Leon Uris kuvaa Kolmiyhteydessä Irlannin kuohuvaa historiaa

Leon Uris: Kolmiyhteys. 1996. Gummerus. Amerikkalainen alkuteosTrinity. Suomentanut Kaija Kauppi. Kannen suunnittelu Jorma Luotio. 841 sivua.

Omasta kirjahyllystä

Olimme alkusyksystä Irlannin kiertomatkalla, joka suuntautui Dubliniin, Kerryyn, Galwayhin, Connemaraan ja Tullamoreen. Pohjois-Irlanti jäi näkemättä. Ihastuimme maahan, sen kauneuteen, sen vihreyteen, ystävällisiin ihmisiin ja kiinnostavaan historiaan. Matkalla jo päätin, että kotona otan lukuprojektiksi Leon Urisin Irlantia käsittelevän suureepoksen Kolmiyhteys.

Upeita maisemia Kerryn kierroksella

Kolmiyhteydessä Leon Uris (1924-2003) paneutuu Irlannin historiaan alkaen 1840-luvun suurista nälkävuosista vuoden 1916 pääsiäiskapinaan asti. Kirja muotoutuu Conor Larkinin ja hänen perheensä ympärille. Isä Tomas on vahva ja ylpeä, äiti Finola pakotetaan ehkäisemään seksuaaliset halunsa kirkon käskystä, lapsia on neljä: Conor, Liam, Dary ja Brigid. Perhe on katolinen. Larkinin perhe on fiktiota, mutta kirjassa kuvattu historian kulku ei ole. Larkineille, kuten muillekin irlantilaisille, 1840-luvun nälänhätä (The Great Hunger)  oli elävä muisto. 

Perunarutto oli totista totta. "Täpötäysistä laareista nousi pistävä haju. Kilty kahmaisi perunoita kouraansa ja katseli niitä puolipimeässä. Perunat litistyivät mustaksi vetiseksi sohjoksi jota valui hänen sormiensa välitse. Kilty kouraisi syvemmältä. Mätiä taas." (s. 73) Nälänhätä oli suuri ja vaikutukset olivat tuhoisat, koska Irlannissa ei juuri muuta kasvatettu kuin perunaa. Alituisen nälän liittolaisena olivat tappavat kulkutaudit. On puhuttu jopa kansanmurhasta, koska Britannia ei tehnyt mitään pelastaakseen kansan, jonka se oli valloittanut; päinvastoin Irlannista vietiin ruokaa Britanniaan.

Irlantilaiset rakastavat värejä

Nälkävuosien seurauksena Irlannin väkiluku putosi 8 miljoonasta 5 miljoonaan. Yksi miljoona kuoli nälkään ja kaksi miljoonaa lähti siirtolaisiksi. Larkinin perheelle heidän 20 hehtaarin maatilansa oli kaikkein tärkeintä mitä maailmassa oli, mutta se ei pystynyt elättämään koko perhettä. Niinpä Liam lähtee siirtolaiseksi Uuteen-Seelantiin ja Dary uhrautuu pappisuralle. Brigid jää kotiin suremaan rakastettunsa menetystä, kun taas Conor lähtee työn hakuun Londonderryyn. Koska työtä ei löydy, hän käyttää aikansa perehtymällä Irlannin historiaan. Conor, monen muun katolisen tavoin, lähtee mukaan kamppailuun itsenäisyyden saavuttamiseksi ja Englannista vapautumiseksi. Perustetaan Irlannin tasavaltalaisveljeskunta IRB (Irish Republican Brotherhood) johtamaan toimintaa ja myöhemmin 1900-luvun alussa uusi Sinn Fein -puolue. 

Dublin on tänä päivänä viehättävä ja viihtyisä kaupunki.

Mukaan kirjaan tulevat Weedit ja Hubblet, jotka edustavat Londonderryn vallassäätyä. He muodostavat avioliitolla sinetöidyn kyynisen liittoutuman. Hubblet ovat tulleet Irlantiin 300 vuotta sitten valloittamaan ja englannistamaan maata. Hubblen suvun vaikuttajana oli mm Sidney 1600-luvulla. "Hän oli Cromwellin mies länsi-Ulsterissa ja siinä ominaisuudessa hän pani toimeen kolme Irlannin historian kuuluinta verilöylyä. Koska katolilaisilla ei ollut varaa maksaa Cromwellin mielettömyyksistä, heidät karkotettiin Shannonjoen länsipuolelle - niin kuin tiedät - ja heidän maitaan varastettiin yli miljoona hehtaaria." (s. 221) Edelleen, "Perimmäisenä tavoitteena, tyrannian huippuna, onkin, että ensin steriloidaan Irlannin kansa ja sitten se muokataan englantilaiseksi..." (s. 598) 

Irlantilaista maalaismaisemaa. Connemaran poneja.

