tiistai 11. kesäkuuta 2019

Tutustumiskohteena Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä



Thierry Lentz: Hitlerin Kotkanpesä ja Berghof 1922-1944. Minerva. 2018. Ranskankielinen alkuperäisteos: Le diable sur la montagne. Hitler au Berghof 1922-1944. Käännös: Pertti Jokinen. 295 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Teimme matkan Itävaltaan kesäkuun alussa tänä vuonna. Majapaikkamme oli Zell am Seen lähistöllä, josta käsin teimme päivän matkoja eri puolille Itävaltaa ja kävimme myös Saksan puolella. Eräs odotetuimmista vierailukohteistamme oli Hitlerin Kotkanpesä Berchtesgadenissa Baijerissa. Ennen matkaamme Thierry Lentzin kirja Hitlerin Kotkanpesä ja Berghof 1922-1944 tutustutti minut Kotkanpesän ja Berghofin historiaan.

Baijeri ja erityisesti Obersalzberg olivat Hitlerille tuttua aluetta jo 1920-luvun alkuvuosilta. Vuosina 1925-26 Hitler kirjoitti Mein Kampfin toisen osan Obersalzbergin maisemissa perhehotelli Pension Morzissa. Hitler asui tällä seudulla useissa eri paikoissa, kunnes löysi mieleisensä huvilan, joka sitten useiden remonttien ja laajennusten jälkeen sai nimen Berghof. Berghof sisustettiin "vain paras on kyllin hyvää" -periaatteella. Tunnetuin osa Berghofin sisustusta, useissakin elokuvissa nähty, oli 8x4 metrinen ikkuna, jossa oli 90 ruutua. Ikkunasta oli huikeat näkymät Untersbergin vuorille. Berghofista muodostui Hitlerin suosikkipaikka, jossa hän vietti aikaa natsijohdon, tulevan vaimonsa Eva Braunin sekä koiriensa kanssa. Alueesta muodostui todellinen natsikeskus. Berghofin lisäksi alueella oli myös Hermann Göringin, Albert Speerin ja Martin Bormannin huvilat, vierashuvila, SS:n kasarmi, postitoimisto, lastentarha, koulu, sairaala sekä sodan loppupuolella vankityövoimin rakennettuja maanalaisia bunkkereita.

Albert Speerin huvila (opastuskeskuksen kuva)
"Hän (Bormann) päätti rakentaa Führerille jotakin erinomaista. Syntyi absurdi rakennelma, joka maksoi omaisuuden." (s. 132)

Bormann halusi juhlistaa kekseliäällä tavalla Mein Führerin 50-vuotispäivää. Hän halusi, että hänen lahjansa olisi "poikkeuksellinen, kestävä ja hyödyllinen." (s. 133) Siitä alkoi Kehlsteinhausin rakentaminen, jonka tuli olla valmiina Hitlerin syntymäpäivänä 20.4.1939. Paikaksi Bormann valitsi Kehlsteinin vuoren huipun, joka kohosi 1834 metrin korkeuteen eli vielä 800 metriä Berghofin yläpuolelle. Vuonna 1937 aloitettu rakennusprojekti oli uskomaton. 

Kehlsteinvuorelle ei kulkenut teitä, eikä siellä ollut ennestään rakennuksia, joten rakennustyöt jouduttiin aloittamaan aivan perusteista. Fritz Todtin johdolla tietä ja taloa rakensi 3500 hyvin palkattua työntekijää, joiden taitavan työn ansiosta kokonaisuus saatiin valmiiksi etuajassa: eli elokuussa 1938. Tämän suunnattoman kalliin rakennusprojektin lopputuloksena syntyi natsihallinnon voiman symboli Kehlsteinhaus. Kotkanpesä eli Eagle's Nest on amerikkalaisten antama nimi Kehlsteinhausille. Kotkanpesä rakennettiin natsihallinnon edustustehtäviä varten, mutta ironista kyllä, korkeanpaikankammosta kärsivä johtaja kävi Kotkanpesällä vain 14 kertaa, eikä koskaan yöpynyt siellä. Hitlerin viimeinen käynti oli 17.10.1940. Eva Braun viihtyi Kotkanpesällä paremmin, ja vietettiinpä siellä Eva Braunin siskon Gretlin häätkin. 
Kehlsteinhaus eli Kotkanpesä
Lentz kuvaa kirjassaan Berghofin ja Kotkanpesän merkitystä ja roolia natsijohdon "lomaparatiisina", jossa lomailun ohella tehtiin merkittäviä poliittisia päätöksiä liittyen sodan kulkuun, johdettiin Euroopan sotatoimia sekä päätettiin juutalaisten kohtalosta. "Värisyttää ajatella, että täällä hän (=Hitler) keskusteli keväällä ja kesällä 1943 lopullisesta ratkaisusta Heinrich Himmlerin kanssa." (s. 80)  Mutta sodan loppuvaiheissa ei edes Berghof ollut turvassa. Keskiviikkona 25.4.1945 uhka oli todellinen. Hälytyssireenit soivat, natsit kiirehtivät maanalaisiin bunkkereihin, kun britit ja amerikkalaiset pudottivat alueelle 1232 tonnia räjähteitä. Alueellinen hävitys oli mittava. Kuolonuhreja oli kolmisenkymmentä. Sen sijaan Kotkanpesä säästyi pommituksilta. Vuonna 1952 koko Berghofin alue hävitettiin.

Lentzin kirja on hyvä kokonaisuus Berghofin ja Kotkanpesän synnystä ja merkityksestä. Samalla kirjailija välittää tietoa toisen maailmansodan kulusta sekä keskitysleirien tapahtumista. Hieman häiritsevänä koin sen, että kirjailija varsin usein toi esille inhonsa natsihallinnon tekoja kohtaan. Toki itse olen samaa mieltä tekojen luonteesta, mutta uskon, että lukija kyllä itsekin osaa tehdä päätelmänsä natsien hirmuteoista. Huomiota kiinnitti myös se, että kirjailijan mielestä suuri osa Kotkanpesällä vierailevista turisteista naamioi tulonsa syyksi kauniit maisemat, eivätkä tunnusta sitä, että tulevat sinne natsihistorian vuoksi. Ihmettelen, onkohan näin. Oma oletukseni on, että sinne mennään juuri natsihistorian vuoksi, aivan kuten mekin menimme. Kirjassa on varsin mittava kirjallisuusluettelo, ja tekstiä havainnollistaa valokuvaliite. Valokuvaliite olisi saanut olla laajempi, jotta mukaan olisi mahtunut mm kuva Berghof-rakennuksesta.

Me vierailimme Kotkanpesässä lauantaina 8.6, jolloin kausi 2019 avattiin. Avausajankohta oli poikkeuksellisen myöhäinen talven rankkojen lumisateiden vuoksi. Alhaalla bussien lähtöpaikan läheisyydessä on dokumentaatiokeskus, jossa esitellään koruttomasti toisen maailmansodan ja Obersalzbergin historiaa.Ylhäälle Kotkanpesään matkataan erikoisvalmisteisissa busseissa. Ei voi kuin ihailla kuljettajien otteita, sellaisella varmuudella he ajoivat tuon 6,5 km:n kapean ja mutkaisen koko ajan korkeammalle menevän tien. Ylätasanteen parkkipaikan jälkeen siirrytään 127 metriä pitkään tunneliin ja sieltä edelleen kauniiseen peilihissiin. Syntymäpäiväsankaria oli ajateltu koko rakentamisprosessin ajan, mm hissin katossa  ja seinissä on peilit Hitlerin ahtaanpaikankammon vuoksi.

Perillä Kotkanpesällä



 
Mussolinin lahjoittama marmorinen takka

Kun pääsee Kotkanpesälle, voi vain ihailla luonnon kauneutta. Näkymä on sanoinkuvaamattoman kaunis. Meidän vierailupäivänämme sää oli kirkas, joten saatoimme ihailla Berchtesgadenin alppimaisemaa, Königsseen kaunista alppijärveä sekä lumihuippuisia vuoria. 

