Antti Hurskainen: Suntio

 

Antti Hurskainen: Suntio. Siltala. 2023. Storytel. Lukija Juhani Rajalin. Kesto 7 h 17 min.

Vaikka Antti Hurskaisen Suntio oli viime vuonna palkintoehdokkaana useassa kirjakilpailussa, mm. kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana, minulta kirja on jäänyt täysin noteeraamatta. Jumppakaverini suosituksesta se valikoitui äänikirjalistalleni. Kirjan alku vähän takkusi ennen kuin pääsin kiinni juonesta, mutta sitten se olikin yhtä kuuntelua, eli kirja vei niin mukanaan, että vaikea sitä oli päästää käsistään. 

Turtola työskentelee suntiona pohjoissavolaisessa seurakunnassa. Seurakunnan nimeä ei mainita, mutta oletan sen olevan Lapinlahti, Hurskaisen lapsuuspitäjä. Kirjassa mainittu Cawenin alttaritaulu löytyy Lapinlahden kirkosta. Turtola tekee suntiolle kuuluvia tehtäviä, valmistelee seurakunnan tiloja jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia varten sekä pitää huolta kirkkopihan kukkaistutuksista. Turtola on varsin kätevä käsistään, joten mielellään hän sahaa, korjailee ja kohentelee paikkoja. Suntio on yksinhuoltaja 5-vuotiaalle Monikalle. 

Kirjassa on kaksi osiota. Alkuosassa tulee esille, että Turtola on harras ja vakaa kristitty, joka ei uskossaan horju. Hän rukoilee paljon ja opettaa myös Monikaa rukoilemaan. Turtolalle on tärkeää pohtia uskon asioita. Sama tunne on seurakunnan kirkkoherra Sirénillä, hänkin kaipaa syvällistä teologista ajatustenvaihtoa.

Kirkkoherra Sirénillä on ongelmia niin arjessa kuin uskossakin. On perhehuolia, alkoholiongelmaa, eikä Dietrich Bonhoefferia käsittelevä väitöskirjakaan edisty. Siren kipuilee jumalakuvan kanssa.

"Olen uskon ammattilainen. Pätevimpinä päivinä korjaan epäuskon kuin sähkömies induktiolieden kytkennän. Uskon puute kutistuu kiusalliseksi mutta väliaikaiseksi häiriöksi totuuden tiellä."

Sirénin ja Turtolan välisissä keskusteluissa käsitellään uskonnon ja ihmisyyden kannalta isoja ja tärkeitä kysymyksiä, mm. rukousta, armoa, toivoa ja rakkautta sekä myös kirkon nykytilaa. Keskustelut ovat kiinnostavia ja taitavasti kuvattuja. Tukea teemoille ei haeta pelkästään Raamatusta, vaan keskusteluissa sivutaan myös Ingmar Bergmanin elokuvia Talven valoa ja Seitsemäs sinetti, Paavo Rintalan teoksia sekä natsien teloittaman Dietrich Bonhoefferin elämää. Puhutaan myös ajankohtaisista teemoista. Aiheet hypähtelevät asiasta toiseen, esille nousevat mm. Kiihtelysvaaran kirkon polttaminen, julkkisten, kuten esimerkiksi Pirkka-Pekka Peteliuksen, innokas anteeksipyytely ja Jungnerin "toivovaisuus".

Hiljattain seurakunnan palvelukseen tullut kappalainen Leppä ravistelee seurakunnan vakiintuneita käytänteitä. Leppä käsittelee saarnassaan henkilökohtaisia asioitaan. Se on joidenkin seurakuntalaisten mielestä ennenkuulumatonta, ja kuusitoista sydämistynyttä mummoa vaatiikin kirjeessään Lepältä julkista anteeksipyyntöä. Lepän moderni saarna onkin hyvä silta tapoihin, joilla uusia ihmisiä, erityisesti nuoria, pyritään houkuttelemaan mukaan kirkon toimintaan. Leppä on työskennellyt Paavalin seurakunnassa. "Siellä Paavalin seurakunnassa ovat valmiit tekemään vaikka kärrynpyöriä alttarilla tai osallistumaan futiskaljailtoihin rennon kirkkoherran kera." Tällainen ei miellytä Turtolaa eikä Siréniä.

Uskonnollis-filosofisten keskustelujen lomassa Turtola hoitaa suntion tehtäviä, elää arkea lapsensa kanssa, tekee Monikalle puusängyn ja käy pelaamassa lentopalloa. Sitten Monika sairastuu. 

Kirjan toisessa osiossa suntio istuu rikoksen seurauksena Sukevan vankilassa ja kirjoittaa kirjeitä. Yhteensä kolmetoista. Mm. Sirénille, isälleen, entiselle vaimolleen, lentopallokavereille, Jumalalle ja Sauli Niinistölle.

Suntio on tärkeä kirja tässä päivässä. Kirjassa on paljon teemoja, jotka varmasti ovat monelle tärkeitä ja joita jokainen pohtii jossakin elämänsä vaiheessa. Keskustelut olivat hyvin aidon tuntuisia. Pidin erityisesti kirkon nykytilan pohdinnasta. Hurskainen on lehtihaastatteluissa käsitellyt kirkon jäsenkatoa, mutta ei katso hyvällä markkinahenkisiä tapoja, joilla houkutellaan uusia jäseniä seurakuntaan. Tällaiset tempaukset saattavat helposti vieraannuttaa tavalliset seurakuntalaiset kirkon toiminnasta. 

Hurskainen on tähän asti tunnettu esseeteoksistaan. Essee näkyy selvästi tässäkin kirjassa, erityisesti Turtolan ja Sirénin välisissä keskusteluissa. Kirjan nimi on lyhyt ja ytimekäs ja kirjan kansi on hyvin pelkistetty. Juuri sopivia tälle kirjalle. 

Pidin todella paljon tästä kirjasta. Kirja on vaikuttava, mieleenjäävä sekä myös yllätyksellinen. Tällä kertaa kuuntelin kirjan, mutta olen varma, että otan printtikirjan lukulistalleni, jotta voin sitten kaikessa rauhassa pohtia sisältöä. Tämä on kirja, joka vaatii pysähtymistä ja sulattelua.