perjantai 12. huhtikuuta 2019

Niina Miettinen: Suopursu


Niina Miettinen: Suopursu. 2019. Teos. 261 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"Äiti oli hoitanut lapsena häntä, ja sitten hän hoiti äitiä. Aamusta iltaan, yön yli uuteen päivään." (s. 22)

Miettisen Suopursusta muodostui minulle alkuvuoden todellinen kirjallinen helmi. Ihastuin kirjaan kaikin tavoin. Ihastuin kieleen, Miettinen kirjoittaa niin elävää ja kaunista kieltä, johon lukija yksinkertaisesti jää koukkuun. Kieli on kuvailevaa, mutta ei mene äärimmäisyyksiin. Ihastuin kirjan henkilöihin, he ovat tavallisia maaseudun ihmisiä toiveineen ja pettymyksineen. 

Pyyhi suus röppö-iita." (s. 34)

Miettinen antaa kirjassaan äänen 70-luvun maaseudulla eläneille pohjoiskarjalaisille. 1970-luvulla oli vielä omavaraistiloja, oli omat lehmät, siat ja kanat sekä ympärillä metsät täynnä marjoja ja sieniä. Lisäksi järvet tarjosivat mahdollisuuden kalastamiseen. Tällaista pientä kotitilaa sisarukset Anja ja Pietari pitävät vanhempiensa kuoltua. Kolmas sisaruksista Hannu asuu pienessä vaatimattomassa suomökissään. Pietarista on äidin kuoltua tullut hyvin ilkeä,  hän kohdistaa syytöksensä - useimmiten aiheettomasti - erityisesti Anjaa kohtaan. Pietarin solvaukset suorastaan raivostuttavat lukijaa. Näin Anja pohtii: "Pekasta Pietari, Pietarista Perkele. Äitin kuoltua Pietarista oli tullut tämmöinen. Äitin nähden se oli niellyt pahimman luontonsa ja sihissyt saatanansa, mutta nyt mikään ei pidätellyt. Mitään hän ei osannut tehdä oikein. Jos ovi jäi puita kantaessa raolleen, lämpö karkasi. Kahvi oli laihaa tai väkevää, soppa tuimaa tai liian suolaista. Vettä ei saanut lotrata, ei kuluttaa sähköä." (s. 34)

Pioninainen

Kylän hautaustoimistoon tulee sijaiseksi Olga, aistivoimainen, eroottinen nuori kukkaisnainen. Hannulle ja Olgalle syntyy suhde, ja Olga muuttaa Hannun luo suomökkiin. Mutta Olga alkaa viihtyä yhä paremmin Anjan ja Pietarin pihapiirissä. Syynä on Hannu. Hannu ei enää lämpene hänelle, vaikka Olga odottaa Hannun lasta. Hannulla on muut mietteet. Hän miettii taiteen tekemistä, piirtää teeriä soitimella ja ikävöi taidekoulussa tapaamaansa Kaarloa. Yksinäinen Anja, joka on uhrannut elämänsä äitinsä hoitamiseen, saa nyt Olgasta ystävän tai jopa enemmän. Käydään uimassa, tiskataan yhdessä, saunotaan, nautitaan elämästä kerrankin. Tuimailmeinen, jäyhä Pietarikin ihastuu eloisaan Olgaan. Mutta ihastus, kun siihen vielä lisätään alkoholi, johtaa dramaattisiin seurauksiin.

Kirja on oivallista ajankuvaa 70-luvulta. Tämän aikakauden maaseudulla asuneet löytävät kirjasta runsaasti samaistumispintaa, vaikkapa linja-autovuorojen odottelua, huonoilla polkupyörillä ajamista, lakanoiden mankelointia, kukkamekkoja, pihapiirin syreeneitä. Asia, mikä minua ihmetytti, oli karhu, jota pidettiin lieassa ja jota koirat kävivät maksusta haukkumassa. Oliko tällaista 70-luvulla? 

