Jari Olavi Hiltunen: Nukkuva kreivitär

 

Jari Olavi Hiltunen: Nukkuva kreivitär. Maagisrealistinen kertomus Sofia Andrejevna Tolstajan elämästä Venäjän keisarikunnassa. Warelia. 2025. Päällys Markku Yli-Erkkilä. 621 sivua. 

Arvostelukappale kustantajalta

Jari Hiltusen kaksi viimeistä laajaa teosta valottavat molemmat venäläistä kirjallisuutta naisnäkökulmasta. Ensimmäinen näistä Ahmatova käsitteli nimensä mukaisesti runoilija Anna Ahmatovan (1889-1966) elämää. Tapahtumat sijoittuivat Neuvostoliiton alkuaikoihin. Nyt lokakuussa 2025 ilmestyneen teoksen Nukkuva kreivitär päähenkilö on Sofia Andrejevna Tolstaja (1844-1919), suuren kirjailijan Leo Tolstoin (1828-1910) vaimo.

On kiinnostavaa, että Hiltusen valinta päähenkilöksi ei ollut itse Leo Tolstoi. Ehkä se, että vaimoa ei juuri tunneta ainakaan Suomessa, vaikutti Hiltusen valintaan. Mitä pitemmälle pääsen kirjassa, sitä vakuuttuneempi olen, että valinta oli oikea. On tosin luonnollisesti selvää, että lukija tutustuu tapahtumien myötä myös Leo Tolstoihin, ennen kaikkea hänen rooliinsa aviomiehenä ja Jasnaja Poljanan isäntänä.

Sofia ja Leo avioituivat vuonna 1862 Sofian ollessa 18-vuotias ja Leon ollessa 34-vuotias. Avioliitto kesti 48 vuotta. Perheeseen syntyi 13 lasta, joista viisi kuoli jo lapsina. Sofia ja Leo asuivat suurimman osan avioliittovuosistaan Jasnaja Poljanassa, Leon lapsuudenkodissa. Jasnana Poljana oli Leolle hyvin merkityksellinen paikka. Hän koki tärkeäksi auttaa köyhää, oppimatonta väestöä ja perustikin koulun paikallisen väestön lapsille. Koulu ja opetus saivat kuitenkin nuivan vastaanoton.

Sofia Andrejevna Tolstaja oli viisas ja vahva nainen. Hänellä oli monta roolia. Hän oli aviovaimo, kreivitär, 13 lapsen äiti, kirjailijamiehensä tuki ja turva sekä Jasnaja Polnajan emäntä. Lisäksi hän oli perheenpää, joka piti kodin ja talouden langat käsissään. Tämän kaiken hän hoiti taidokkaasti. 

Jasnaja Polnaja tarjosi Tolstoille erinomaisen ympäristön kirjoittamiseen. Tässä talossa on syntynyt kaksi maailmankirjallisuuden suurta teosta: Sota ja rauha sekä Anna Karenina. Sofialla oli merkittävä rooli miehensä kirjoitusprosessissa. Aviomies kirjoitti päivisin, joskus jopa monta päivää perätysten, ja vaimo luki tekstit seuraavana päivänä ja teki tarvittavat korjaukset. Yhteistyö tältä osin sujui hyvin. 

Jo heti kirjan alkusivuilta alkaen lukija huomaa, että Hiltunen on tehnyt erinomaista taustatyötä perehtyessään aikakauteen, henkilöihin ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Hiltunen yhdistää taitavasti faktaa, fiktiota ja maagista realismia. Nukkuvassa kreivittäressä maagista realismia on käytetty Ahmatovaa runsaammin. Sofia matkaa maagisen realismin turvin Leon kanssa moniin eri paikkoihin, esimerkiksi taistelupaikoille Sevastopoliin, jossa Leo taisteli venäläisten riveissä. Unikuvissa Sofia lennähtää milloin minnekin, paikkoihin, joista hän muuten voi vain haaveilla. 

Sofia Tolstaja tuki miestään monin tavoin, mutta kun Tolstoi vanhemmiten kiinnostui uskonnollisesta mystiikasta ja intoutui vastustamaan hallitusta, se oli Sofialle liikaa. Avioliitto sai ikävän lopun. Kansan mielestä Leo Tolstoi oli suuri kirjailija jo eläessään. "Tuhannet ihmiset eri puolilla Venäjää olivat valvoneet kanssamme ja odottaneet suurta uutista. Kaikenmoista tapahtui pelkästään siksi, että Suuri Kirjailija lähti tästä ajasta. Päät paljastuivat, kyyneleet virtasivat. Sanomalehdissä oli surukehyksiä. Teatterinäytäntöjä ja yliopistoluentoja peruutettiin."

Yli 600-sivuinen teos piti otteessaan. Kirjaa leimaavat runsaat dialogit, jotka vievät juonta sujuvasti eteenpäin. Myös maagisella realismilla on iso merkitys tapahtumien kulussa. Arvostin Sofia Andrejevna Tolstajan omistautumista perheelleen ja ennen kaikkea miehensä kirjailijauralle. Sofian panos kahden maailmankirjallisuuden huipputeoksen synnylle oli merkittävä. 

Anna Karenina on aina ollut yksi suosikkikirjoistani. Ehkäpä kirjan innoittamana luen sen vielä kolmannen kerran.