Hubblet ja Weedit hallitsevat kaikkea teollisuutta: laivanvarustamoja, paitatehdasta ja rautateitä. Äärimmäisen tärkeää on pitää protestantit ja katoliset työntekijät mahdollisimman vihamielisissä väleissä. Belfastissa sen sijaan vaikuttaa Skotlannista muuttanut presbyteerinen MacLeodien perhe, joka uhraa elämänsä kiihkeälle uskonnollisuudelle ja kuuliaisuudelle Englannille. Hubblet, Weedit ja MacLeodiet ottavat kaiken irti katolilaisista. Palkat ja tehtaiden työolot ovat kymmenen vuotta Englantia jäljessä, mutta he eivät välitä. "Ikkunoista ei tule valoa, koska ne ovat aina koneiden synnyttämän höyryn peitossa, ja naiset työskentelee paljasjaloin märillä lattioilla kahdentoista tunnin vuoroissa...Ensin melu vaurioittaa heitä, pehmentää jotenkin aivoja ja huonontaa kuuloa. Sitten kosteus hiipii heidän niveliinsä ja tekee ne ryhmyisiksi." (s. 516) Tilanne kärjistyy paitatehtaan tulipaloon, jossa kuolee yli sata katolista.  

Irlannissa on paljon lampaita.

Kolmiyhteys valottaa Irlannin historiaa kolmiyhteyden näkökulmasta. Katolisilla Larkineilla, anglikaanisella Hubblen suvulla ja presbyteerisella MacLeodien suvulla on kaikilla erilainen näkemys Irlannin tulevaisuudesta. Kolmiyhteyttä voi olla sekin, että perspektiivinä on tarkastella Irlantia menneisyyden, silloisen nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Lukija pääsee mukaan Irlannin historian tapahtumiin, kokee, miten häikäilemätön ja epäinhimillinen Britannia on ollut irlantilaisten kohtelussa ja pystyy aistimaan Irlannin todellisen tragedian, tragedian, jota Uris ei halvenna eikä toisaalta myöskään latista, vaan antaa sille sen arvon, joka sille kuuluu. Englantilaisten lisäksi on vielä uskonto, katolinen kirkko, joka saa ihmiset tekemään iljettäviä asioita itselleen ja muille. Kirjan luettua ei tunnu lainkaan ihmeelliseltä, että irlantilaiset, erityisesti vanhempi sukupolvi, vielä tänäkin päivänä sylkäisee, kun tulee puhe englantilaisista. 

Uris oli synnynnäinen tarinankertoja parhaimmasta päästä. Pelkästään hyvillä kirjallisilla taidoilla ei pysty kirjoittamaan 841-sivuista kirjaa, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Tosiasiat ovat sanoja, mutta elävän tarinankerrontaidon myötä lukija saa kirjasta ikimuistettavan lukukokemuksen.  Lisäksi tarvitaan henkilöitä, joihin lukija tutustuu ja joihin lukija pystyy samaistumaan. Tähän pystyy Uris tässä teoksessa, samoin kuin monissa juutalaisuutta käsittelevissä kirjoissaan, mm Exoduksessa ja Mila 18:ssa. Kolmiyhteydessä päähenkilö Conor saa osakseen varmasti kaikkien lukijoiden sympatiat. Minuun tekivät vaikutuksen kirjan vahvat naiset, mm Seamusin äiti Mairead, Conorin äiti Finola, lady Caroline, Atty Fitzpatrick ja luonnollisesti Shelley. Nämä henkilöt kulkevat kanssani vielä kauan aikaa. 

Moherin kalliot

Isona plussana kirjassa ovat useat kartat, jotka auttoivat hahmottamaan kirjan tapahtumaympäristöjä ympäri Irlantia. Mieleen jäi myös se, että Conor oli lukenut Kalevalaa, Suomen kansalliseeposta, ja oli kirjoittanut runoja kalevalaiseen runomittaan. Tässä kunnianosoitus Parnellille, tasavaltalaiselle taistelijalle. 
  
Piispoilta sateli / kirousta, / hallitus voihki: / haureutta. / Hänet tuomita tahdottiin. / Hyvettä huusivat myrkkyhuulet, / vaativat uhrausta. 
Parnell on vainaa, / Parnell on vainaa. / Sielu Irlannin on hänen haudassaan. (s. 421)

Irlantilainen kulttuuri on tärkeää. Tässä erään hotellin kirjastohuone, jossa on esillä irlantilaisia kirjailijoita.

Kirjan lukemisen myötä vahvistui halu päästä käymään Pohjois-Irlannissa. Erityisesti Belfast kiinnostaa.