Arvostelukappale kustantajalta
Kirjan päähenkilö minä-kertoja on 19-vuotias nuori nainen, jolla pitäisi olla koko elämä edessä. Siis pitäisi. Ylioppilaskirjoitukset ovat ohitse, kesä koittaa ja syksyllä ovat alkamassa opinnot Tampereen yliopistossa. Mutta kaikki ei ole kunnossa. Nuoren naisen elämää hallitsee syömishäiriö. Heti kirjan alussa lukijalle käy selväksi, että kirja on autofiktiota eli kirjailija on ammentanut siihen omia kokemuksiaan syömishäiriöstä.
"Revin treenitrikoot päältäni. Niiden resori ei ole kiristänyt enää pitkään aikaan. Riisun paidan ja sukat. Laukustani kaivan kameran esiin, ja asettaudun sivuttain peilin eteen. Räps. Tuijotan litteää vatsaani. Kylkiluut näkyvät pidellessäni kameraa kasvojeni edessä. En tunne mitään."
Joillakin syömishäiriötä sairastavilla on tukena ystäviä, joillakin oma perhe, mutta on myös paljon sellaisia, jotka ovat ihan yksin sairautensa kanssa. Kirjan nuorella naisella on ihana äiti, äiti joka jaksaa tukea tytärtään ja hakee lapselleen apua. Tuntuu niin hyvältä, kun tytär uskaltautuu kertomaan äidilleen pahasta olostaan. "Huhhuh. Tänään sain vihdoin kerrottua äidille, että mulla on paha olla. Se otti asian tosi hyvin, kuunteli ja tuki. Se otti mun avuntarpeen tosissaan, sanoi että on samaa mieltä siitä, että mun pitäisi puhua jollekulle."
Paino alenee, painoindeksi kertoo merkittävästä alipainosta, kaikki tuntuu raskaalta, oksettaa ja päätä särkee. Mielialat heilahtelevat laidasta laitaan. On ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. Masennustestin tulos viittaa vakavaan masennukseen. Ei ole enää keinoja käsitellä sairautta. "Vedin tänään myös elämäni ensimmäiset viillot."
Nuorisotalolla alkaneet tapaamiset terapeutin kanssa päättyvät ihan liian pian. Tampereella alkavat päiväyksikkökäynnit. "Vaikka päätös tänne tulosta ei ollut helppo, olen yrittänyt suhtautua tähän kotityön kaltaisena asiana ja vaiheena, joka on vain yksinkertaisesti hoidettava." Helppoa se ei ole, on hyviä päiviä ja vielä enemmän huonoja päiviä. Pahoina päivinä on turvauduttava viiltelyyn, joka tuo hetkittäistä helpotusta pahaan oloon. Monesti tulee tunne, onko tässä kaikessa mitään järkeä. "Musta tuntuu, etten mä halua parantua." Päiväyksikköjakso kestää kolmisen kuukautta.
Normaaliin arkeen ei ole helppo sujahtaa. Uuden aloituksessa ovat hyvänä tukena uusi ystävä Suvi ja jälleen kerran äiti. Opiskelut sujuvat kohtuullisesti. Kesän työpaikka on tärkeä. "Se työ pelasti minut. Tiesin, että jos haluan tehdä kyseistä työtä, täytyy minun olla tarpeeksi hyvässä kunnossa jaksaakseni tehdä sitä. Ja minähän halusin."
Kirjaa on helppo lukea. Se on sujuvasti kirjoitettu ja etenee selkeän kronologisesti. Syömishäiriö on hyvin monisyinen sairaus, joka voi muuttaa muotoaan tyypistä toiseen. Siksi on hyvä, että kerronnassa on toistoa. Kun tärkeät asiat sanotaan yhä uudelleen ja niitä katsotaan eri näkökulmista, ne tulevat helpommin nähdyiksi ja kuulluiksi. Syömishäiriö koskettaa monia nuoria ja sitä kautta myös heidän läheisiään. Siksi on tärkeää, että asiasta puhutaan, kirjoitetaan ja keskustellaan.
Olen itse ollut tekemisissä syömishäiriöisten nuorten kanssa, minut on koulutettu vertaisohjaajaksi ja olen ollut vertaisryhmän vetäjänä. Olen nähnyt läheltä, kuinka vaikeasta ja monisyisestä sairaudesta on kysymys. Toivon, että tämä kirja toimii hyvänä vertaistukena monelle samassa tilanteessa olevalle nuorelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti