keskiviikko 11. joulukuuta 2024

Sarah Lark: Simpukoiden soitto

 


Sarah Lark: Simpukoiden soitto. Bazar. 2024. Alkuteos Der Klang des Muschelhorns. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Kansi Timo Numminen. 958 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Sarah Lark tunnetaan Uudesta-Seelannista ja Karibiasta kertovista sarjoistaan. Larkin Uusi-Seelanti -sarjassa ilmestyi neljä osaa ja Jamaika-sarjassa kaksi osaa. Larkin historialliset romaanit ovat olleet myyntimenestyksiä kautta maailman. Tulikukkien aika aloitti toisen Uuteen-Seelantiin sijoittuvan sarjan, jonka jatko-osa on Simpukoiden soitto. 

On vuosi 1863. Ystävykset Cat ja Ida ovat menestyneet hyvin lammasfarmillaan Rata Stationissa Uudessa-Seelannissa. Heillä on kolme tytärtä: Carol on kihloissa paikallisen lammasparonin pojan Oliverin kanssa, Mara on rakastunut Eruun, maoripäällikön poikaan, ja Linda aikoo lopulta ottaa tilan haltuunsa. Mutta kun Oliverin ja Carolin häät ovat lähellä, traaginen tapahtuma ravistelee perhettä.  Yht'äkkiä Linda, Carol ja Mara ovat rahattomia. He menettävät Rata Stationin ja kaiken muunkin - ihmissuhteet mukaanlukien. 

Carol ja Mara päättävät lähteä Idan ja Karlin luo, jotka ovat rakentaneet itselleen uuden elämän Pohjoissaarella. Linda puolestaan ​​lähtee Fitzin matkaan kaivaamaan kultaa. Käy ilmi, että Fitz menettää nopeasti kaiken, mitä ansaitsee, joko peleihin tai alkoholiin. Lindan vastuulle jää arjen ja kodin ylläpitäminen, eikä se ole helppoa. Eivätkä Carol ja Mara ole hekään onnekkaita. Matkallaan vanhempiensa luo Hauhau-soturit vangitsevat heidät. Heistä tulee valkoisia orjia, ja he joutuvat taistelemaan olemassaolostaan joka ikinen päivä. Vankeus murtaa Maran. Hän menettää huolettoman asenteensa, sulkeutuu, vetäytyy ja lakkaa puhumasta.  

On ihastuttavaa matkata ympäri Uutta Seelantia kirjan tapahtumien kera. Lukija saa kokea maan henkeäsalpaavan kauneuden: kesyttämättömät erämaat, vauhdikkaat joet ja vaaralliset luolat. Kirjan ehdoton vahvuus on Uuden-Seelannin luonnon kuvauksen ohella kuvaukset maoreista, heidän historiastaan, persoonallisuuksistaan, uskomuksistaan ja legendoistaan. Uudisasukkaiden ja maorien välinen konflikti johtaa taistelutilanteisiin, kun molemmat haluavat pitää kiinni oikeuksistaan. Tapahtumat ovat surullista luettavaa, mutta eivät yllättäviä. Vastaavanlaista alkuperäiskansojen ankaraa kohtelua on tapahtunut useammassakin maassa. Kirjassa kuvataan useita maorihahmoja, joista erityisesti iäkäs perinteitä kunnioittava maorinainen Omaka jää mieleen.  

Kirjan jälkisanoissa Lark kertoo, kuinka hän on yhdistänyt kirjassa fiktion faktaan. Hän on tehnyt laajaa taustatyötä kirjaa varten, sillä varsin suuri osa tapahtumista on todellisia.

Paksuun kirjaan ja monivaiheisiin tapahtumiin mahtuu paljon henkilöitä. Tarina jatkuu ensimmäisen kirjan tapahtumista ja juoneen pääsee mukavasti kiinni, kun edellisen kirjan päähenkilöt palautuvat mieleen. Kirjan tapahtumat ovat värikkäitä ja myös jännittäviä, mutta henkilöhahmot jäävät hieman litteiksi. Vaikka kirjan teemat ovat kiinnostavia, karsintaa olisi voinut tehdä tässä yli 900-sivuisessa järkäleessä. Samantyyppisiä tapahtumia kuvataan useampaan otteeseen. 

Jotta kirjan tapahtumia voi seurata, on järkevää lukea ensin sukuhistorian ensimmäinen osa Tulikukkien aika. Erityisesti perhesuhteita, joilla on kirjan tapahtumissa ratkaiseva rooli, on vaikea ymmärtää, jos aiempaa tietoa ei ole. Sarjan päätösosa Tulivuoren taru ilmestyy elokuussa 2025. 

Helsingin kirjamessut 26.10.2024



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti