettajaksi. Toive ei toteudu, köyhän perheen lapsena isä laittaa hänet ensin apulaiseksi naapuritaloon ja sitten kokiksi metsurikämppään. Miten toimia kokkina kymmenelle miehelle, osaako hän mitään ja miten elää kämpässä kymmenen miehen kanssa, pohtii Siv peloissaan. Kaukana metsässä purevan kylmyyden keskellä kokilla riittää tekemistä, metsurit tarvitsevat monta ateriaa päivässä. Siv kirjoittaa ruokaohjeita vihkoseensa, joka vuosikymmenten päästä osoittautuu arvokkaaksi muistoksi Sivistä.
Työskentelystä metsurikämpässä tulee Siville monella tavoin mullistava kokemus. Hän itsenäistyy ja tuntee vapauden tunnetta, kun saa itsenäisesti hoitaa metsureiden muonittamisen. Ja lisäksi Siv kohtaa elämänsä rakkauden. Tapahtumat sijoittuvat Djupseleen Ruotsin Västerbotteniin vuonna 1938.
Toisella aikajanalla samoilla Västerbottenin seuduilla vuonna 2022 nuoret ympäristöaktivistit protestoivat metsäyhtiön hakkuuaikeita vastaan. He ovat kahlinneet itsensä kaadettaviin puihin. Tapaus saa paljon medianäkyvyyttä. Metsäyhtiö laittaa Evan, yrityksen pr-henkilön, rauhoittamaan tilannetta. Eva onkin tottunut esiintyjä, joka vankalla ammattitaidolla puhuu vakuuttavasti kestävästä kehityksestä ja vihreästä siirtymästä. Ympäristöaktivistien vihamielisyys kohdistuu Evaan. Myöskään Evan poika Vilgot ei katso hyvällä äitinsä puolustuspuheita.
Evalle Djupselen seutu on tuttua. Hän on viettänyt täällä paljon aikaa mummonsa ja isoisänsä luona. Nyt Eva kohtaa nuoruuden aikaisen ihastuksensa, ja suhde tuntuu heräävän eloon. Lisäksi selviää uusia kiinnostavia asioita Evan lapsuudesta.
Kuuntelin kirjaa hieman ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen ajatukseni kirjaa aloittaessani oli, että taas on kirjassa kaksi aikatasoa. Tuntuu, että lähiaikoina lukemissani kirjoissa on hurjan monessa käsitelty kirjan teemoja kahdessa aikatasossa. Hyvin harvoin aikatasot ovat harmonisia ja tasavahvoja. Tässä kirjassa minulle mieluisampi aikataso oli Sivistä kertova osuus. Mutta riippumatta aikatasoista pidin kirjasta. Aiheet olivat kiinnostavia. Oli mielenkiintoista lukea metsurikämpän elämästä ja kokin työstä, saamelaisuudesta ja naisten historiasta. Siv ja Eva ovat kaksi näennäisen erilaista naista eri aikakausilta, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Löfman kirjoittaa sujuvasti ja hänen rakentamansa henkilöhahmot ovat eläviä. Kirja osoittautui viihdyttäväksi ja koskettavaksi lukukokemukseksi.
Kirja aloittaa Metsän omat -trilogiasarjan. Ihan ehdottomasti haluan lukea sarjan jatko-osan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti