sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Yrsa Sigurðardóttirin dekkari Pyörre äänikirjana




Yrsa Sigurðardóttir: Pyörre. 2018. Otava. Islanninkielinen alkuteos: Sogið. Suomentanut Tuula Tuuva. Äänikirjan lukija Jussi Puhakka. Äänikirjan kesto 13:38:17.

Vaara-kirjastot

Kuunneltuani kirjan selvitin, että Pyörre on Sigurðardóttirin toinen kirja Freyja & Huldar -sarjassa. Ensimmäistä osaa Perimä (Otava, 2017) en ole lukenut, mutta se ei mielestäni haitannut lainkaan, Pyörre toimi ihan itsenäisenäkin teoksena. Pyörre alkaa mielenkiintoisesti. Prologissa, jossa eletään vuotta 2004, 8-vuotias Vaka on aloittanut uuden koulun. Kaikki tuntuu vieraalta, hän ei tunne ketään, kukaan ei halua tutustua häneen, hän on varma, että hän ei tule viihtymään koulussa. Koulun jälkeen hän odottaa isäänsä hakemaan, mutta isä ei tule. Vaka on koulun pihalla ilman puhelinta, ilman rahaa. Sitten hänen luokseen tulee tyttö hänen luokaltaan, tyttö jonka kaksi sormea on vahingoittunut. Tyttö lupaa odottaa Vakan isää Vakan kanssa. Vaka ehdottaa, että he menisivät tytön kotiin soittamaan.

Kirjassa siirrytään tähän päivään. Reykjavikiläisen koulun pihalta löytyy aikakapseli, joka on ollut maahan kaivettuna kymmenen vuotta. Lapset ovat saaneet kuvata, millainen heidän mielestään on tulevaisuus kymmenen vuoden kuluttua. Suurin osa tulevaisuuden kuvitelmista on ihan tavallisia lasten kuvitelmia, mutta yksi erottuu muista. Se on uhkauskirje, jonka mukaan juuri kyseisenä vuonna useampi henkilö murhataan. Kirjeessä on mainittu murhattavien henkilöiden alkukirjaimet. 

Uhkauskirje ei tunnu poliisin mielestä kovin vakavalta, mutta se päätetään kuitenkin ottaa tutkittavaksi. Juttu menee Huldarille. Hän ottaa jutun mielellään vastaan, jotta hänellä olisi edes jotakin tutkittavaa. Hänet on nimittäin alennettu esimiesasemasta, eikä hän tunnu olevan nykyisen esimiehensä suosiossa. Tämä uhkauskirje tuntuu melko viattomalta tapaukselta, mutta onko se sitä kuitenkaan, pohtii poliisi. Nimittäin hurjia tapahtumia alkaa tapahtua Reykjavikissa. Omakotitalon kylpytynnyristä löytyvät irtileikatut miehen kädet ja parkkihallissa tapahtuu mystinen kuolemantapaus. Johtolankoja ei juuri ole. Vaikka tapaukset eivät lähde purkautumaan, Huldar pitää onnekkaana sitä, että pääsee tekemään yhteistyötä Lastentalon psykologi Freyjan kanssa. Harmi vain, että Freyja ei tunnu oikein olevan kiinnostunut Huldarista.  

Loppuosa kirjasta onkin sitten hurjaa menoa. Väkivalta lisääntyy, on murhia, hautausmaaväkivaltaa, pedofiliaa. Siitä huolimatta väkivalta ei vaikuta mässäilyltä eikä edes liialliselta johtuen todennäköisesti siitä, että kirjailija ei kuvaa väkivaltakohtauksia, vaan kiinnittää huomionsa väkivaltakohtauksien seurauksiin. Poliisi ei onnistu saamaan kiinni mistään. Pohditaan, voiko aikakapselin uhkauskirjeellä olla yhtymäkohtia näihin raakuuksiin. Kirjaa piti kuunnella kolmentoista ja puoli tuntia ennen kuin tilanne selvisi, eli Sigurðardóttir kuljettaa tarinaa ihan viimeisille sivuille, kunnes rikokset ratkeavat. Ja kun ne ratkeavat, ne ratkeavat varsin yllätyksellisellä tavalla.

Näin jälkikäteen on hyvä olla viisas ja todeta, että tämä kirja olisi pitänyt lukea kirjakirjana, ei kuuntelukirjana. Islantilaiset nimet ovat niin äärettömän haastavia, että moni tapahtuma meni ohitse kun piti kiinnittää huomiota nimiin. Aluksi en edes tiennyt, kuka on mies ja kuka nainen. Kuuntelin tämän kirjan puutarhatöitä tehdessäni ja täytyy sanoa, että välillä piti jopa kitkeminen keskeyttää, jotta olisi pysynyt loppuosan vauhdissa. Mutta valitettavasti välillä kyllä putosin kyydistä. Voi olla, että ehkä tartun tämän kirjasarjan jatko-osaan jo siksikin, että haluan nähdä, millaiselta Sigurðardóttirin kirjoitustyyli vaikuttaa luettuna. 

Tervetuloa meille! Moni paikka tuli siistiksi tämän kirjan kuuntelun myötä.





10 kommenttia:

  1. Mukavaa, että islantilaisia kirjoja käännetään yhä enemmän. Olen lukenut muutamia Arnaldur Inridasonin kirjoja, joissa ei väkivaltaa ole, vaan enemmänkin ihmismielen kuvausta ja pohdintaa rikosten tutkinnan ohessa. Uudet aluevaltaukset ovat aina tervetulleita, joten kiitos mielenkiintoisesti esittelystä.
    Tänään onkin niin lämmin, että kirja taitaa olla parasta seuraa varjoisassa paikassa. Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes muista, milloin olisin lukenut islantilaisia kirjoja, eli hienoa kun sieltä tulevaa kirjallisuutta käännetään. Ulkona on todellakin lämmin sää tänään, otan tästä kuulokkeet mukaan ja lähden metsälenkille. Mukavaa sunnuntain jatkoa myös sinulle!

      Poista
  2. Onpa kiva, että sait samalla kertaa tehdä puutarhatöitä ja kuunnella dekkaria! Ymmärrän kyllä islantilaisten nimien vaikeuden... Hyvä, jos Sigurdardottir ei mässäile väkivaltakuvauksilla. Yllätyksellinen loppu on myös iso plussa. Minulla on vieläkin kaikki islantilaiset dekkarit lukematta, vaikka suunnitelmissa se on kauan ollut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhatyöt sujuvat paljon mukavammin kun on myös jotakin muuta tekemistä. Se rikkaruohojen kitkeminen ei aina ole niin mukavaa. Olen niin hyvilläni, kun olen löytänyt äänikirjat. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle.

      Poista
  3. Anneli, toivon, että näkö säilyy ja jaksaminen, sillä minua häiritsee kuulla kirjaa. Kuvittelen aina sellaisen kauhuskenaarion, että jotain upeaa kirjaa lukee vaikka Laura Malmivaara tai joku muu kaikkialla lehdissä riekkuva tähtönen. No, Hannu Mäkelä voisi kelvata minulle lukijaksi:)

    Katsomme nyt sitä islantilaista sarjaa Loukussa ja myönnän, että hiukka on rajoilla mun kestokyky, mutta emme ainakaan vielä lopeta. Hui miten vaikeita nimiä ja koko kieli!

    Minä en muista yhtäkään lukemaani islantilaista kirjaa, sen sijaan varsin paljon toki norjalaisia, mikä sekään ei aina ihan tavanomaista. Aila Meriluodolta sain vinkin Aksel Sandemosen tuotatoon ja omaksihan ne sitten olen antikvariaateista löytänyt ja moneen kertaan lukenut. Suositus etenkin Ihmissusi ja Kadonnut on vain unta.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena kommentista. Kyllä minäkin ehdottomasti mielummin luen kuin kuuntelen, mutta tänä kesänä olen löytänyt äänikirjat nimenomaan puutarhatöihin. Siihen ne sopivat hyvin, jos on sopiva kirja. Kiitos vinkistä, Aksel Sandemosen tuotantoa en ole lukenut lainkaan. Mukavaa kesän jatkoa sinulle!

      Poista
  4. Ajatuksena jonkin työn tekeminen ja kirjan kuuntelu vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä, mutta totuttelua se vaatii.
    Minulla on vielä niin vähän kokemusta äänikirjoista, että kallistun ainakin dekkareiden suhteen, parisen pokkarin puolelle.
    Täytyy kokeilla vaikkapa elämäkerrallista romaania seuraavaksi. Nyt on ollut niin kiirettä, etten ole ennättänyt äänikirjoja edes etsiä.
    Hienoa heinäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne äänikirjat ovat ihan oma juttunsa. Varmasti vaatii totuttelua. Mukavaa heinäkuun loppua sinulle.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä! Islantilaiset kirjailijat kiinnostavat, sillä kesäkuussa kävin Reykjavíkissa, hieman sen ympäristössäkin. Ainutlaatuinen maisemaltaan, täytyy todeta. Arlandur Indrađson on minun islantilaissuosikkini dekkarigenressä, mutta pitää kokeilla tätä. Ja telkkarin Loukussa-jännärisarjaasa on kiehtovaa verkkaisuutta.

    VastaaPoista
  6. Islanti on varmasti mielenkiintoinen maa. Kiitos vinkistä, taidanpa kokeilla tuota Indradsonia. Loukussa-sarjaakaan en ole nähnyt.

    VastaaPoista