Pohjois-Karjalassa?

Kirjan takakannen mukaan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin. Mielestäni tapahtumat voisi sijoittaa yhtä hyvin vaikkapa Kainuuseen tai Lappiin. Kun oli tarkkana, kirjassa saatettiin käydä pari kertaa ostosreissulla Joensuussa. Vaikka maisemat eivät viitanneetkaan suoranaisesti Pohjois-Karjalaan, kirjan tunnelmassa ja kielessä on aitoa pohjoiskarjalaisuutta, joka ainakin tämän maakunnan asujana herättää nostalgisia tunteita. Kielessä on paljon sanoja, jotka varmaankaan eivät ole tuttuja muualla Suomessa, mm. polakka, runnakko, alukka, kinnaava, linttajalaka, ihan muutaman vain mainitakseni. 

Yksi kirjan teemoista on kukat. On hautaustoimiston tulppaaneja ja ruusuja, hautajaisten pioneja, pihapiirin syreenejä ja lopussa jälleen tulppaaneja. Kukat ovat pelastuksena ja lohdutuksena monessa tilanteessa. "Tulppaanit, narsissit, hyasintit, liljat, orkideat. Kukkarimpsujen päätteksi lampi, lammessa joutsenet. Kukkia ja värejä oli niin paljon, että niihin oli vaikea keskittyä." (s. 260)

En olisi halunnut kirjan loppuvan. Lukisin mielelläni lisää Anjan, Olgan, Hannun ja Andrein tulevista vuosista. Jatko-osa olisi mieluinen yllätys.
Pioni

12 kommenttia:

  1. Esittelet kirjan niin kauniisti, että haluan ehdottomasti lukea sen.
    Murresanat eivät välttämättä aukea minulle. (Katja Kärjen Jumalan huoneessa en tunnistanut murresanoja Pohjois-Karjalan murteeksi. Oliko se edes sitä?)
    Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta Kirsti. Tuota Katja Kärjen kirjaa en ole lukenut. Monesti murresanat avautuvat ihan siististi tekstin keskellä, mutta kun ne irrottaa yksittäisiksi sanoiksi, ne eivät lainkaan avaudu. - Mukavaa viikonlopun jatkoa myös sinulle.

      Poista
  2. Kiitos postauksesta. Lisään lukulistalle. Kuulostaa oikein hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tuulevi. Uskon, että kirja on mieluista luettavaa myös sinulle.

      Poista
  3. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, jonka voisin lukaista kesälomalla. Silloin ehtii vähän tunnelmoimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvää lomalukemista. Uskon, että pidät tästä kirjasta.

      Poista
  4. Minä olen myös ehtinyt lukea Suopursun, mutten vielä blogata siitä. Niina Miettisen kieltä minäkin kehun. Virkistävää oli myös lukea tällainen maaseutukuvaus. Elämänkohtalot koskettivat. Joitakin miinusmerkkejäkin vetelin, mutta niistä sitten bloggauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kirja on sinullekin tuttu. Kiva lukea sitten sinun postauksesi. Minua varmaan kosketti erityisesti kirjan pohjoiskarjalaisuus.

      Poista
  5. Pidän lähihistoriaan sijoittuvasta kirjallisuudesta (ja plussaa saa, jos on suomalainen!), joten tämän laitan ehdottomasti suomilukulistalleni! Vaikka olen itse kaupungissa syntynyt ja varttunut, niin sukua on äidin puolelta idässä ja kesät vietettiin aina maaseudulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita vaan tämä lukulistalle. Uskon, että tämä on sinulle mieleistä luettavaa ja pääset sukeltamaan itäsuomalaiseen maaseutumaisemaan.

      Poista
  6. Kuulostaapa nostalgiselta kirjalta! En ollut tästä ennen kuullutkaan, mutta laitan nimen ehdottomasti mieleen. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita vaan tämä lukulistalle. Uskon, että on sinullekin mieleistä luettavaa.

      Poista