Ossi Nyman: Alkusoitto. Teos. 2025. 271 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
En ole ennen lukenut Ossi Nymanin teoksia. Kiinnostuin Nymanin tuoreesta kirjasta sekä omaperäisen kannen että kiinnostavan takakansikuvauksen perusteella. Kirja kuvaa kolmea henkilöä, joiden elämät kirjan tapahtumien edetessä kietoutuvat yhteen. Päähenkilö on Toivo Pajumäki, 46-vuotias bussikuski. Toivo elää yksin, lapseton avioliitto on päättynyt vuosia sitten eroon. Toivo ei tunne itseään onnelliseksi. Mielikuvissaan hän kaipaa lapsuuden kotiaan, josta hänellä on tarkat muistot. Hänen haaveenaan on päästä eläkkeelle. Bussikuskin palkka ei tuo rikkauksia eikä Toivo muutenkaan viihdy työssään. Monesti sekä työkaverit että matkustajat yksinkertaisesti vain ärsyttävät. "Hänet on puristettu tyhjiin. Hän vihaa työtään ja rakastaa sairauspäiviä. Illalla yllättäen nouseva kuume on hänen paras ystävänsä, jota hän tervehtii leveästi hymyillen."
Yksinäinen Toivo kaipaa rinnalleen naista. Hän katselee netistä alapääsivustoa ja löytää sitä kautta estottoman kassarouva Marjut Pelkosen, joka hyväksyy Toivon kaikkine puutteineen. Tästä Toivo iloitsee. Se saa hänet suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta Marjutin kanssa. Toivo jopa ostaa Marjutille kihlasormuksen.
Toivo ei tiedä, että Marjut on naimisissa. Nabialainen suntio Faith Gabriel on Marjutin aviomies. Molemmat tunnistavat avioliiton jämähtyneisyyden. Marjut etsii lohtua Toivosta ja muista miehistä. Faith taas puolestaan haluaa korjata parisuhdetta ja saa houkutelluksi Marjutin parisuhdeterapiaan. "Faith on hyvä hänelle ja oikeassa sanoessaan, että heidän elämänsä saa pian uuden alun. Täytyy lopettaa pettäminen. Täytyy mennä pariterapiaan. Ei hän silti aio tunnustaa. Hän on pelkuri ja tietää sen. Häntä ei saa hylätä. Kaikki Faithia lukuunottamatta ovat aina hylänneet hänet."
Nymanin Alkuhuuto on intensiivinen lukukokemus. Kirjailijan taito kuvata Toivon, Marjutin ja Faithin tavallista, latteanoloista arkea on vaikuttava. Toivo ja Faith tuntevat vastenmielisyyttä ellei jopa vihamielisyyttä ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan. Ajan ilmiöt - maahanmuuttajat, homot, sateenkaaripelleily - koetaan pelottavina. Vain Voittopuolue tuo toivoa. Mutta sisällä sykkii inhimillisyys ja rakkauden kaipuu.
Nyman on taitava kirjoittaja. Hänen naseva ja havainnoiva kirjoitustyylinsä sopii mitä parhaiten inhimillisten ihmisten arkisen elämän kuvaamiseen. Kirjassa on riemastuttavia kohtia, jolloin on ihan pakko nauraa ääneen, esimerkkinä vaikkapa Faithin ja Marjutin terapiaan liittyvät hilpeät parisuhdeharjoitukset. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja nimiä myöten. Juonen edetessä henkilöistä tulee minulle läheisiä ja todellisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti