Veera Jahn: Paljon kaikesta. Läsnäolon voima.

Veera Jahn: Paljon kaikesta. Läsnäolon voima. 2019. Books on Demand. 76 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

”Olet uniikki, rakastettava, fiksu, tärkeä ja sinusta iloitaan.

Ethän anna omien ajatustesi muuttaa sitä?” (s. 67)

Veera Jahn on kirjoittanut Paljon kaikesta -vertaistukioppaan ihmisille, jotka haluavat tutkiskella omia kipukohtiaan ja tehdä tutkiskelun ja pohdinnan kaikessa rauhassa omin ehdoin ja omien aikataulujensa mukaisesti. Kirjassa on viisitoista lukua, jotka käsittelevät jokaiselle tärkeitä hyvän tai huonon olon teemoja: Häpeän painava voima, häpeän ja pelon liitto, anteeksianto ja kontrolloinnista irtipääseminen, meditaatiosta, sisäinen harmonia ja sielu, kiitollisuudesta, ahdistuksesta, kivun kautta ehjäksi, ujoudesta, introversiosta ja erityisherkkyydestä, ayurvedasta, sisäinen tarve luoda, rakkaudesta kirjallisuuteen, itsetuntemuksesta, olettamusten sokaisemasta tiestä ja traumoista ja lapsuudesta. Lukujen lopussa on konkreettisia pohdintatehtäviä luvun aiheeseen liittyen. Kirja on kirjoitettu elämän kriiseissä eläville, mutta kirja soveltuu kaikkien itsepohdintakirjaksi, koska jokaisen alitajunnassa piilee sellaisia kipupisteitä, mm. pelkoja, haasteita, häpeää, joita olisi hyvä pohtia ja työstää.

Veera Jahn on itsetuntemusohjaaja ja valmentaja. Hän itse on jäänyt kiinni suorittamisen pakkoon jo nuoruusiässä. Hänen piti käydä läpi monet kriisit, jotta hän pystyi löytämään elämälleen levollisuuden ja onnellisuuden. Kirjan tärkeä viesti onkin, että kriiseihin ei saa jäädä kiinni, vaan niistä voi oppia paljon. Kriisin jälkeen voi olla onnellisempi kuin ennen. Jahn kertoo avoimesti omista kriiseistään. Hän on kohdannut elämässään seitsemän suurempaa kriisiä, alkaen nuoruusajan raiskauksesta päätyen työperäiseen uupumukseen. Kriisejä ovat olleet myös rakkaiden ihmisten menetykset. Jahn on löytänyt voimaa mm. meditaatiosta. Hänen mukaansa meditaatio ”vähentää stressiä ja parantaa läsnäolon voimaa, se vaikuttaa kaikkeen.” (s. 27)

Kirjan kaikki teemat ovat tärkeitä, tärkeitä kenelle tahansa, ei vain kriisistä kärsiville. Kirjan luvuista kaksi käsittelee häpeää. Luin nämä luvut kaksi kertaa. Miellän, että häpeä on erittäin yleinen tunne, meille kaikille osa arkipäivää. Häpeä aiheuttaa paljon surua ja tuskaa sekä sukupolvelta sukupolvelle siirtyviä tunnelukkoja. Kulttuurillemme on ominaista häpeän tunteen peittely. Häpeän salailu lisää häpeän tunnetta entisestään. Juuri äskettäin luin Raakel Lignellin kirjan Älä sano että rakastat (linkki). Raakel Lignell on todennut, että kirjoittamalla kirjan hän halusi vapautua siitä häpeän painavasta voimasta, jota väkivaltainen suhde afrikkalaismiehen kanssa tuotti.

Pidin kirjan ideasta. Se on omistettu tämän päivän arjessa kulkijoilla, jotka kaiken kiireen keskellä haluavat vahvistaa omaa minuuttaan ja sisäistä vahvuuttaan. Joskus on hyvä pysähtyä oman itsensä äärelle. Kirjan lyhyet luvut edesauttavat teemojen pohdintaa omassa rauhassa. Itse luin tätä pientä kirjaa viikon verran, luin luvun kerrallaan, mietin sisältöä ja omaa suhdettani kyseiseen teemaan. Mietin jopa pohdintakysymyksiäkin. Veera Jahnille luonto merkitsee suurta voimanlähdettä, luonnon keskellä ihminen tuntee suurta nöyryyttä. Itsekin useita kriisejä läpikäyneenä voin sanoa, että luonto on ollut minulle hyvin merkittävä tekijä kriisistä selviytymisessä. Olen niin samaa mieltä Jahnin kanssa: ”Mikä voi olla ihanampi tapa viettää vapaapäivää kuin hiljentyä luonnon äärellä ja sen kanssa? Tästä syystä oma piha on itselle myös pyhä paikka arkena. Nautin usein vain olemisesta ja lintujen laulun kuuntelemisesta. Kesällä nautin puutarhan hoitamisesta ja väreistä, syksyllä väriloistosta ja luonnon vetäytymisestä, talvella lyhtyjen tuomasta valon voimasta ja lumen kauneudesta, keväällä luonnon heräämisestä.” (s. 20)

Kirjan plussana kaunis kansi ja miinuksena tekstin pieni fontti.

”Me kaadumme. Me rikkoudumme. Meihin sattuu ja me epäonnistumme. Mutta niin myös me nousemme, opimme ja kasvamme.” (s. 69)