Jukka-Pekka Palviainen: Tavoittelemanne henkilö on tapettu

 

Jukka-Pekka Palviainen: Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Crime Time. 2024. Kansi Timo Numminen. 319 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jukka-Pekka Palviainen (s. 1967) on tuottelias kirjailija. Hän on julkaissut yli 30 kirjaa. Kohderyhminä ovat olleet lapset, nuoret sekä aikuiset. Tänä vuonna Palviainen on ollut poikkeuksellisen tuottelias, häneltä ilmestyy peräti viisi kirjaa. Yksi näistä kirjoista on dekkari Tavoittelemanne henkilö on tapettu. Teos on Palviaisen ensimmäinen rikosromaani. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Raumalle, Palviaisen syntymäkaupunkiin. Luulen, että tämä saattaa olla ensimmäinen Raumalle sijoittuva dekkari. Rikoksia täällä on kyllä tehty yllinkyllin, jopa kahden kirjan verran. (Linda Rantanen: Rikosten Rauma. Deadline Kustannus. 2021 (linkki) ja Linda Rantanen: Rikosten Rauma 2. Deadline Kustannus). 

Kirja alkaa dekkarimaisen vauhdikkaasti. Freelancetoimittaja Ville Kuhnari ajaa huippuluokkaisella ja kalliilla Pelago Stavanger -polkupyörällään kohti Monnan hautausmaata Raumalla. Kello on 05.47.24. Sää on sateinen, mutta se ei Kuhnaria haittaa. Kalleimmat mahdolliset urheiluasusteet suojaavat häntä. Kuhnari on kaikin puolin laaatutietoinen mies. Urheilukellokaan ei ole halvimmasta päästä: Garmin Fenix 7X Solar.

Mutkan takaa lähestyy musta Transit, joka ajaa Kuhnarin päälle - ehkä tarkoituksellisesti. Kuhnari loukkaantuu ja hänet kuljetetaan Porin sairaalaan. Mutta onko kyseessä varoitus vai tappoyritys? Kuhnari on varma, että päälleajo oli tarkoituksellinen. Tapausta ryhtyvät tutkimaan rikosylikonstaapeli Teemu Taikkonen, rikoskonstaapeli Nelli Nurminen ja juuri Rauman poliisissa aloittanut vanhempi rikoskonstaapeli Artturi Kataja. Poliisit tapaavat Kortelan ABC:llä. Käy ilmi, että Kuhnari on avoliitossa Liisa Köjösen kanssa. Samalla saadaan tieto, että musta Transit palaa Monnan hiekkakuopilla. 

Kun tutkitaan Kuhnarin taustoja, tulee ilmi yhtäsuntoista miehen erikoisista mieltymyksistä. Kuhnari kuvaa valvontakameroilla avovaimon nuorta tytärtä Sallaa. Mutta kaikki Sallan luvalla ja maksua vastaan. "Tyttö ei tiennyt, milloin Ville katseli häntä. Se kuului sopimukseen. Ville ei halunnut, että tyttö alkaisi esiintyä hänelle. Sellaista palvelua oli saatavissa muualtakin." Kuhnarilta löydetyt valokuvat kertovat lisää Kuhnarin mieliteoista. Kuvissa näkyy, että Kuhnari on sitonut naisia mitä erilaisiimpiin paikkoihin, mm. junan istuimeen, lasten kiipeilytelineeseen, patteriin, puiston penkkiin. "Nainen oli sidottu punaisella köydellä kiinni nuoreen koivuun. Sammal- ja puolukkamättäiden päällä oli ohut lumikerros."

Kuhnarin perhekuviot osoittautuvat melko monimutkaisiksi ja poliisilla onkin työtä selvittää kiemuroita, jotka liittyvät tai sitten eivät liity jutun kokonaisuuteen. Tutkimusta sekoittaa yhä lisää tapahtunut murha. Liisan pojan Miskan toimet pitää selvittää, jolloin poliisit pääsevät tutustumaan Burning Monsters -rokkibändin musiikkiin. Tuleepa mukaan eräs kunnallispoliitikkokin. Lukija joutuu jännittämään loppuratkaisua aivan viimeisille sivuille asti.  

Poliiseista Palviainen avaa Teemu Taikkosen persoonaa. Teemu on miellyttävä ja ammattitaitoinen poliisi, joka suhtautuu työhönsä vakavasti ja vaatii itseltään ja kollegoiltaan paljon. Teemu viettää pitkiä aikoja yksin kotona, koska vaimo Venla on merikapteeni. Syntyykö vaimon siskon Sonjan kanssa mitään romanssia, ei selviä vielä tässä kirjassa. Teemun tytär Taija, josta Teemu kantaa paljon huolta, on psykiatrisella osastolla. 

Teemu asuu Vanhassa Raumassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat marraskuun loppuun, joten Vanhan Rauman joulu on jo avattu kuusikujineen jaTammelan pihapiireineen. "Teemu astui portista yhdelle Vanhan Rauman kapeista kujista. Hän tuijotti hetken aikaa omia ikkunoitaan kuin olisi turisti. Ikkunassa oli pieniä lyhtyjä ja Taijan tekemiä tonttuja ja enkeleitä. Osa oli lapsuudesta, osa uusia." Kirjailija ei kuvaa tässä kirjassa kaikkien poliisien mielenliikkeitä ja yksityiselämää. Keskiössä on ainoastaan Teemu Taikkonen. Ehkä Nellin ja Artun vuoro on tulevissa osissa? Tätä lähestymistapaa poliisihahmoihin, siis yhden poliisin persoonan avaaminen per kirja, noudattaa porilainen Arttu Tuominen Delta-sarjassaan.  

Palviainen on kokenut kirjoittaja. Hänen tekstiään on helppo lukea, kieli on sujuvaa ja dialogi luontevaa, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Tapahtumien seuraamista helpottavat lyhyet luvut ja selkeä kronologinen eteneminen. Palviainen ei mässäile väkivallalla, vaan keskittyy enemmänkin ihmiskuvaukseen ja poliisin tutkimustyön kuvaukseen.  

Olipa mukava lukea dekkaria, jonka lähes kaikki tapahtumapaikat pystyin tunnistamaan. Kirjailija antaa Raumasta ja erityisesti Vanhasta Raumasta hyvin positiivisen kuvan. Löydän kirjasta jopa oman kotini lähellä olevan paikan. Vanhan Rauman lisäksi ainakin Kortelan ABC tulee kirjassa tutuksi.

Jatko-osia odotellen.