Kate Atkinsonin Kaikkein vähäpätöisin asia lukupiirikirjana

 

Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia. Schildts & Söderströms. 2012. Englanninkielinen alkuteos One Good Turn. Suomentanut Kaisa Kattelus. 389 sivua.

Kyllä oli taas mukava joulutauon jälkeen kokoontua lukupiiritapaamiseen. Meitä oli paikalla kaksitoista naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia Kate Atkinsonin teoksesta Kaikkein vähäpätöisin asia. Kirja on toinen osa viisiosaisessa Jackson Brodie -dekkarisarjassa. Sarjasta puhutaan dekkarisarjana, vaikka kirjassa ei ole kovinkaan paljoa - murhatapausta lukuunottamatta - dekkarimaisia piirteitä. Atkinson itsekin tuntuu pohtivan dekkarin/kaunokirjallisen romaanin eroa. Hän käyttää sarjan kirjoista termiä kirjallinen dekkari.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Edinburghiin, jossa Jackson Brodie, entinen poliisi ja yksityisetsivä, on naisystävänsä Julian vuoksi. Julia on näyttelijä ja osallistuu teatterifestivaaleille. Brodie näkee pienen kolarin, kun Paul Bradley Peugeotillaan saa aikaiseksi peräänajon. Silloin raivostunut Honda-mies hyökkää Paulin kimppuun. Martin Canning, kirjailija, pelastaa miehen viime hetkellä heittämällä kannettavan tietokoneensa hyökkääjää kohti. Sivustaseuraajien joukossa on Gloria, jonka mies on sairaalassa sydänkohtauksen vuoksi sekä Archie, poliisi Louise Monroen poika. Tästä tapahtumasta alkaa neljä päivää kestävä monimutkainen tapahtumaketju, jossa on osallisena suuri joukko henkilöitä.

Kirjan suuri henkilömäärä oli hämmentänyt monia lukijoitamme. Uusia henkilöitä suorastaan vyöryi luku luvulta. Tuli tunne "Milloin kirja alkaa?", kuten eräs lukijamme kommentoi. Eräs lukijoistamme pohtikin, olivatko kaikki henkilöt tarpeellisia juonen kulun kannalta. Kaikki mukaan tuodut henkilöt olivat tavalla tai toisella sidoksissa ensimmäisen päivän autokolariin.

Juonen edetessä henkilöiden roolit selkeytyvät ja kirjan juoni kirkastuu. Juonesta syntyy monisyinen kudelma monine erilaisine tarinoineen. Jackson joutuu tahtomattaan kiedotuksi mukaan tapahtumavyyhteen. Vähitellen moninaiset tarinat kietoutuvat yhteen. Juonen avaaminen on verrannollista venäläiseen maatuskanukkeen, joka sekin on yksi kirjan päähenkilöistä. Nuken, aivan kuten juonenkin, sisällä on aina uusi nukke, pienempi kuin edellinen ja lopuksi kaikkein pienin nukke löytyy Jacksonin taskusta. 

Murhatutkimuksen ohella Atkinson kuvaa kirjan henkilöiden elämää Skotlannissa, mikä olikin monen mielestä kirjan vahvuus. Kirjan vahvuutena on myös tarkka henkilökuvaus. Monet hahmoista ovat riemastuttavia ja myös inhimillisiä. Suosikkihahmoiksi valitsimme Tatjanan, Glorian ja Louisen. 

Atkinsonin kieli on kuvailevaa ja väkevää. Kirjan kääntäminen on varmasti ollut haasteellinen tehtävä, josta Kaisa Kattelus on suoriutunut erittäin hyvin. Pohdimme myös kirjan nimeä; alkuperäisnimellä One Good Turn on mielestämme positiivinen kaiku, kun taas suomenkielinen käännös Kaikkein vähänpätöisin asia on sisällöltään negatiivisempi.  

Edinburghin kartta olisi ollut kiva lisä kirjassa. Muutamat olivat googlettaneet Edinburghin kartan seuratakseen tapahtumien kulkua. Olipa joukossamme pari lukijaa, jotka olivat olleet Edinburghissa teatterifestivaalien aikaan. 

Annoimme kirjalle arvion 3,6 (asteikko 1-5). Helmikuun lukupiirikirjana on Irene Zidanin teos Isäni appelsiinikukkien maasta (WSOY 2024).