keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Camilla Läckberg: Kultahäkki


Camilla Läckberg: Kultahäkki. Otava. 2019. Ruotsinkielinen alkuteos En bur av guld. Suomentanut Aleksi Milonoff. 350 s.

Arvostelukappale kustantajalta

"On nöyryyttävää joutua hylätyksi ja jäädä sivuun. Milloin syynä on se, että mies on löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä, milloin surkea hotellihuonepano konferenssissa Örebrossa. Kaikki mihin olemme panostaneet, rakkaus, lapset, aika ja työ, vaihdetaan kännipanoon jossain kokouskeskuksessa. Olemme korvattavissa. Eivätkä miehet edes kadu." (s. 215)

Camilla Läckberg, jonka Fjällbacka-sarja on saavuttanut suuren suosion maailmanlaajuisesti, on tarttunut täysin erilaiseen teemaan: naisen kostoon. Kirja osoittaa, kuinka julmaa ja karmeaa naisen kosto on, kun siihen on riittävät syyt.

Kirjan takakansi lupaa, että Kultahäkki on vuoden  järisyttävin kirjatapaus. Ja järisyttävä se todellakin on. Kirjan tunnelma on intensiivinen ja vahva. Juoni on jännittävä ja todella yllätyksellinen. Fayella, kirjan päähenkilöllä, on painolastinaan ahdistavat muistot lapsuudesta. Paetakseen muistojaan Faye muuttaa Fjällbackasta Tukholmaan ja aloittaa opinnot kauppakorkeakoulussa. Elämä on mallillaan. Opinnot sujuvat erinomaisesti, ja Faye tapaa räväkän Chrisin, josta tulee Fayelle tulevien vuosien uskollinen ja luotettava ystävä. 

"Jokainen tyttö haluaa Jackin." (s. 82)

Sitten tulee rakkaus: Jack Adelheim, joka on kaikkea, mitä nainen voi toivoa mieheltä. Hän on komea, naistaan palvova kauppakorkeakoulun opiskelija, joka haaveilee oman yrityksen perustamisesta. Faye rakastuu palavasti ja sokeasti. Faye ja Jack menevät naimisiin, saavat lapsen ja asuvat neljänsadan neliön loistoasunnossa Tukholman hienostomaailmassa, maailmassa, missä naisen kauneus mitataan laihuudella ja kalliilla merkkivaatteilla. Fayella on kaikkea, mitä voi rahalla saada. Ulkoisesti kaiken pitäisi olla täydellisen onnellista, mutta hienostomaailmasta muodostuukin Fayelle kultahäkki. Lapsuuden ahdistavat muistot ovat aina läsnä. Niistä hän ei kerro kenellekään, ei Jackille eikä Chrisille. Avioliitto ei ole ihan kunnossa, vaikka kilttinä ja sopeutuvaisena aviovaimona Faye ottaa kaiken omaksi syykseen, Jackin huonotuulisuuden, Jackin jatkuvat valitukset milloin mistäkin, yhteisesti sovittujen menojen peruuttamiset, sekä myös sen, ettei hän enää miellytä aviomiestään edes seksuaalisesti. Kaikella on kuitenkin rajansa.

"Faye ei ollut maailmanhistorian ensimmäinen nainen, jota aviomies nöyryytti, kohteli kuin idioottia ja vaihtoi nuorempaan versioon." (s. 184)

Se raja tulee, kun Jack pettää Fayea avoimesti ja näyttävästi heidän makuuhuoneessaan, heidän sängyssään. Alkaa koston suunnittelu. Faye osoittautuu tässä tehtävässä äärimmäisen pitkäjänteiseksi, tehokkaaksi ja säälimättömäksi. Lapsuuden tuskalliset kokemukset antavat lisävoimaa kostotoimenpiteisiin. Faye perustaa Revenge-yrityksen, johon on viittaus kirjan kannessakin. Enempää en tohdi paljastaa kirjan juonesta. Läckberg paljastaa päähenkilöistään pieniä persoonallisuuden piirteitä kerrallaan.Tavallaan juoni on ennakoitavissa, koska jokaisen osion alussa annetaan vihjeitä tulevista tapahtumista, mutta voin taata, että Läckberg kuljettaa juonta tavalla, joka pitää lukijan otteessaan läpi kirjan. Vasta viimeisillä sivuilla selviää monikin juonta kuljettanut salaisuus.

Tällainen on psykologinen dekkari parhaimmillaan. Tällaisista dekkareista pidän. Kirjassa on monta näkökulmaa. Siitä löytyy vaikkapa #MeToo -teema. Kaltoin ja ala-arvoisesti kohdellut naiset haluavat kostaa. Naiset tukevat toisiaan jakamalla ahdistavia kokemuksiaan eli kirja on myös kuvausta naisten välisestä luottamuksesta ja ystävyydestä. Eräässä Jackin omistaman Compare-yrityksen palvelukodissa paljastuu sellaista, mikä on puhututtanut suomalaisia viimeisten kuukausien aikana liittyen Attendon, Esperi Caren yms vanhusten hoivakoteihin.  "Uusi paljastus, se että Comparen toimitusjohtaja oli tiennyt kahdesta huonon hoidon aiheuttamasta kuolemantapauksesta, jotka olivat sattuneet eräässä heidän palvelukodissaan, ja jopa yrittänyt pimittää ne, oli järkyttänyt koko Ruotsia, ei vain suppeaa bisnesmaailmaa." (s. 296)

Takakannen teksti kertoo, että kirjalle on tulossa jatkoa. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko kostoteema myös seuraavassa kirjassa. 