Königssee, taustalla oikealla Watzman (2713 m)

Kotkanpesän monimuotoisia maisemia
Jotta emme unohtaisi

Vaikkakaan itse rakennuksessa ei ole juuri muuta nähtävää kuin lähes autenttinen ruokasali, jossa kalusteena on mm Mussolinin lahjoittama marmorinen takka, paikan tunnelman voi aistia. Kotkanpesä on vaikuttava. Aika tuntuu pysähtyvän. Tämä on todellakin se paikka, jossa natsijohtajat viettivät leppoisia lomapäiviä, suunnittelivat sodan kulkua ja tekivät julmia päätöksiään juutalaisten kohtalosta. Kotkanpesällä käynti muistuttaa kävijöitä synkästä natsimenneisyydestä. Jotta meillä olisi edessämme rauhanomainen tulevaisuus, on meidän muistettava lähimenneisyytemme.

Kotkanpesä parkkitasanteelta kuvattuna



9 kommenttia:

  1. Vaikuttava paikka näin kuvienkin välityksellä. Etenkin maisemat. Kiitos Anneli.
    Mielestäni tuo teos on pojan hyllyssä, täytyy tarkastaa.
    Hyvää tiistai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentista. Kyllä, paikka on vaikuttava niin historian kuin maisemienkin puolesta. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Hei Anneli. Paikka taisi tehdä sinuun jonkin sortin vaikutuksen. Kiitos matkakertomuksesta ja mielipiteestäsi ko. kirjasta. Nämä ovat niitä kohteita, jotka ovat tärkeitä kertomaan menneestä ajoista, mutta kirja mielestäni teroitti hyvin sitä ajatusta, ettei näistä tulisi ns. kulttikohteita aatteen kannattajien keskuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi. Kiva kuulla, että kirja on sinullekin tuttu. Oli mielenkiintoista lukea tämä kirja ja sitten melko heti kirjan lukemisen jälkeen pääsi käymään ko kohteessa. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tällaisia paikkoja tarvitaan valottamaan menneisyyttä. Ehkä kirjailijalla oli mielessä tuo kulttikohdeteema, mutta mielestäni hän olisi voinut käsitellä asiaa vähän toisin.

      Poista
  3. Kiitos Anneli :) Olen tiennyt kyseisen paikan olemassaolosta, mutta nyt se tuli vielä tutummaksi, kiitos matkaartikkelisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Hienoa, jos Kotkanpesä tuli tutuksi.

      Poista
  4. Kirjaa en ole lukenut, Kotkanpesässä olen käynyt. Ymmärrän ja allekirjoitan kirjailijan ajatuksen, ettei natsien kohteita alettaisi pitämään pyhiinvaelluspaikkoina. Historiallisissa paikoissa käyminen kuitenkin avaa niiden tarkoitusta paremmin ja vahvistaa "ei koskaan enää" -näkemystä. Kävimme Kotkanpesässä sekä sen historian, paikan erikoisuuden että upeiden maisemien vuoksi.
    Kotkanpesä maisemineen ja erityisesti bussimatka sinne jäi mieleen. Kyllä siellä kannattaa käydä siinä missä monia muitakin historiallisia kohteita katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Between, että sinäkin olet käynyt Kotkanpesällä. Olen samaa mieltä, siellä kannattaa käydä. Itselleni se oli kovin tärkeä paikka vierailla, tärkeämpi kuin moni muu historiallinen kohde, koska toisen maailmansodan tapahtumat ja siihen liittyen natsismi ovat kiinnostukseni kohteita.

      Poista
  5. Joku kokee Kotkanpesässä natsisympatiaa, toinen historiallisuutta. Mielestäni Berliinissä ollut Hitlerin bunkkerikin olisi pitänyt säilyttää jälkipolville esimerkkinä suurvallan johtajan liikkumatilasta, pelosta tulla surmatuksi, niin vihollisen kuin omienkin tahoilta. Käynti Mauthausenin keskitysleirillä ei sekään aiheuttanut natsisympatioita, ainoastaan inhonväristyksiä. Aina on niitä jotka ihailevat diktaattoreita ja kansanmurhaajia, sille me emme vain voi mitään. Stalinkin on joillekin ihailun kohde, minulle jotain muuta. Toivottavasti jossain välissä ehdin lukea kyseisen kirjan.

    VastaaPoista