Kale Puonti: Milo

Kale Puonti: Milo. Bazar. 2021. 269 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ulaj vain nauroi, käveli auton takaluukulle ja nosti asekassin maahan. Rama oli jo kantanut Zekajin kanssa monta muovikassillista elintarvikkeita sisälle mökkiin. Milo oli kieltänyt kaiken alkoholin operaation aikana, mutta huumeita heillä olisi kohta kilokaupalla, kunhan Milo ehtisi mökille. Muutama viiva kokaiinia ennan operaation alkua antaisi voittajafiiliksen. Hienoa, että kohta päästäisiin tositoimiin." (s. 106)

Kirjavuoteni on käynnistynyt mukavasti Bazarin kirjojen seurassa. Ja hyvää seuraa ne ovatkin olleet. Ensin Pirkko Soinisen Valosta rakentuvat huoneet (linkki) ja nyt sitten Kale Puonnin Milo. Milo on toinen osa Puonnin Pasilan Myrkky -sarjaa. Ensimmäinen osa Manni (Bazar 2020) sai hyvää palautetta sekä kriitikoilta että bloggareilta minut mukaan lukien. Pidin kirjan temposta, ajankohtaisuudesta ja Puonnin napakasta kirjoitustyylistä (linkki).

Riihimäen vankila

Fatjon Milo on albaaninuorukainen, joka on lähetetty Suomeen hoitamaan huumekauppaa. Milolla ei ollut valinnanvaraa, asiasta päätti Milon setä Mujo Pollo, huumeimperiumin johtaja. Hollantilainen kukkarekka toi Suomeen huume-erät, jotka sisälsivät normihuumeita; kokaiinia, ekstaasia, amfetamiinia ja heroiinia. Milon tehtävänä oli löytää tukkumyyjät näille tuotteille. Apunaan hänellä oli maanmiehensä Rama ja Hasa. Ei Milo huumebisnestä kovin mielellään tehnyt. "Hänellä on selkeä tavoite pestä huumerahat puhtaaksi ja aloittaa jokin rehellinen liiketoiminta." (s. 63) Haaveet jäivät haaveiksi, kun Milo huono-onnisena jäi kiinni. Edessä oli pari vuotta vankilaa Riihimäellä ja sen jälkeen karkotus Suomesta. Lisäksi Milolle annettiin 15 vuoden maahantulokielto koko Schengen-alueelle. 

Mario Rossi

Kotona Albaniassa Milo ennättää jo kuvitella, että hän saisi jäädä kotimaahansa. Mutta setä määrää, mitä tehdään. Karkotuksista ei kannata välittää, siitä vaan uusi passi käteen ja paluu Suomeen  hoitamaan keskeneräisiä huumekauppoja - nyt italialaisena Mario Rossina. Helsingissä Milon, Raman ja Hasan kautta kulkee suuria määriä huumeita ja luonnollisesti myös paljon rahaa. Mutta aina löytyy niitä, jotka eivät maksa ajallaan. Seuraukset ovat ankarat, siitä myyjät pitävät huolen. 

Hotelli Glo

Eräänä perjantai-iltana Milo, Rama ja Hasa lähtevät viettämään ravintolailtaa. Tavoite on selvä, huumeiden myynti. Kaikki sujuu hyvin, kauppa käy, seuraa riittää. Mutta hotelli Glon sviitissä vietetty aamuyö saa traagisen lopun päättyen kahden nuoren heroiinikuolemaan.

