Essi Ihosen esikoisteos Ainoa taivas äänikirjana

Essi Ihonen: Ainoa taivas. WSOY. 2018. Nuorten romaani. Lukija Anni Kajos. Kesto 4 tuntia 27 min. 

Vaara-kirjastot

Aino on päähenkilö Essi Ihosen kirjassa Ainoa taivas. Aino on 17-vuotias ja on aloittamassa syksyllä abivuottaan. Ainon perhe on lestadiolainen. Isä on tiukan uskonnollinen ja rajaa perheen toimintaa niin, että kaikki mikä ei ole R:n mukaista, on kiellettyä. Näin on ollut lapsuudesta lähtien, leikit ja normaalit lasten ja nuorten toimet ovat aina olleet kiellettyjä. Äidin asema on alistettu. Isä määrää, mitä tehdään.

Kotona saa lukea R:n tekstejä, opetella leipomaan ja tekemään ruokaa tulevaa avioliittoa varten. Isä opettaa Ainolle, että tytöissä asuu synti ja pojat ovat syyttömiä. Aino yrittää ymmärtää isää, isä on pettynyt elämässään, koska hän ei päässyt unelma-ammattiinsa eli saarnaajaksi, kuten hänen isänsä oli ollut. Toinen pettymys isän elämässä on ollut lapset, tarkemmin sanottuna lapsiluku: heillä on vain kolme lasta. 

Ainolla on vanhempi sisko, Suvi joka on Ainolle hyvin rakas. Suvin on aika astua avioon. Suvi täyttää kapiokirstuaan, jännittää hääyötä ja avioliittoa. Häissä hän on niin kaunis kuin morsiamen kuuluukin olla. Ainon vanhempi veli Valo on sanoutunut irti uskonyhteisöstä ja on mennyt naimisiin epäuskoisen Leenin kanssa. On luonnollista, että isä ei halua olla tekemisissä veljen perheen kanssa.


Aino käy muiden seurakuntalaisten kanssa seuroissa. Näistä ihmisistä muodostuu tiivis ryhmä, joka tarjoaa jäsenilleen turvaa ja yhteisöllisyyttä. Liikkeessä ollaan mukana totaalisesti. Toimintatavat ovat samat joka perheessä. Lapset toimivat vanhempiensa mallin mukaisesti ja puoliso löytyy omasta yhteisöstä. Naimisiin mennään nuorena. Turha tyttöjen on käydä lukiota, koska lastenteko alkaa heti häiden jälkeen.

Nyt on kevät ja syksyllä Aino on aloittamassa abivuottaan. Suunnitelmat saavat uuden suunnan, kun Ainolle ilmoitetaan, että vanhemmilla on hänelle sulhasehdokas. Hän on Armas samasta seurakunnasta, samanikäinen kuin Aino. Aino ei juuri häntä tunne ja vähäiset ovat nuorten mahdollisuudet tutustua toisiinsa. Pienelle kahdenkeskiselle kävelylle he pääsevät, jolloin solmitaan kihlaus. Isällä on syynsä saada Aino avioliittoon mahdollisimman pian. Aino lähtee lestadiolaisnuorten kesäleirille. Hän viihtyy siellä, tapaa ystävän ja kokee, että muutakin elämää on olemassa.

Leirin jälkeen Aino pohtii elämäänsä. Tämäkö on hänen elämänsä, avioitua Armon kanssa, jättää lukio kesken, heittää pois unelmat opettajaopinnoista, aloittaa lasten teko 18-vuotiaana. Näinkö joku muu määrittää hänen elämänsä. Ajateltavaa on paljon. Armoa hän miettii paljon, millainen Armo on ja millaista olisi elää hänen kanssaan. Iso kysymysmerkki on seksuaalisuus. Äiti ei ole siitä mitään puhunut. Onneksi on Valon vaimo Leeni, joka on halukas toimimaan Ainon tukena. 

Rehellistä kuvausta

Pidin tästä Essi Ihosen esikoisteoksesta. Ihonen on kertonut, että hän itse tulee esikoislestadiolaisesta yhteisöstä, mutta on sitten tehnyt oman ratkaisunsa ja irtautunut liikkeestä. Ihonen peilannee omia kokemuksiaan kirjan tapahtumiin, niin autenttisia ja uskottavia kirjan tapahtumat ovat. Kirja on rohkea ja kaunistelematon kuvaus lapsen ja nuoren elämää määrittävästä uskonyhteisöstä. Ihonen korostaa, että hän haluaa kirjansa kertovan, että nuorilla tulee olla vapaus tehdä omat ratkaisunsa. Toiset haluavat jäädä seurakuntaan, toiset taas haluavat maallistua. Kumpaakaan ratkaisua ei saa tuomita.

Ainoa taivas on Ainon kehityskertomus. Ihosen melko kevyt, konstailematon kieli sopii hyvin raskaaseen aiheeseen. Kyseessä on lupaava esikoiskirja ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. Huomasin vasta kirjan luettuani, että kyseessä on nuorten kirja. Voin taata, että ihan yhtä hyvin kirja käy aikuisillekin. Lestadiolaisuudesta on kirjoitettu useitakin kirjoja, joista tunnetuin lienee Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Myös Suvi Ratisen Matkaystävä sekä Tarja Leinosen Koti koivun alla kuvaavat lestadiolaisuutta. Kaikilla näillä on oma tarinansa kerrottavana.

Minulle termi esikoislestadiolaisuus oli tuntematon termi. Kun selvitin tätä suuntausta Wikipediasta, kävi ilmi, että esikoislestadiolaisuus on toiseksi suurin lestadiolaisuuden suunta. Selvisi myös, miksi kirjan naiset käyttivät aina huivia jumalanpalveluksissa. "Esikoislestadiolaiset naiset eivät käytä koruja eivätkä meikkiä. Miehet taas eivät käytä solmiota. Naiset peittävät seuroissa päänsä huivilla." (Wikipedia)

Essi Ihosen Ainoa taivas on luettu mm. seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjapöllön huhuiluja, Todella vaiheessa, Luettua ja maistettua.