perjantai 8. heinäkuuta 2022

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki

 
Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki. Muistelma. Gummerus. 2022. Englanninkielinen alkuteos The Odd Woman and the City. Suomentanut Arto Schroderus. 165 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kiinnostuin Gornickin kirjasta ihan puhtaasti New Yorkin vuoksi. New York kuuluu ehdottomiin suosikkikaupunkeihini. Minulla on ollut mahdollisuus käydä New Yorkissa kahdesti ja menisin sinne uudelleen milloin tahansa, kun siihen vaan olisi mahdollisuus. Gornick kirjailijana oli minulle ihan uusi tuttavuus. Luen kirjan takakannesta, että viime vuonna on ilmestynyt suomeksi Gornickin teos Toisissamme kiinni ja Erikoisen naisen kaupungin voi sanoa olevan jatkumoa edelliselle kirjalle, joka sekin oli muistelma. 

Kirjan aiheena on New Yorkin sykähdyttävä elämä sekä ystävyys, sen eri puolet ja vivahteet. Ystävyyttä on monenlaista, osa suhteista on sellaisia, joista nautitaan, osa suhteista syntyy sattuman kautta ja onpa myös ystävyyssuhteita, jotka syntyvät velvollisuudentunteesta. Erityisen hyvä ystävä Gornickille on Leonard, joka on kulkenut Gornickin seurassa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Kyseessä ei ole rakkaus- eikä ihastussuhde, sillä Leonard on homoseksuaali. Leonardin kanssa tavataan säännöllisesti kerran viikossa. Se tuntuu sopivalta annokselta, kun Leonardista on kysymys. He ovat usein eri mieltä asioista, mutta kokevat sen virkistävänä, kunnes jatkuva erimielisyys alkaa ärsyttämään. Sitten onkin hyvä pitää viikon tauko tapaamisessa.  

"Ystävyyteni Leonardin kanssa alkoi siitä, kun vetosin rakkauden lakeihin, niihin, joihin liittyy odotuksia. "Me olemme yhtä", minä päätin vähän sen jälkeen, kun olimme tavanneet. "Sinä olet minä, minä olen sinä, meillä on velvollisuus pelastaa toisemme." Kului vuosia ennen kuin tajusin, ettei tämä asenne osunut aivan kohdalleen. Itse asiassa me olemme kaksi yksinäistä matkaajaa, jotka taivaltavat kukin oman elämänsä maassa, tapaavat ajoittain aivan rajan tuntumassa ja raportoivat toisilleen maan tapahtumista." (s. 43)

Leonardin ja Gornickin ystävyys kulkee läpi kirjan. Muutoin kirjailija kuvaa hänelle sattuneita yksittäisiä tapahtumia vuosien varrella ja tunteita, mitä ne ovat hänelle merkinneet. Ystävyyssuhteet ja rakkaussuhteet ovat ollet Gornickille tärkeitä läpi vuosien. Hänellä oli kaksi avioeroa takana, kun hän oli täyttänyt 35 vuotta. Sen jälkeen hänellä oli monia eroottisia suhteita, mutta Gornick tunsi usein, että miesten ja hänen välille laskeutui jossakin vaiheessa kalvo, joka esti pitkän, vakavan suhteen.

New York -osuuksia oli todella kiinnostava lukea. Gornick asui lapsena Bronxissa, mutta matkusti nuorena tyttönä kerta toisensa jälkeen hohdokkaalle Manhattanille. "Manhattan oli minulle kuin Araby-basaari Joycen novellissa". (s. 12) Gornick päätti, että "kunhan ikää kertyisi, New York olisi minun". (s. 12) New Yorkiin Gornick kyllä asettui, mutta Manhattanin kultaiseen piiriin hän ei päässyt. Gornickilla on mieleenpainuvia ja kiinnostavia tapaamisia New Yorkin kaduilla. Joskus satunnaisesta tapaamisesta jää mieleen vastaantulijan ääni, milloin yksinkertaisen inhimillinen käytös ja milloin taas mustan kerjäläisen sanavalmius. Kuvaukset New Yorkin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeisestä ilmapiiristä ovat koskettavaa luettavaa. 

Myös kirjallisuus on lähellä Gornickin sydäntä. Monta minulle tuntematonta kirjailijaa putkahteli kirjan sivuilta, taisi olla Henry James heistä ainoa tuttu nimi. Kirjassa avataan selitys kirjan nimelle Erikoisen naisen kaupunki. Nimi tulee George Gissingin vuonna 1893 julkaistusta kirjasta The Odd Women. Kirja käsitteli naisen asemaa aikana, jolloin feminismi nosti päätään. Odd ei viitannut ainoastaan erikoisiin, vaan myös "parittomiin" naisiin. Viktoriaanisessa Englannissa oli miljoona naista enemmän kuin miehiä, joten naimattomia naisia oli paljon.   

Kirjan teemoista ja tapahtumista jää hieman hajanainen yleisvaikutelma, koska kyseessä ei ole elämäkerta tai edes elämäntarina. Mielestäni parasta ja kauneinta kirjassa olivat kuvaukset New Yorkista. Suosittelenkin kirjaa kaikille, jotka rakastavat New Yorkia.

6 kommenttia:

  1. New York on vielä kokematta, mutta sinne pitää ehdottomasti joskus päästä. Se on tyttären ja minun yhteinen unelma. New York -kuumettani nostatti jo tuo Gornickin muistelmateos ja tämä sinunkin nyt lukemasi kirja on listalla odottamassa vuoroaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. New York on ihana! Toivon, että pääset sinne tyttäresi kanssa.

      Poista
  2. Minua ei kiinnosta New York lainkaan, mutta Gornick kylläkin. Sitaatit kirjasta ovat ainakin olleet hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gornick on kiinnostava tuttavuus. Ehkä luen vielä tuon edellisen kirjan Toisissamme kiinni.

      Poista
  3. Minä luin ensin 'Toisissamme kiinni' ja sitten tämän. Muistelmien välillä on lähes 30 vuotta aikaa. 'Toisissamme kiinni' on vahvempi (alkuteoksen nimessäkin sana 'fierce', 'Fierce Attachments') 'Erikoisen naisen kaupunki' on hajanaisempi ja apeampi. Siinä on paljon samoja asioita kuin ensimmäisissä muistelmissa, mutta huumori puuttuu. Olihan se ihan luettava, mutta jotenkin työstämätön. Hyviä kysymyksiä ystävyydestä kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi anteeksi äskeinen anonyymius, tuo olen siis minä, Marjatta, en huomannut kirjautua.

      Poista