Helsingin poliisin huumeyksikkö Pasilan Myrkky rikosylikonstaapeli Kosti Kaartamon johdolla tutkii huumekuolemia. Eräs Kaartamon alaisista on rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen, johon saimme tutustua jo sarjan ensimmäisessä osassa. Pesonen on hyvä poliisi, joka on saanut ratkaissuksi useita huumerikoksia, mutta Pesosen toimintatavat eivät ole poliisijohdolle mieleen. Pesonen joutuu kuulusteluihin, koska "KRP:n tarkkailuryhmä on todistetusti nähnyt Pesosen tapaavan lukuisia järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä henkilöitä sekä virka- että vapaa-ajallaan. Kyseisillä henkilöillä on merkittävä asema rikollisjärjestöissä. Pesonen ei ole saanut tapaamisten edellyttämää tiedottajatoimintakoulutusta, eikä hän ole raportoinut tapaamisista esimiehilleen. Pesosta on jo aiemmin huomautettu asiasta." (s. 39) Tämän vuoksi Kaartamo ei voi toistaiseksi antaa Pesosen osallistua poliisitoimintaan, ja siksipä Pesonen laitetaan vastaamaan kansalaisten kysymyksiin poliisin valtakunnallisessa neuvontapuhelinpalvelussa. Mielellään Pesonen ei neuvontaan mene. Toteaa vain, että "No mennään sit saatana." (s. 47) Mutta muutaman päivän päästä Pesonen huomaa tykkäävänsä tästä leppoisasta hommasta. Hän on hyvä  höpöttelemään vieraiden ihmisten kanssa.

Loppi ja Pasila

Heroiinikuolemia tutkitaan. Niistä avautuu vinkkejä huumekauppaan. Albanialaiset nuoret miehet toteavat, että nyt on tosi kyseessä ja nyt täytyy tehdä jotakin. Kutsutaan maanmiehiä apuun Ruotsista. Ja sitten alkaa tapahtua. Sitten mennään ja lujaa mennäänkin. Ensin tuntuu, että mennäänkö liiankin lujaa, meneekö peräti överiksi. Mutta ei mene överiksi, vaan rikollisten ja poliisien toimista kehittyy jännittävä ja niin koukuttava tapahtumasarja, jonka seuraamista ei mitenkään malta jättää kesken. Kekseliäiden ja ammattitaitoisten rikollisten kanssa poliisi ei pääse helpolla.

Pidin kirjasta. Kirjan koukuttava juoni vei minut täysin mukanaan. Kirjaa on helppo lukea, se etenee kronologisesti, luvut ovat lyhyitä, dialogi on luontevaa ja kieli napakkaa. Puonnilla on yli 30 vuoden poliisikokemus Helsingin poliisin huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnasta. Puonti siis tuntee huumemaailman toimintatavat, ja se tekee kirjasta realistisen ja vakuuttavan lukukokemuksen. Pidin myös siitä, että kirjassa kuvataan tasapuolisesti sekä rikollisten että poliisin toimintaa. Oli kiinnostavaa seurata alabaaninuorukaisten jättirikoksen suunnittelua ja toteutusta ja toisaalta myös sitä, miten poliisi valmistautuu ja toteuttaa todella ison, pari sataa poliisia vaativan, operaation.

Ensimmäisessä sarjan osassa lukijaa vaivasi kirjan suuri henkilömäärä. Nyt kirjan henkilömäärä tuntuu kohtuullisemmalta, vaikka poliisinimiä - Koski, Raiski, Haapala, Ollila, Tarkka, Kurki - vilahteleekin runsaasti. Pesonen on ainoa poliisi, jonka yksityiselämää lukija pääsee kurkistamaan. Parhainta mielestäni oli, että Pesoselle tuli uuden naisystävän myötä uusi harrastus: tanssi.  

Kirjan plussana on tapahtumien ajankohtaisuus. Puonti nostaa esille erityisesti kaksi haastetta huumeisiin liittyen.  Huumeita käytetään yhä enemmän ja erityisesti nuorten suhtautuminen huumeisiin on yhä myönteisempää. Toisena haasteena on huumekaupan kansainvälistyminen. Totuus on, että monikansallinen huumekauppa jatkaa kulkuaan myös Suomessa. Siihen päätelmään johdattaa jo tämän kirjan loppuratkaisukin. Mielenkiinnolla odotan sarjan seuraavaa osaa, joka ilmestyy ensi syksynä. 

Milon ilmestymisajankohta on 7.1.2021. Kirja on luettu myös Kirsin kirjanurkka -blogissa.