Maria Asunta & Erkki Seppänen: Turvapaikka uutisissa. Mediakatsaus 2015-2020.

Maria Asunta & Erkki Seppänen: Turvapaikka uutisissa. Mediakatsaus 2015-2020. Kovasana Kustannus. 2020. 438 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Toimittaja-kirjailija Maria Asunnan ja kielitieteilijä-muusikko Erkki Seppäsen teoksessa Turvapaikka uutisissa tarkastellaan turvapaikkapolitiikkaa, sitä, miten teemaa on käsitelty lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa alkaen vuodesta 2015 aina tähän päivään saakka. Kiinnostuin kirjasta ihan jo siksi, että olen kokenut varmasti monen muun lailla, että turvapaikkapolitiikasta ja siihen liittyvistä oheisilmiöistä on saatu ja saadaan mediassa melko ristiriitaista informaatiota. Asunnan ja Seppäsen mukaan tämä teos on ensimmäinen laaja journalistinen turvapaikka-asiaa käsittelevä julkaisu. Tarkastelukohteena on suomalainen media, joten kirja on suunnattu suomalaisille lukijoille. Kirjan takakannessa todetaan, että "jokaisen suomalaisen pitäisi lukea tämä kirja". Siispä mielenkiinnolla aloitin kirjan lukemisen.

Mielikuvia evakoista, sotalapsista, villasukista ja pääministerin talosta

On luontevaa, että uutisoinnin tarkastelun alkamiskohdaksi on valittu vuosi 2015. Silloin syntyneen siirtolaiskriisin myötä keskustelun keskiöön nousivat maahanmuutto ja siihen liittyen monikultturismi.  Kansallis- ja kansanmielisenä itsensä esitellyt "Rajat kiinni" ja monikulttuurisuutta ja rasisminvastaisuutta kannattava "Meillä on unelma" -ryhmittymät taistelivat näkyvyydestä ja kannatuksesta. Vähälle huomiolle lehdistössä jäi sisäministeriön keväällä 2015 kunnille antama ennuste, jonka mukaan kuntien tuli varautua pakolaisten laajamittaiseen maahantuloon. Sen sijaan lehdistön huomio kiinnittyi Välimerellä seilaaviin kumiveneisiin ja hukkumiskuolemiin. Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyi kuukausi kuukaudelta. Syyskuussa määrä oli jo yli 10 000. "Osan mielestä se oli paljon, toisten mielestä vähän, koska Ruotsiin tuli vielä enemmän." Kun monet Euroopan maista ottivat käyttöön rajatarkastukset syksyllä 2015, Helsingin Sanomat jatkoi rajojen sulkemisen kritiikkiä toteamalla "sulkemalla rajojaan Eurooppa vahingoittaisi itseään." 

Pakolaiset on uusi Nokia.

Luonnollisesti maahanmuutto- ja turvapaikkateemaa käsiteltiin uutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa eri tavoin. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että valtamedia käsitteli turvapaikkakriisiä varsin tunnepitoisesti. Lehdissä kuvattiin pakenevia syyrialaisperheitä ja pakolaisia, jolloin lukijoille tuli tunne, että ihmisyyden nimissä tällaisia pakolaisia oli autettava. Tarkoituksellisesti luotiin unelmakuvaa koulutetuista ja lahjakkaista pakolaisista, jotka toisivat ratkaisun Suomen työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Kriittistä analyysiä ei juurikaan tehty valtamediassa, mutta ei sitä harrastettu myöskään vaihtoehtoisen median puolella. Vaihtoehtoinen media puhui pahoista pakolaisista ja pahoista suvakeista. Turvapaikanhakija-termin sijaan puhuttiin mielummin maahantunkeutujista eli matuista. Luotiin mielikuvaa, että lähes kaikki turvapaikanhakijat olivat rikollisia. 

Turvapaikkakriisin myötä suomalainen yhteiskunta polarisoitui. Suomalaiset jakautuivat kahteen leiriin ja ryhmien välinen kommunikointi vaikeutui. Kommunikointia vaikeutti mm. se, että maahanmuuttoon liittyvät käsitteet - siirtolainen, turvapaikanhakija ja pakolainen - eivät olleet selviä. Samojen epämääräisten termien joukkoon kuului myös rasismin termi. Termien sekavuus aiheutti väärinymmärryksiä ja vaikeutti keskustelua. Kirjailijat kysyvätkin, mitä opimme rasismista vuosina 2015-2020. Ainakin sen, että "oli vaikea puhua virvelistä, jos ei oltu päästy yksimielisyyteen siitä, mitä virveliä tarkoitettiin".

Paljon on tehty työtä kirjaa varten. On ollut aikamoinen työ käydä läpi ja analysoida viiden vuoden turvapaikkauutisointia. Aihe on tärkeä, se oli tärkeä vuonna 2015, se on tärkeä tänään ja myös tulevina vuosina. Kirja koostuu kolmesta jaksosta: Haavekuvia 2015, Uhkakuvia 2016-2019 ja Ajankuvia 2020. Jaksot koostuvat lyhyistä luvuista, joissa kirjailijat lainaavat ja analysoivat uutisia, joiden internet-linkit ovat nähtävissä lukujen lopussa. Kirja on selkeä tietokirja, mutta siihen on lisätty kuvitteellinen Alex-hahmo kommentoimaan ja keventämään käsiteltäviä teemoja. Mielestäni Alex ei kuitenkaan antanut lisäarvoa käsitellyille asioille. Vaikka turvapaikkateema on tärkeä ja ajankohtainen, julkaisun laatu jää epätasaiseksi. Kirjan löysä rakenne sekä kirjoittajien monisanainen kirjoitustyyli eivät oikein jaksaneet pitää mielenkiintoani yllä liki 500 sivun verran.