Eeva Kilpi: Sininen muistokirja

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. WSOY. 2019. Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen. 103 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Minä yritän opetella tätä vanhuutta. Minun pitäisi olla vanha, kaikki odottavat minulta sitä, mutta silti minun on tehtävä kaikki itse, hoidettava asiat, tehtävä päätöksiä, jaksettava toteuttaa ne, oltava oma palveluskuntani, emännöitävä, jos haluan tavata jälkeläisiäni, läheisiäni. Muutenhan minä en siedä ihmisiä ympärilläni. Pitäisi osata olla vanha ja silti jaksaa kuin nuori." 

Seniorilukupiirissämme aloitimme syyskauden Eeva Kilven Sinisellä muistikirjalla. Meitä oli 11 innokasta lukijaa jakamassa lukukokemuksia tästä koskettavasta runokirjasta.

Nyt 91-vuotias Eeva Kilpi on tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut proosaa, runoja ja novelleja, yhteensä 32 teosta. Runokokoelmista uusimpia ovat Sininen muistikirja ja Punainen muistikirja. Elämän eri havainnoista kirjoittava Kilpi on yksi suomalaisten rakastetuimmista runoilijoista. Hän onkin saanut runsaasti palkintoja, mm. Pro Finlandia -mitalin jo vuonna 1974 ja Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa (1968, -74 ja -84).

Sininen muistikirja koostuu Kilven päiväkirjamerkinnöistä. Päiväkirjan Kilpi oli saanut joululahjaksi lapsenlapseltaan Sohvilta, joka oli itse sitonut kirjan. Tällainen oli kirjan omistuskirjoitus.

Eeva Kilpi lunasti Sohvin toiveen ja valitsi kirjaan muistojaan - runoja ja aforismeja - enimmäkseen vuosilta 2002 ja 2003, jolloin Kilpi oli 75-vuotias.  Runoissa ja aforismeissa käsitellään monia Eeva Kilven aiemmista kirjoista tuttuja teemoja mm luontoa, eläimiä, vanhemmuutta ja evakkotaivalta, mutta suurin osa runoista käsittelee ajan kulua, vanhenemista, yksinäisyyttä, kaipausta ja kuolemaa, siis teemoja, joita jokainen seniori-ikäinen jossakin vaiheessa pohtii. Pohtiiko niitä jo 75-vuotiaana vai aiemmin tai myöhemmin, riippunee ikääntyvän elämänvaiheesta. Eräs kaikki läheisensä menettänyt lukupiiriläisemme totesi, että kirjan yksinäisyyttä ja kaipuuta käsittelevät runot todella puhuttelivat häntä ja antoivat hänelle lohtua. Keskustelumme siirtyikin luontevasti ikään ja siihen, minkä ikäiseksi itsemme tunnemme. Ajattelutapa on muuttunut niiltä ajoilta, jolloin jo 50-vuotias piti itseänsä iäkkäänä. Totesimme, että tulla luokitelluksi vanhaksi ja tuntea itsensä vanhaksi ovat kaksi eri asiaa. Eräs  lukijoistamme kertoi lastenlapsensa sanoneen mummilleen: "Et ole vanha, olet vain vanhan näköinen." 

"Kunpa voisi kuollessaan ajatella: minä näin maapallon ja se oli ihmeellinen."

Monet runoista käsittelevät yksinäisyyttä. "Ei sitä olisi arvannut, että kaiken jo kestetyn jälkeen tulee kestettäväksi vielä yksinäinen vanhuus!" Vaikka Kilvellä on läheisensä, hän ei halua olla liian tunkeileva. Kun yksinäisyyttä tarkastelee laajemmalla skaalalla, huomaa yksinäisyyden hyvätkin puolet. "Yksinäisyys se on synnyttänyt taiteet ja uskonnot." Kilvellä on mielenkiintoinen pohdinta ikävöidä-sanasta. Suomen kielessä "se on mielentila, ikävöinti, joten on eri asia kuin kaipaus, kaipuu." Päinvastoin kuin esimerkiksi ruotsin längta efter tai englannin to miss somebody, suomen kielen ikävöinti-sana ei edellytä objektiivia.

Kilven kuolema-aforismista olimme kaikki samaa mieltä. "Mitä toivoisin? Että säilyttäisin pääni ja liikuntakykyni niin kauan kuin elän ja kuolisin nukkuessani."

Moni lukupiiriläinen oli valinnut kirjasta runon tai aforismin, joka puhutteli häntä eniten. Eräs lukijoistamme piti Kilven runojen huumorin pilkahduksista, kuten esimerkiksi tässä aforismissa. "Vanhuus on ensimmäinen hengähdysaika mitä ihmisellä on! Elinvoimasta ja itsetunnosta käydään jatkuvaa kamppailua päivittäin. Se hiljenee öisin. Siksi vanhat virkistyvät iltaisin. Hekin saavat osansa kun muut nukkuvat. " Eli aivan kuten sananlaskukin sanoo: "Aamulla nuoruuden innolla, illalla vanhuuden vimmalla." 

Oma valintani oli tämä elämänkokemusta arvostava aforismi. "Ihminen säilyttää sisimmässään nuoruutensa. Ydin ei vanhene. Kerroksia sen ympärille kertyy vain lisää. Niin ovat lopulta kaikki iät  ympärilläni ja muodostavat hyödyllisen, värikkään, monivivahteisen kokonaisuuden. Näinkin voisi vanhuuteen suhtautua." 

Kilpi on aina korostanut itsensä hyvänä pitämisen tärkeyttä. Tässä kirjassa huolenpidon kohteena on vanhentunut minä.

"Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole helppoa."

Muutamat lukijoistamme olivat tutustuneet Kilven aiempaan tuotantoon, sekä runoihin että romaaneihin, ennen Sinisen muistikirjan lukemista. Heidän mielestään se kannatti, ne antoivat taustaa runojen ja aforismien ymmärtämiselle. Pienien arkipäivän asioiden kuvausta voidaan tarkastella yksilöiden näkökulmasta, mutta niillä on usein laajempikin skaala. Kaiken kaikkiaan, Sinisen muistikirjan runot ja aforismit ovat valoisaa tekstiä, ne ovat elämänmakuisia ja sisältävät kauniita ajatuksia. 

Moni meistä totesi, että tämän kirjan haluaa omaan hyllyynsä, jotta voi palata näihin lohduttaviin ja puhutteleviin ajatuksiin. Suuri kiitos Mika Tuomiselle upeasta kannesta.