Otavan sivuilta selviää, että Läckberg on median haastateltavissa Helsingissä 2. ja 3. toukokuuta. 

13 kommenttia:

  1. Mä aloittelin tuota kirjaa mut en saanut otetta, ehkä annan hautua ja jatkan taas.Kiitos esittelystä.Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillista! Minut kirja vei mukanaan heti ensi sivuista asti.

      Poista
    2. Minulla sama juttu että ensisivujen jälkeen oli hankala lopettaa. Petettynä (en ollut naimisissa, mutta ensirakas vaihtoi ns. kokeneempaan naiseen...) tämä kirja iskee. Kostaa en kuitenkaan aio kuten tässä :D

      Poista
  2. Olen ehkä lukenut liikaa Läckbergin kirjoja, mutta voisin joskus lukea tämän trillerin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Läckberg. - Mutta luulen että pitäisit tästäkin.

      Poista
  3. Alun alkaen ajattelin lukevani tämän pokkarina matkalukemisena, mutta sainkin yllättäen lainattua Kultahäkin kirjastoautosta.
    Minunkin mieleeni tulivat meidän hoitokodeissa paljastuneet laiminlyönnit. Lukuelämystä hieman häiritsi se, että lasta käytettiin hyväksi koston suunnittelussa.
    Oikein hyvää illan jatkoa Anneli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sinäkin olet onnistunut saamaan tämän kirjan. Tuntuu olevan aika suosittu kirjastoissa. Mukavaa illan jatkoa myös sinulle Kirsti!

      Poista
  4. Olen lukenut kaikki Läckbergit ja tämän kohdalla ajattelin, että ehkä on jo vanhan toistoa. Vaan sait minut muuttamaan mieleni ja taidanpa sittenkin lukea tämänkin. Kiitos sinulle houkuttelevasta esittelystä!

    VastaaPoista
  5. Lue ihmeessä tämä. On varmasti erilainen kuin aiemmat Läckbergit. Mukavaa tulevaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Hyvä arvostelu! Itse myös tykkäsin kirjasta ja ahmin sen hetkessä. Minusta se ensimmäinen murha oli kyllä jotenkin tarpeeton eikä sopinut minusta kokonaisuuteen. Muuten Faye keskittyi kostamaan pahiksille, mutta ensimmäinen oli kyllä ihan sivullinen eikä minusta ansainnut kohtaloaan.

    VastaaPoista
  7. Olipa mukavaa lukea postauksesi ja todeta yksi tämän bloggaamisen kiinnostavista anneista eli kuinka sama teos herättää erilaisia mielipiteitä tuntemuksia ja aatoksia!
    Läckbergillä oli hyviä teemoja ja esillenostoja, vaan kokonaisuutta en onnistunut purematta nielemään.
    Huikeat myyntiluvut puhuvat puolestaan, joten yhtä mieltä oltaneen tietty siitä, että lukeminen kannattaa aina. Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja lukutuokioin ynnä hedelmällinen aatosten vaihto jatkukoon:)

    VastaaPoista
  8. Kultahäkki oli huono, ja ärsyttävä. Olen pitänyt hänen kirjoistaan ja henkilöistään, nyt hän kirjoittaa uudesta ympäristöstä ja suuren kaupungin nykyihmisistä. Kirja muistuttaa toisen kirjailijan jo aikaisemmin julkaisemaa Naispaholais -teosta Ihan sama kuka tappoi ja kenet kun kirjassa ei ole sielua eikä ajoittaistakaan lämpöä päähenkilössä. Oli myös epäuskottavaa, että tämä nainen olisi hyväksynyt esimerkiksi avioehdon, joka nyt on oleellinen osa juonta. Myyntiluvut sinänsä kertovat vaan sen, että onnistuu miellyttämään suurta enemmistöä, ja markkinointi onnistui aikanaan. Tässä teoksessa ei ollut kutkuttavaa salaperäisyyttä, joka on ollut kirjailijan hyve.

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut kaikki Läckbergin dekkarit ja tykännyt, mutta tämä kirja oli todella pettymys! Mielestäni ihan halvan kioskikirjallisuuden tasoa - päähenkilö oli vastenmielinen yleistäjä - ”kaikki menestyvät miehet pettävät”, kummallisia murhia, jotka päähenkilö teki, mutta jotka sivuutettiin kevyesti, seksikohtauksia jotenkin erityisen alleviivatusti ja rivosti kuvattuna. Läckberg kirjoittaa sujuvasti, mutta tuli mieleen, olisiko kirjaa julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi ollut ennestään tunnettu kirjallisuuden ”rockstar”.

    VastaaPoista