sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Suvi Laru - Johanna Elomaa: Lupasin sinulle rakastaa

 

Suvi Laru - Johanna Elomaa: Lupasin sinulle rakastaa. Koskettava tositarina rakkaudesta, tappavasta sairaudesta ja toivosta. WSOY. 2024. Lukijat Vuokko Hovatta ja Kristo Salminen. Storytel. 7 tuntia 13 min. 

Vuosi oli 2002, kun Suvi vietti menoiltaa kavereittensa kanssa Kajaanissa. Ilta kului rattoisasti jutellen ja nauraen uuden tuttavuuden Jukka Pekan kanssa. Suvi ihastui oitis Jukka Pekan huumoriin. Siihen yhteen iltaan tapaamiset eivät jääneet. Alkoi tiivis seurustelu. Parin rakkaus oli käsinkosketeltavaa. Molemmat tunsivat, että he olivat löytäneet elämänsä rakkauden. Niinpä oli itsestäänselvää, että he muuttivat yhteen ja menivät naimisiin. Lapsi kruunasi parin rakkauden.

Kaikki oli elämässä kohdallaan. Rakkaus oli läsnä jokaisessa päivässä. Kerran Jukka Pekan yht'äkkinen vatsakipu yllätti kesämökkireissulla, mutta ei siihen sen enempää kiinnitetty huomiota. Mutta vuonna 2012 Jukka Pekka meni kesämökillä todella huonoon kuntoon. Sitten ambulanssikyydillä sairaalaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli aivokasvain, suuri, noin kananmunan kokoinen, arviolta. Koska paine aivoissa oli valtava, välitön leikkaus oli välttämätön. Maineikas neurokirurgi Juha Hernesniemi teki leikkauksen. Leikkaus onnistui hyvin, mutta toinen leikkaus oli tehtävä jo seuraavana päivänä. Jukka Pekka kesti erinomaisesti tämän toisenkin leikkauksen - kiitos hyvän peruskunnon. Jukka Pekka oli tuolloin 30-vuotias. 

Jukka Pekka palasi kotiin ulkoisesti melko hyvinvoivana. Mutta leikkaus oli satuttanut tunnehermoja ja sen näkyi aviomiehen käyttäytymisessä. Avioparin suhde oli aiemmin ollut hyvin lämmin ja fyysinen. Nyt Jukka Pekka ei enää sietänyt koskettelua. Yhteisiä harrastuksia, mm, musiikkiharrastusta, ei enää ollut. Jukka Pekka ei voinut sietää musiikkia eikä mitään melua. Suvi oli epätoivonen, kaikki entinen onnellisuus oli mennyttä. Mieleen tuli jopa avioero. Mutta ei Jukka Pekka tahallaan näin toiminut. Kovasti hän yritti saada itsensä entiselleen, parhaimpina aikoina hän oli mukana työelämässä ja toimi jääkiekkovalmentajana. 

Kirja on koskettava kuvaus aviomiehen vaikeasta sairaudesta kuvattuna vaimon näkökulmasta, siitä miten vaikea sairaus oli vaikuttanut avioparin arkipäivään, parisuhteeseen, lapseen, ystävyyssuhteisiin ja työssäkäyntiin. Sairaus oli läsnä kaikessa ja kaikkialla. Oli myös mietittävä, miten asioita käsittelee lapsen kanssa. 

Suvi jaksoi uskoa, että rakkaus kantaa. Niin se tekikin. Pari sai viettää yhdessä vielä monia kauniita hetkiä, vaikka sairaus oli koko läsnä ja vaati vielä kolmannen leikkauksen. Tunteiden osoittaminen oli yhä vaikeaa Jukka Pekalle. Mutta hän onnekseen löysi kirjoittamisen ja kirjoitti kauniita ja koskettavia runoja.

"Vaikka tuntuu rakas pahalta,
sinun täytyy jaksaa uskoa.
Vaikket voikaan koskea, en
silti koskaan ole kaukana.
Kuljen vierelläsi aina.
Ja kohta syliini taas painan ..."

Vaikka Suvi on koulutukseltaan psykologi, hän tunnisti, että hän tarvitsi apua. Jukka Pekan kahden ensimmäisen leikkauksen aikoihin Suvi odotti ja toivoi turhaan, että hänetkin olisi otettu huomioon hoitoprosessissa. Jukka Pekan tunnetilojen heilahdellessa hän haki tietoa ja haki vastauksia, mutta hankalaa se oli.

Voin suositella tätä kirjaa kaikille. Elämä voi muuttua oman tai läheisen sairauden myötä minä päivänä tahansa. Aivosyöpä on hyvin vakava sairaus ja kirja varmasti toimii hyvänä vertaistukena aivosyöpää sairastavien perheissä tai lähisuhteissa. 

Jukka Pekka kuoli vuonna 2022 Terhokodissa. 

Kirja on kirjoitettu pohjautuen Suvi Larun haastatteluihin, päiväkirjamerkintöihin ja Jukka Larun runoihin. Vuokko Hovatta lukee äänikirjassa tekstit ja Kristo Salminen lausuu Jukka Larun runot.

2 kommenttia:

  1. Tämä on aivan kuin lasteni serkun elämästä. Hänenkin miehellä todettiin aivokasvain, kun heidän esikoinen oli juuri syntynyt. Kuusi vuotta kesti yhteiselämä. Pahinta on, että heidän lapsella todettiin myös paha aivokasvain. Nämä ovat todella ikäviä ja traumaattisia tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa todella ikävä kokemus sinullakin. Hyvä, että tällaisista kirjoitetaan, saattavat toimia hyvänä vertaistukena.

      Poista