Anna-Mari Kaskinen oli Rauman seurakunnan Torstai-akatemian vieraana torstaina 9.4.2025. Tilaisuudessa laulettiin Kaskisen sanoittamia virsiä. Rauman kanttori Leena Kivi oli säestämässä. Laulujen ohella Kaskinen kertoi sanoittajataustastaan. Ennen tilaisuuden alkua Kaskinen oli ennättänyt tutustua Rauman Pyhän Ristin kirkkoon sekä Franciscus-taloon.
Kaskinen kertoi vuosien varrella sattuneista tapahtumista, jotka olivat innostaneet häntä kirjoittamaan. Äiti oli kehottanut 5-vuotiasta Anna-Maria ja tämän siskoa sulkemaan silmänsä ja käyttämään mielikuvitusta. Näin tytöt pääsivät mielikuvissaan matkustamaan kauas pois. Mielikuvitus on edelleen Anna-Marin voimavara. Musiikki oli mukana Anna-Marin arjessa lapsuudesta alkaen. Isä lauloi kuorossa ja äiti soitti pianoa. Mumminsa Anna-Mari muistaa Siionin mummina, koska mummi opetti hänet laulamaan Siionin kannel -kirjasta. Kuusitoistavuotiaana Anna-Mari sai stipendin ja lähti opiskelemaan Kanadaan kahdeksi vuodeksi. Tästä matkasta alkoi runojen kirjoittaminen.
Anna-Mari aloitti opinnot Helsingin yliopistossa ja sai alivuokralaisasunnon Aaro Hellaakosken lesken Lempi Hellaakosken luota. Siitä alkoi kahden eri-ikäisen naisen ystävyys, jota Anna-Mari muistelee lämmöllä yhä tänäkin päivänä.
Yksi ensimmäisistä Kaskisen yhteistyökumppaneista oli Pekka Simojoki. He tekivät yhdessä mm. Afrikkalaisen gospelmessun ja lisäksi useita virsiä, joista ensimmäinen oli Herra, kädelläsi. Runoilija Anna-Maija Raittila pyysi Kaskista sanoittamaan nuorten virsiä. Kaskinen on tehnyt yhteistyötä myös mm. Petri Laaksosen ja Jaakko Löytyn kanssa. Kaskinen on kiitollinen, koska hänellä on ollut ympärillään useita kannustavia ihmisiä, mm. Anna-Maija Raittila, joka ohjasi Kaskista virsien kirjoittamisessa.
Kaskinen totesi, että hän on aina pystynyt löytämään uusia näkökulmia uskoon. Se on tärkeää, kuten tärkeää on myös se, että aina on toivoa. Toivo on tärkeää kaikissa elämän tilanteissa. Se, mitä Kaskinen haluaa jättää perinnöksi, on nimenomaan toivo paremmasta.
Virsien sanoituksien ohella Anna-Mari Kaskinen on tuottelias runoilija. Minulle Kaskisen runot ovat olleet ja ovat yhä edelleen tärkeitä ja merkityksellisiä. Ne ovat kauniita, syviä ja koskettavia. Tyttäreni kuoltua sain suurta lohtua Kaskisen Ikävän yli on silta -runokirjasta (Kirjapaja 2022).
Pitkä suru kulkeeaina mukana.
Muotoaan se muuttaa
vaan ei katoa.
Asettuu se hiljaa
kotiin taloksi,
kaipausta kantaa,
vaihtuu valoksi.
- Anna-Mari Kaskinen -
.
Runojen avulla minäkin olen pystynyt käsittelemään tunteiden kipukohtia. Apuna on ollut mm. Kaskisen On toinen maa-runokirja. Toinen hänen runokirjansa on toisenlainen, mutta todella kiva nimittäin Kauneimmat haukkuni.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että sinäkin pidät Kaskisen runoista. Tuota Kauneimmat haukkuni -runokirjaa en ole lukenutkaan.
Poista