Claire Keegan: Kasvatti

 

Claire Keegan: Kasvatti. Tammi. 2024. Keltainen kirjasto. Englanninkielinen alkuteos Foster. Suomentanut Kristiina Rikman. 81 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Me teemme naisen kanssa työlistan ja sitten hoidamme hommat: kiskomme raparpereja ja leivomme piiraita, maalaamme ikkunanpieliä, otamme kaikki petivaatteet kuivauskaapista ja imuroimme hämähäkinseitit ja panemme kaikki puhtaat vaatteet takaisin paikoilleen, leivomme skonsseja, kuuraamme kylpyammeen, kiillotamme huonekalut, keitämme sipuleita ja laitamme soseen astioissa pakastimeen, kitkemme rikkaruohoja kukkapenkistä ja kastelemme kukat kun aurinko laskee. Sitten on ilta-aterian aika ja sen jälkeen me kävelemme peltojen poikki kaivolle."

Keeganin Irlantiin sijoittuva Nämä pienet asiat (Tammi 2023) oli kirja, joka viehätti minua tiivistunnelmaisuudellaan ja eleettömyydellään. Kertakaikkisen upea teos. (linkki) Olikin ihan selvää, että halusin lukea nyt tänä vuonna suomeksi ilmestyneen kirjan Kasvatti. 

Myös Kasvatti-teoksen tapahtumat sijoittuvat Irlantiin. Monilapsinen perhe elää köyhyydessä. Kaikki on ankeaa, ruokaa ei ole riittävästi, lapsilla ei ole kunnon vaatteita. Perheen isä on laiskansorttinen, äiti on jälleen raskaana ja yrittää ahkeroida aamusta iltaan. Mutta mikään ahkeroiminen ei riitä. Niinpä yksi perheen lapsista, arviolta noin kuusivuotias Petal-tyttö, viedään kesän alussa äidin sukulaisten Kinsellojen luo Wexfordiin, Irlannin itärannikolle. Perheessä ei ole lapsia, on ollut yksi poika, mutta hän on kuollut. 

Tyttö on hämmentynyt, kun isä vie hänet uuteen paikkaan. Talo ja Kinsellat tuntuvat tytöstä vierailta. Eikä ihme, sillä Kinsellat ovat viimeksi nähneet tytön silloin, kun hän oli istunut rattaissa. Tuntuu kuitenkin hyvältä, kun Edna, rouva Kinsella sanoo, että he ottavat Petalin ilomielin. "Hän on oikein tervetullut." Hämmentävältä tytöstä tuntuu myös se, että hän ei tiedä, kuinka kauan hän asuu tässä väliaikaisessa perheessä. Isäkin puhuu hyvin epämääräisesti. "...katsotaan sitten vuoden päästä miltä näyttää."

Edna kylvettää ja pesee tytön. Tytölle ostetaan uusia vaatteita. Ja tyttö saa kokea, miltä tuntuu toisen ihmisen kosketus, jopa halaus. "..ja halaa minua niin kuin olisin hänen omansa." Edna opettaa tytölle, miten tehdään taloustöitä. Päivät kuluvat taloustöitä tehden yhdessä Ednan kanssa. On rauhallista, päivän kulku ei juuri poikkea edellisestä.

Tulee syksy ja tulee kirje äidiltä. Koulu on alkamassa ja äiti pyytää tyttöä palaamaan kotiin viikonloppuna. "Onko minun pakko palata kotiin?" Mutta kyllä hänen on. "Ethän sinä nyt ikuisesti voi täällä meidän kahden vanhan houkan kanssa olla." Kotona äiti kyselee tytön kesästä, mutta tyttö ei kerro mitään. Se on ollut hänen kesänsä. 

On ihailtavaa, miten paljon kirjailija saa mahtumaan 81 sivuun. Siihen mahtuu tytön kokonainen kesä poissa kotoa kaukana sukulaisperheessä, kaikki se huomio ja rakkaus mitä tyttö saa kokea, mutta siihen kuuluu myös surua, murhetta ja ikävää. Ja mukana on myös paljon sellaista, mitä kirjailija ei aukikirjoita. Lukijalle annetaan mahdollisuus omiin tulkintoihin.

Keeganin kirjoitustyyli on tarkkaan harkittua ja eleetöntä, mutta myös iskevää ja nasevaa. Kirjailija saa yhteen lauseeseen tiivistetyksi paljon. "Ajetaan Shillelaghin kylän läpi missä isä hävisi korttipelissä meidän Shorthorn-hienon ja ohi Carnewin torin, missä hiehon voittanut mies myi sen vähän myöhemmin." 

Kirjan pohjalta on tehty elokuva Hiljainen tyttö, joka oli Irlannin Oscar-ehdokas vuonna 2022. 

Palkittu kääntäjä Kristiina Rikman on jälleen tehnyt erinomaisen suomennoksen.