Rake Tähtinen: Tuonen lähetti

 

Rake Tähtinen: Tuonen lähetti. Myllylahti. 2024. Kannen kuva Rake Tähtinen. 341 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Rake Tähtinen jatkaa Petäjämäki-dekkarisarjaa. Onneksi, sanovat lukijat, sillä niin kiinnostava tämä sarja on ollut alusta pitäen. Nyt on vuorossa peräti 11. osa. On mukava palata Petäjämäen ja Laatikaisen seuraan. Myös Sanna Ritola ja atk-guru Kovalainen saavat ison roolin kirjassa. Uusikaupunkilaisille kirja on mieluista luettavaa, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat entiseen tapaan Uuteenkaupunkiin, kirjailijan kotikaupunkiin.

Rikosylikonstaapeli Laatikaisen herättää puhelinsoitto aamuyöstä. Ylikonstaapeli Sanna Ritola ei edes tervehdi, vaan menee suoraan asiaan. "Partio odottelee sua Lasamäen parkkipaikalla." Paikalta löytyy kuollut mies, jota on ammuttu otsaan. Kyseessä on Aaro Sääkslahti, paikallinen kuntosaliyrittäjä. Aloitetaan tutkinta, eikä Laatikainen voi muuta kuin todeta että " leppoisa elokuun alku oli enää muisto." Esimies, rikoskomisario Petäjämäki on vielä kesälomalla, joten Laatikainen määrätään rikostutkinnan johtoon, vaikka hän ei sitä haluakaan. Ensimmäiseksi Laatikainen ryhtyy selvittämään kuntosalin toimintaa, tekee haastatteluja ja yrittää saada murhasta kokonaiskuvaa.   

Sääkslahden läheiset tulevat lukijalle tutuiksi, samoin kuntosalikävijät. Pääseepä juttuun mukaan myös Sääkslahden entinen matematiikan opettaja ja hänen terapeuttinsa. Laatikaisen tiimi tekee pitkää päivää ja saa kuin saakin tulosta aikaiseksi. Heillä on tunne, että juttu on päätöksessä. Mutta sitten tulee uusi uhri. "Otsassa oli siisti pyöreä reikä." Niin kuin ensimmäisessäkin murhassa. Ja vielä tulee uusi tapaus. Yhteistä murhille on tekotapa, mutta mitään muuta yhteistä nimittäjää ei löydy. Laatikaisen tiimi on ymmällä, ja onpa puhetta siitäkin, että juttu pitäisi siirtää keskusrikospoliisille. Atk-asiantuntija Kovalainen joutuu koville. Normaalien puhelin- ja tietokonetietojen purkamisen ohella hän joutuu tutustumaan tor-verkostoon ja erilaisiin chattiryhmiin. 

Olen varma, että lukija ei pysty arvaamaan murhaajaa. Jännitystä ylläpidetään ihan viimeisille sivuille asti. Murhaaja tuntee itsensä hyväntekijäksi. Pahan tulisi saada palkkansa, "sellaisen, joka pahalle kuuluu". Hieman hämäräksi jäävät ainakin minulle murhan motiivit, mutta pääasia, että murhaaja saadaan kiinni eikä hän ennätä toteuttaa neljättä murhaa. 

Uudenkaupungin poliisien kanssa kyllä viihtyy. Laatikaisesta ei voi olla pitämättä. Hän on ammatilleen sitoutunut, vaikkakin saattaa äyskiä ja olla töykeä, mutta sellainen hän vaan on, ei hän mitään pahaa tarkoita. Ammatinvaihtokin on joskus mielessä. "...hetkittäin nämä poliisihommat tuntuvat niin nähdyltä." Nyt leikitään kissaa ja hiirtä Ritolan kanssa jopa niin, että esimiehen pitää puuttua asiaan. Käy myös ilmi, miten vaikeaa Kovalaisen on purkaa tunteitaan tai uskoutua jollekulle, vaikka hätä on suuri. 

Dekkari on kirjoitettu vetävästi, juoni kantaa eikä huumoriakaan ole unohdettu. Sarjan vahvuutena on kiinnostavat, hyvin rakennetut henkilöhahmot. Petäjämäki-sarjan ensimmäinen osa Musta joulu ilmestyi vuonna 2008. Näin ollen Petäjämäen ja Laatikaisen täytyy olla jo aika iäkkäitä, mutta toivottavasti pääsemme vielä seuraamaan heidän toimiaan ennen kuin he siirtyvät eläkkeelle. Rake Tähtinen on itse valokuvannut onnistuneen kansikuvan. Samaa kuvaustyyliä Tähtinen on käyttänyt myös kirjoissaan Menneisyyden arvet (2023) ja Viimeinen kuvaus (2022).