Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen

 

Teija Himmelroos: Toinen puoli valkoinen. Avain. 2024. Kansi Timo Numminen. 328 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan keskiössä on kaksi naista: Kaarina ja Marita. Kaarina on asunut äitinsä kanssa, mutta on äidin kuoltua jäänyt asumaan yksin heidän yhteiseen kotiinsa. "Tämä oli kuudes vuosi, kun Kaarina asui taloa yksin. Sitä ennen he olivat taistelleet äidin syöpää vastaan." Kaarina muistaa äitiään lämmöllä, äiti oli "jännittävä ihminen, hyvä äiti, älykäs ja hauska nainen." Äidillä ja tyttärellä oli ollut selkeä työnjako. Äiti kirjoitti rakkausnovelleja ja Kaarina teki metallitöitä Hiltusen konepajalla. Isästään Kaarina ei tiennyt juuri mitään. Juotuaan tanskalaista kirsikkaviiniä äiti saattoi joskus harvoin paljastaa jotakin Kaarinan isästä, esimerkiksi sen, että isän nimi oli Kari.

Äidin kuoltua Kaarinan elinpiiri kapenee entisestään, Hiltusen metalliverstaskin sijaitsee omassa pihassa. Mutta Kaarina on realistinen toimissaan. Hän elää tätä päivää, päivät ovat toistensa kaltaisia, eikä hän haaveile tulevista eikä haikaile menneitä. Kaarinalla ei juuri ole ystäviä eikä tuttaviakaan metalliverstaan miehiä lukuunottamatta. Joskus ajatukset menevät Teroon, jonka kanssa Kaarinalla oli ollut nuorempana pitkä suhde. Mies oli naimisissa, eikä lupauksistaan huolimatta eronnut vaimostaan. "Hän (Kaarina) ei ollut uskonut varoituksen sanaa eikä kuullut puhetta toisesta naisesta, joka jäi aina toiseksi. Kahdeksan vuotta hän uskoi rakkauteen, tarinoiden ehdottomaan voittajaan."

Elämään tulee suuri muutos, kun eräänä päivänä Kaarinan kotiin ilmestyy Marita, kalliisti pukeutunut, varakas perheellinen hammaslääkäri, suunnilleen Kaarinan ikäinen. Marita kertoo, että he - siis Kaarina ja Marita - ovat siskoksia. Maritan isä on sairastunut vakavasti ja on kertonut Maritalle Kaarinan olemassaolosta.

Tilanne on uusi molemmille naisille. Eikä ole ihme, että molempien elämä menee aikalailla uusiksi, tilanne hämmentää, jopa pelottaa. Perunkirjoituksessa ilmenee, että isällä on ollut omaisuutta, josta Kaarina "salaisena" sisarena saa luonnollisesti osansa, mutta sitä Maritan "oikeana" tyttärenä on vaikea hyväksyä. Naisten on vaikea hyväksyä toisiaan puhumattakaan lähemmästä ystävystymisestä. Lisää uusia asioita paljastuu isän elämästä. Tyttäret ovat tyrmistyneitä. Näinkö paljon heiltä on salattu? Molemmat naiset ovat kuulleet tämän fraasin: "Elämä on kuin hanhenpaska. Toinen puoli on musta ja toinen valkoinen. Mustaa vaan on vähän enemmän."

Toinen puoli valkoinen on Teija Himmelroosin esikoiskirja. Himmelroos taitaa kirjoittamisen taidon, tekstiä on miellyttävä lukea ja dialogivetoinen teksti vie juonta sujuvasti eteenpäin. Tarina lähtee hyvin liikkeelle, mutta jää valitettavasti hieman polkemaan paikalleen naisten selvittäessä yhteisen isän salaisuuksia. Tarina on realistinen, tällaista voisi tosielämässäkin tapahtua.