Lukupiirissä Pirkko Soinisen Ellen

Pirkko Soininen: Ellen, Ellen Thesleffin fiktiivinen Firenzen-päiväkirja. WSOY. 2018. Päällys: Martti Ruokonen. 189 sivua.

"Sivellin ilman todellisuutta on vain helisevä tiuku." (s. 59)

Ellen Thesleff (1869-1954) oli yksi merkittävistä suomalaisen taiteen kultakauden taidemaalareista. Hän kuului johtaviin modernisteihin Helene Schjerfbeckin rinnalla 1900-luvun alusta alkaen. Hän oli myös taidegraafikko. Ellen vietti useita talvia Firenzessä 45 vuoden ajan. Ensimmäisenä Firenzen talvenaan vuonna 1894 hän oli 25-vuotias. Ellen rakastui Firenzeen, hän lumoutui monien muiden suomalaisten taiteilijoiden tavoin Firenzen kauneudesta, erilaisesta valosta, vapaammasta ilmapiiristä, etelän ilmastosta sekä luonnollisesti kirkkojen ja luostareiden varhaisrenesanssiajan taiteesta.

Käsittelimme Pirkko Soinisen Ellen-kirjaa Luustoyhdistyksen lukupiirissä. Lukupiiri on aloittanut toimintansa vasta tänä syksynä ja tämä olikin lukupiirin toinen tapaaminen. Lukupiiriläiset totesivat, että kirja oli hyvä valinta lukupiirikirjaksi monessakin mielessä. Jotkut lukijoistamme totesivat, että heille Ellen Thesleff oli ihan uusi tuttavuus ja nekin, joille Ellen Thesleffin taide oli jo tuttua, lukivat mielellään tämän suuren taidemaalarin taustoista. Ja kyllähän siinä yleissivistyskin kasvoi, kun itse kukin oli googlen avulla selvittänyt, keitä olivat mm. Beda ja Magnus. Olisimmekin kaivanneet kirjaan selitysosiota näille ainakin meille tuntemattomille nimille.

Keskustelimme kirjan fiktiivisyydestä. Soininen on kirjoittanut Ellen Thesleffin fiktiivisen päiväkirjan kirjeisiin, valokuviin ja  päiväkirjoihin pohjautuen. Soininen toteaa: ”Kirjan makrotason tapahtumat ovat oikeita, mutta mikrotasolla olen luonut oman todellisuuteni”. Joitakin lukijoitamme kirjan fiktiivisyys häiritsi, kun taas osa meistä ei pohtinut fiktiivisyyttä lukiessaan, koska kirjan henkilöt ja tapahtumat tulivat esille niin todentuntuisesti ja niin aidosti Ellenin elämään kuuluvina. 

Pohdimme Ellenin tunteita. Tunsiko hän itsensä onnelliseksi? Varmasti joskus. Silloin, kun hän pääsi Firenzeen maalaamaan, silloin kun sai maalata vapaasti, silloin kun hän oli maalauksiinsa tyytyväinen, silloin kun hän oli Gordonin - rakastajansa, voittajansa ja auttajansa - kanssa. Ehkä Ellen olisi halunnut perustaa perheen Gordonin kanssa, mutta mies ei ollut helpoimmasta päästä eikä Ellen suinkaan ollut ainoa nainen hänelle. Ellen omistautui täysin taiteelle, taide oli hänen maailmansa, ilman sitä ei ollut mitään. Epätoivoa Ellen tunsi, jos taulut eivät myyneet tai jos hän ei saanut tunnustusta kriitikoilta. 

Perhe oli Ellenille tärkeä, hän arvosti vanhempiaan jo senkin vuoksi, että he antoivat lapsilleen mahdollisuuden opiskella. 1800-luvun alkupuolella Suomessa ei juuri ollut taideopetusta. Kun haluttiin lisäopintoja, oli lähdettävä ulkomaille. Niinpä monet suomalaiset taiteilijat päätyivät opiskelemaan ja maalaamaan kuka Pariisiin, kuka Italiaan. Taiteilijoilla oli mahdollisuus anoa apurahoja, ja niitä haettiinkin Ellenin tavoin runsaasti. Joskus onnisti, joskus ei. Ellenillä oli onneksi varakkaat vanhemmat.


Mietimme, että ehkä Ellenin elämästä olisi saanut kokonaisvaltaisemman kuvan, jos Italian talvet olisi yhdistetty Muroleen kesiin. Eräs lukijoistamme oli lainannut Hanna-Reetta Schreckin kirjan Minä maalaan kuin jumala (Teos, 2017) saadakseen lisätietoa Ellenin elämästä ja tutustuakseen Ellenin maalauksiin. Ellen Thesleff lienee jäänyt monessa suhteessa Helen Schjerfbeckin varjoon. Vasta viime vuosina kiinnostus Thesleffia kohtaan on herännyt. Hänestä on kirjoitettu useitakin kirjoja. Tänä syksynä on ilmestynyt Hanna-Reetta Schreckin, Iida Turpeisen ja Annukka Mäkijärven sarjakuvaromaani Ellen T (Teos). 

Ellen Thesleff: Keväinen puisto. 9012. Serlachius museot.

Soinisen herkkä, kaunis ja koskettava kieli tekee oikeutta Ellenin intohimoiselle rakkaudelle maalaamiseen sekä myös Firenzen kauneudelle. Kirja olikin erityisen mieluista luettavaa niille lukijoillemme, joilla Italia oli tullut vuosien mittaan tutuksi. Liikkuminen kauniissa Firenzen ympäristössä sekä lämmön ja valon aistiminen herätti monen lukijamme kaipuun Italian kauniisiin maisemiin.