Arvostelukappale kustantajalta
Ruusa Linna oli lapsuudesta asti tiennyt, mikä on hänen unelma-ammattinsa. Hän halusi lääkäriksi, ja nimenomaan kirurgiksi. Opinnot ovat edenneet suunnitelmien mukaisesti, vaikkakin aikamoisia haasteita on ollut kuuden opiskeluvuoden aikana. Mutta nyt hän on ylpeä ja onnellinen aloittaessaan erikoistumisopintojen ensimmäisen salipäivystysvuoron Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä. Mikä unelmien täyttymys! "Kello on vähän yli puolenpäivän, ja Ruusa on juuri selvinnyt uransa yhdeksännestä, toistaiseksi haastavimmasta, umpparileikkauksesta." Mutta iltapäivällä umpparipotilaan vointi romahtaa. Nuori, Ruusan ikäinen nainen kuolee. "Tota joo, se oli nuori potilas. Komplikaatio. Aika raju keissi", kommentoi lääkärikollega.
Lähdettyään sairaalasta hirvittävän päivän jälkeen Ruusa kohtaa Elielin, oman rakkaansa. "Sano, etten mä tappanut sitä", hän kuiskaa. "Sano, ettei tämä ole totta. Sitten kaikki on okei." Mutta kaikki on totta. Sairaalassa laaditaan lausunto, johon kirjataan, että kaikki voitava oli tehty potilaan hengen pelastamiseksi. Vaikka mielessään Ruusa sanoo: "En ymmärrä mitä tapahtui, antakaa anteeksi, se oli minun syyni."
Nuoren naisen kuolema on alituisesti Ruusan mielessä. Onko hän liian pehmo kirurgiksi, kysyy hän itseltään. Häntä kehotetaan päästämään irti ennen kuin on liian myöhäistä. Irti päästämisen tekee vaikeammaksi kuolleen tytön omaisten uhkaussoitot ja -viestit. "Tekosi ei anna minulle rauhaa, enkä minä anna rauhaa sinulle. Minä tulen uniisi. Minä tulen kotiisi. Minä näytän sinulle, mitä on kärsimys."
Arki palautuu pikkuhiljaa. Ruusa palaa töihin ja jaksaa palata myös twerkkausharrastuksensa pariin. Ruusa ja Eliel viettävät paljon aikaa Elielin kaksoisveljen Edin kanssa, jolla on oma raskas suru kannettavanaan.
Takakannesta olen lukenut, että kysymyksessä on jännitysromaani. Nyt ollaan jo sivulla 130, eikä mitään jännityksenomaista ole vielä tapahtunut. Mitä nyt Eliel erään riidan päätteeksi joutuu auto-onnettomuuteen. Mutta sellaiseen voi joutua kuka tahansa. Ruusan ja Elielin naapuriin muuttaa Atte, hyväntuulinen ja avulias nuori mies, joka Elielin ollessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen auttaa Ruusaa monin tavoin, mm. olohuoneen maalaamisessa.
Sitten asiat etenevät nopeaa vauhtia. Syntyy tilanteita, joissa Eliel joutuu suoranaiseen hengenvaaraan, ja mukaan tapahtumiin tulee kiedotuksi myös Edi. Tarinan edetessä jännitysmomentti lisääntyy, kunnes vyyhti rupeaa purkautumaan ja salaperäiset tapahtumat avautuvat Ruusalle ja kaksosille. Miten syvää viha voikaan olla, pohtii lukija.
Luin kirjaa mielelläni. Lukiessa mietin, että näin autenttiseen lääkärityön kuvaukseen pystyy todennäköisesti vain henkilö, jolle sairaalaympäristö on tuttua. Kirjan liepeestä luenkin, että Emma Luoma on kirurgi, joka työskentelee samassa sairaalassa kuin Ruusa. Maallikolle kirurgin työnkuvaukset ja sairaalan arki ammattislangeineen ovat kiinnostavaa luettavaa. Lehdistä saamme lukea juttuja, kuinka on sattunut hoitovirhe, jonka seurauksena lääkäriä syytetään potilaan kuolemasta. Tässä kirjassa saamme kokea, millaisia tuntoja lääkärillä on potilaskuoleman seurauksena. Ruusa ei pääse helpolla, eikä tapauksen unohtaminen ole mahdollista.
Kirja olisi mielestäni toiminut hyvin puhtaana kaunokirjallisena teoksena ilman dekkarijännitettä, sen verran kiinnostavaa sairaalatyöskentelyn kuvaus oli. Kirjan vahvuutena on sujuvan ja luontevan kirjoitustyylin ohella elävät ja todentuntuiset henkilöhahmot. Erityisesti Ruusasta on helppo pitää.
Toivottavasti Luoma jatkaa kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti